Aika, ja raskausviikot tuntuu hujahtavan tosi kovaa vauhtia tällä kertaa. Ollaan reippaasti yli puolen välin, lokakuu häämöttää pikkuhiljaa, vaikka onneksi tässä on ihana ja lämmin kesä välissä!
Ihanaa, mutta samalla vähän iik, koska tuntuu, etten ole samalla lailla konkreettisesti valmistautunut synnytykseen, kun esikoista odottaessa. Oon lorvinut vaan? Vaikka sitten taas mielen tasolla mulla kyllä on synnytysajatukset enemmän pinnalla, kuin edellisessä raskaudessa.
Mutta niin,
miksi valmistautua?
Lyhyesti: no siksi, että synnytyksessä (jos puhutaan normaalista fysiologisesta synnytyksestä) on tietyt asiat, joihin voi vaikuttaa. Ei kaikkeen, mutta tiettyihin, yllättävän moneenkin.
Ja toki myös se, että tieto on aina tietoa, ja jos kaikki ei menekään putkeen, niin
valmistautuminen, kerätty tieto ja sen sisäistäminen auttaa asian käsittelyssä. Ettei mitään valtavaa pettymystä pääsisi syntymään, kun ymmärtää, miksi asiat menivät niin kuin menivät.
Onneksi miulla pohjana toimii kuitenkin myös se edelliseen synnytykseen valmistautuminen. Aktiivisesta synnytyksestä kiinnostuin jo joskus seitsemän vuotta sitten, ja siitä asti on päässä pyöritelty kaikenlaista; normaalista fysiologisesta synnytyksestä eri kivunlievitysmenetelmiin (lääkkeet ja niiden vaikutukset synnytyksen kulussa, sekä lääkkeettömät kivunlievitykset), välilihan öljyämiseen, swabbaukseen, douliin, spinning babiesiin, synnytysasentoihin ja niiden vaikutuksiin, ja raskausajan suotuisiin oleiluasentoihin. Lisäksi varmasti monta, monta muutakin juttua, jotka eivät nyt tällä hetkellä ole mielessä päällimmäisinä.
Esikoisen synnytykseen koen valmistautuneeni "
ihan hyvin", mutta on paljon asioita, mistä haluaisin lukea/oppia/kerrata tämänkin raskauden aikana. Mutta näköjään täytyy oikeasti päättää niin tekevänsä, ettei jää vain aikeeksi ajan juostessa ohitse!
Toki myös kuukausittaiset synnytyskeskusteluillat on osaltaan pitäneet miut mukana synnytysajatuksissa, sekä aktiivisen synnytyksen ylläpitämä facebook-ryhmä.
Henkinen valmistautuminen
Oikeastihan tärkeintä on henkinen valmistautuminen. Ymmärrys, ja sen kautta saavutettava rentous ja luottaminen tapahtumaan. Musta tuntuu, että oikein imen itseeni tietoa naisen kehon ihmeellisyydestä, esimerkiksi autonomisen hermoston toiminnasta synnytykseen liittyen. Siksi, että sen sisäistäisi kunnolla, ja antaisi sen toimia. Kaikki se, pelko tai rentous, kaikki tuntemukset vaikuttavat kehon toimintaan, kohtulihakseen, veren- ja hapenkiertoon, sulkijalihaksiin.. Siis kaikkeen! Se on jotenkin niin vau-juttu!
Jos pelkää ja sen kautta tahtomattaan jännittää vääriä lihaksia kehossa, niin joo, ei oikein edistä synnytystä. Sulkijalihakset tekee hommansa, ettei lapsi syntyisi, jos äiti kokee tilanteen turvattomaksi. Kyllähän mie tiesin sen jo viime kerralla, mutta nyt, tällä kertaa uskoisin asian olevan enemmän sisäistetympi!
Viime kerralla skippasin
rentoutusharjoitukset ja
hypnosynnytykseen (syvärentoutus) tutustumisen, koska ne tuntui jotenkin kaukaisilta, ja ehkä oudoiltakin asioilta. Äänenkäytöstä, eli ns.
synnytyslaulusta otin selvää vain vähän, enkä ehkä ihan saanut sitä omaksi jutuksi vielä silloin. Eli joo, en ottanut ihan kaikkia juttuja todesta, tai ymmärtänyt ihan kunnolla niiden merkitystä. Perus ensari siis.
Nyt ne ovat miulla tällä kertaa perehtymislistalla, kun ymmärryskin asiaan on kasvanut. Ja ehkä voisi myös suunnitella itselle tällä kertaa
synnytysmusiikit mukaan :) Toki täytyy tehdä muutama erilainen lista, ei voi tietää mikä iskee kipinää siinä kohdassa :) Mutta tää on ehkä tämmönen bonus-juttu, jonka teen jos jaksan.
Tämän tekstin jälkeen alan oikestaan taas innostumaan vielä enemmän tulevasta! Koska tämäkin on jo niin pitkä sepustus, niin synnytykseen liittyvät ostokset, ja muut to do -asiat tulevat vielä omana tekstinään :)
Kuvat ovat vapaasti tulostettavat synnytysaffirmaatiokortit sivulta http://www.trustbreathebirth.com.au/blogdetail/FREE_Printable_Birth_Affirmations