Ihana, kliseisen terveellisempi uusi vuosi

Se on taas alkanut, terveysintoilun ajanjakso! Tykkään joulun ruokaövereistä, mutta myös tammikuun pieni kevennys on aina ihanan tervetullut. Vaikkakin sen lieveilmiönä tammikuun ajan lähisalilla, jossa käyn, tulee olemaan hirmuisen täyttä.

Itselleni tammikuun kevennys tarkoittaa enemmänkin siihen omaan toimivaan arkeen palaamista,  joulunajan (joka päättyy vasta vuodenvaihteeseen, heh) herkuttelun ja ahtamisen jälkeen. Arjen lemppariruoat, taukoa herkuista, ja se ihanan kevyt olo. Ja parasta, kun siihen oloon ei tarvitse etsiä mitään superdieettejä, vaan tietää jo vähän, mikä omalle kropalle toimii.

Tokikaan se ei mene aivan yks yhteen Suomen ruokasuositusten mukaan, mutta sehän onkin vain yksi näkemys hyvin laajaan asiaan.

Ei ahdistusta joulun herkuttelusta

Olen jo useampana jouluna antanut itselleni luvan siihen, että syömiset saa mennä vähän övereiksi joulunaikaan. Ne kun todennäköisesti menisi siihen kuitenkin, oli lupaa tai ei. Luvan antamalla ei tarvitse kantaa morkkista asiasta, kuten aiemmin. Joulu, mikä ihana tekosyy lyödä homma yli.

Aiemmin sitä vain ahdisteli itseään asiasta, että miten sitä taas kävi näin, että tuli vähän syötyä liikaa. Kun myös herkuttelun sallimisen takana on ajattelutyö, on itselleni helpompaa palata vanhaan ja toimivaan. Useamman joulun olen viettänyt jo näin. Syömisen määrä on aika vakio, erona on vaan parempi mieli, ja tosiaankin helpompi palaaminen omaan tavalliseen ja terveellisempään ruokailumalliin.

Osa ihmisistä varmaan osaa joulunakin syödä asiallisesti. Hyvä niin, jokainen tyylillään. Itselleni joulu ei ole aikaa, jolloin mietitään, onko ulkoiltu tarpeeksi tai pitäisikö kuntoilla, ja että kannattaisiko lopettaa jo se konvehtien mättäminen. Sen sijaan aamupalaksi voi syödä vaikka joulun Sacher-kakkua. Toimii!

Lapsilla toki on vähän eri säännöt, mutta kyllä meillä joulu oli myös lapsilla herkkuaikaa, vaikkakaan ei övereitä heille, vaan lähinnä jälkkäreinä. Ja lapsetkin tietää, että se on joulua se, ja arki on sitten vähän erilaista.

Että tervetuloa uusi vuosi! Täällä viritellään taas smoothiekoneita, ja ekat viljattomat sämpylätkin on jo paisteltu ja maisteltu.

P.s. Joulun parhaisiin kuului kyllä ehdottomasti Vihreitä kuulia -suklaakonvehdit, nam!

Riippuvuus, joka vaikuttaa elämään ja terveyteen. Sokeri.

Istun taapero sylissäni. Hänellä on kädessään maissinaksuja, joita hän mutustelee hiljaa. Isompi lapsi on vielä päiväunilla. Itse imeskelen suklaapalaa, joka oli vain pakko saada. Tällainen hetki meillä oli lapsen kanssa pari viikkoa sitten. Aika tavallinen hetki, mutta sinällään ärsyttävä sellainen.

Sokeri on tuossa hetkessä se ärsyttävä osuus. Alkuvuodesta minulla oli pitempiä sokerittomia pätkiä. Ne oli aika ihania. Kroppa toimi paremmin, pää oli selkeämpi, ei turvottanut ja niin edelleen. Pätkiä ne olivat siksi, että aina välissä oli jotain juhlimisen aihetta, jolloin tuli tankattua koneistoon sokeria. Ajatuksen tasolla sitä haluaisi olla ottamatta sokeria, mutta mieli on heikko :D Kotona on helpompaa olla ilman jatkuvaa sokerin syöntiä kuin sosiaalisissa tilanteissa.

Vaikka sokerin kanssa ei lähtisikään mopo käsistä, sokeriviekkarit olen lähiaikoina saanut aika pienestäkin. Ihan jo tyyliin sellaisesta, että kylässä pulla ja keksi, seuraavana päivänä kaksi palaa suklaata. Sitten sitä jo kolisteleekin kaappeja, että mitä herkkua olisi, ja määrätkin kasvavat.

Kuin huumetta?

Ja uusi sokeriton pätkä saa taas alkaa. Se vaan ei ole aina niin helppoa. Minulle sokeri taitaa toimia vähän huumeen tavoin. Kun on putki päällä, sitä on pakko saaada. Edes vähän. Jos ei ole sokeria lähettyvillä, ajatukset seilaavat, siihen, että mistä sitä saisi. Vaikka edes pari palaa suklaata tai muutaman hassun karkin. Ärsyttää, jos ei saa. Kauppaostoksen lomassa sitä saattaa ostaa suklaapatukan tai muutaman karkin.

Sama jatkuu taas. Sokeriannos pitää tyytyväisenä jonkun aikaa, mutta ennen pitkää tarvitsee taas lisää. Kesä meni aika lailla näin. Välillä olin viikon tai parisen päivää ilman sokeria, ja sitten taas sokerielämä jatkui. Vieroitusoireina päänsärkyä, hermostuneisuutta, ärtymystä jne. Ja jos olisikin vain ne vieroitusoireet, eikä se fakta, että valkoinen sokeri on terveydelle haitallista.

Onko sokeri ihan arkipäivää? Kuuluuko se jokaiseen päivääsi?

Kai se sokerillinen elämä on monelle ihan arkipäivää? Kokista silloin tällöin (ei ne kevytversiot makeutusaineineen sen autuaammaksi tee), jogurttia, ketsuppia, kahvipullaa, keksiä, vähän irttareita, suklaata. Jätskiä kun lapset nukkuu. Ja jos ei lapselle uppoa vesi juomiseksi, niin sitten mehua, pääasia että juo jotain? Tätä ainakin usein kuulee. Ja päiväkodissa välipalaksi sokerikiisseliä, aamupalalla puuroa sokerilla.

Kaikki on kyllästetty sokerilla, vaikka sen terveyshaitat ovat tiedossa. Se on ärsyttävää. Jos et halua antaa pienelle lapselle sokeria, olet sokerinatsi, relaa nyt vähän. Ihan kuin se, että joku ei anna pienelle lapselle sokeria, uhkaisi jotenkin niitä, jotka käyttävät sokeria enemmän.

Sosiaalinen sokerinsyöntikulttuuri

Sokeriin törmää joka päivä, mihin sitten meneekin. Perhekerhoissa ja -piireissä on aina jälkkäriä, tai vähintäänkin keksejä. Kyläilykulttuuriin kuuluu monilla sokeriherkut, itsekin niitä tarjoilen, koska mitäpä muutakaan? Työpaikoilla on perjantaipullat, synttäri- ja nimpparinamut ja muut. Kerhoissa ja päiväkodeissa lapset tuovat synttäreinään keksejä, jossain jopa karkkeja. 

Mun sokeritauot romuttuu usein juurikin sosiaalisissa tilanteissa. Se herkuttelu jotenkin kuuluu kirjoittamattomana sääntönä miltei kaikkiin tapaamisiin. Tai ainakin itsellä on sellainen olo silloin, että nam, sokeria, vaikka muina hetkinä sitä ei kaipaisi. Onko se vain opittu tapa? Välillä se jää siihen, eikä pakko saada sokeria -pallo lähde vierimään. Toisinaan se ei kuitenkaan jää siihen, vaan aika nopeastikin muodostuu vieroitusoireita.  

En tykkää!

Kemiallinen ruoka-aineriippuvuus, ei paino-ongelma tai tunnesyöminen

Riippuvuuksista ja addiktioista puhuttaessa meillä Suomessa yleensä puhutaan alkoholista, tupakasta, huumeista, rahapeleistä ja muista. Ihan vaikkapa kahvi, pornon katselu ja shoppailukin voivat olla riippuvuuksia. Kai sitä voi addiktion saada aikaan vaikka mihin.

Sokerista tavallaan kyllä puhutaan, mutta ei ehkä kuitenkaan oteta niin vakavasti, vaikka sen vaarallisuus on tiedostettu jo 70-luvulla. Sokeri on kuitenkin ehkä aikamme vaarallisin huume?

Sokeririippuvuus syntyy helposti. Kemiallinen riippuvuus. Joidenkin mukaan kierre syntyy hormonaalisessa järjestelmässä. Sokerin jatkuva syöminen vaikuttaa kortisolitasoihin.

Ei lapsille sokeria päivittäin

Lapset, niin kuin aikuisetkaan eivät tarvitse sokeria mihinkään. Etenkään teollisia sokerin muotoja. Eikä kyllä hedelmiäkään tarvitse kenenkään syödä kilokaupalla, vaikka niistä vitamiinejä saakin.

En vieläkään oikein ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä on ihan ok antaa vähän sokeriherkkuja vauvalle. Vauvavuoden jälkeen kukin tehköön kuten parhaaksi katsoo.

Meillä keksejä tai pullaa on maisteltu siinä puolitoistavuotiaana, muita herkkuja vähän myöhemmin. Edelleenkin mehut kuuluvat vain juhlahetkiin, limsa ja karkit eivät perheessämme näin pienillä lapsilla (2- ja 4-vuotiaat) edes niihin.

Oma sokerilinja jatkossa

En oikein tiedä, mikä se oma sokerilinja jatkossa olisi. Tällä hetkellä on takana taas useita sokerittomia päiviä, viikonloppuna söin juhlissa vihreiden kuulien konvehtiversiota (hyviä) ja suklaakakkua. Pitkään mietin, että maistanko vai en, ja yleensä jos ei ole ennalta päättänyt olla ottamatta, niin kuitenkin tulee syöneeksi. 

En millään lailla kutsu noita hetkiä retkahtamiseksi, koska eihän voi retkahtaa, jos ei ole päättänyt mitään selvää linjaa. Ja retkahtaminenhan enemmänkin kuulostaa siltä, että on menty tavallaan himo edellä, ei tilannetta pohtien. Yllättävän helppo oli kuitenkin lopettaa siihen, kun taas kesällä oli tosi vaikeaa olla ilman. Ennen viikonlopun sokeritankkausta olin ollut viikon ilman sokeria, ja nyt jatketaan taas.

Sen ainakin tiedän, että päivittäin en sokeria halua jatkossakaan käyttää, enkä oikeastaan edes viikottain. Hedelmiä syön silloin tällöin, mutta esimerkiksi teetäkään en juo makeutettuna, hunajallakaan. Moni asia on tottumuksesta kiinni, ja makuaistikin tottuu. 

Minkälainen suhde sulla on sokeriin? Käytätkö päivittäin, vai harvemmin?

Tule mukaan myös Instan puolelle, sinne pääset tästä

Virtaa syksyyn voimajuomalla - piilota epäilyttävät asiat smoothieen

Syksy ja uusi pöpökausi ovat täällä. Minun kohdallani se tarkoittaa voimien keräämistä, kun ollaan siirtymässä koko ajan pimeämpään ajanjaksoon. Onneksi avuksi voi ottaa myös ruoan. Tykkään aloittaa päivän smoothiella. 

Smoothie on siitä hyvä vaihtoehto aamu- väli- tai iltapalalle lastenkin kanssa, sillä sinne saa piilotettua kaikkea tarpeellista, mitä muutoin on vaikea saada menemään lapselle mahaan saakka. Kaikki mahdolliset vitamiinit, jauheet ja öljyt saa heitettyä sekaan, jos vaan ovat jauhemaisessa tai nestemäisessä muodossa. Esimerkiksi maitohappobakteerit saa usein avattua, joten sisällön saa laitettua mukaan smoothien sekaa.

Toki oleellista on myös se, että smoothie ei saa maistua tai näyttää epäilyttävältä, jotta se lapsillekin kelpaisi. Suurimmat raaka-aineet meidän smoothieissa on yleensä niitä hyvin perusasioita, eli marjoja ja banaania. Banaanin määrällä saa fiksattua smoothien makeutta (etenkin ne ruskeat banskut) itselle sopivaksi. Makeutta saa myös vaikkapa taateleista tai päärynästä, muutama taateli tuo jo kivaa makua.

Aiemmin smoothiemieltymykseni olivat melko imelät, mutta olen tarkoituksella pyrkinyt siitä pois. Enää en tarvitse vaikkapa hunajaa tuomaan makeutta, vaan yhden aamun smoothiesatsiin minulle ja kahdelle lapselle riittää kokonainen tai puolikaskin banaani.

Halutessaan smoothien pohjana voi veden sijaan käyttää muutakin nestettä, mutta jos haluaa ottaa tästä tehot myös raudan imeytymisessä, kannattaa maitotuotteet jättää pois tästä versiosta.

Meidän tehojuomaan tulee:

Noin 3 lasillista vettä
1/2-1 banaania
1 dl punaherukoita
1 dl mustikoita
3 rkl kuivattua nokkosta

Ja koska haluamme myös hifistellä, niin lisäksi näitä:

3 rkl MCT-öljyä
1 mitallinen C-vitamiinijauhetta
1 tl spiruliinaa
Parin kapselin sisällöt maitohappobakteeria


Oikeasti mitään ei tarvitse mittailla noin tarkasti. Itse laitan aina summittaisia määriä, koska smoothieissa se ei ole niin justiinsa.

Laita kaikki aineet sekaisin blenderiin. Itse aloitan aina muutamalla lasilla vettä, ja lisään sitä sitten halutun koostumuksen mukaan, jos näyttää liian paksulta. Marjat ovat aina suoraan pakastimesta otettuja.

Mustikoilla on tässä smoothiessa oleellinen rooli. Sen lisäksi että ne tuovat makua, ne peittävät hyvin sitä vihertävää väriä, jonka spiruliina tuo tullessaan. Se on jännä, miten yksikin pieni lusikallinen värjää koko smoothien. Ja vihreä smoothie kuulostaa ja näyttää liian terveelliseltä ;)

Voimaa viikkoosi!

Seuraatko meitä jo Instagramissa? Tule mukaan tästä!

Mehevä kesäkurpitsalasagne - gluteenitonta ja viljatonta arkiruokaa

Olen arkiruokailuissani kotona päätynyt viljattomaan ruokavalioon tällä hetkellä, sillä suurin osa viljoista ei vaan sovi minulle. Tai ehkä jopa kaikki viljat. 20 vuoden ruoka-aineoireiluni on aina pistetty maitotuotteiden piikkiin, sillä keliakiaa minulla ei ole, ja sen sijaan laktoosi-intoleranssi löytyy. Vaan ei oireilu lakannut koskaan, vaikka olen aiemmin ollut kuukausia myös täysin maidottomalla ruokavaliolla, sekä ilman lihaa.

Viime keväänä kun tiputin elopainoani , jätin gluteeniviljat minimiin. Olo oli parempi, mutta ei täysin oireeton. Söin silloin kuitenkin kauraa, maissia, tattaria, riisiä jne. Nyt vuodenvaihteessa kokeilin jättää nekin tauolle.

En oikeastaan ensin edes tajunnut, että ei enää turvottanut, sattunut mahaan, ollut ummetusta tai kivuliaan näppyläistä ihoa. Kun tajusin, rupesin kiinnittämään huomiota olooni esim. reissujen ja kyläilyjen jälkeen, kun olin syönyt ns. tavallisesti. Kaikki oireet palasivat taas, ihan yhdenkin päivän vehnänsyönnit saa ihoon nousemaan kipeitä paukamia seuraavana päivänä. Näppyjen katoamiseen taas tarvitsee vähintään viikon ilman viljoja. Ei kivaa. Mahakivut ja muut onneksi loppuvat nopeammin.

Kyläilyt on siitä pahoja, koska eihän mulla ole allergiaa, enkä haluaisi olla vaivaksi kenellekään. Ja Suomessa syödään paljon viljatuotteita. Omat eväät voisin hyvin kuljettaa aina mukana, mutta sekin voi loukata jotakuta. Mutta sitten taas, oma hyvinvointi on kyllä paljon tärkeämpää kuin se, että joku kokee minut vaikeaksi. Katsellaan, miten tätä asiaa prosessoin pääkopassani, nyt kun tiedän oireiden aiheuttajan.

Siispä arkiruoat on rukattu meillä viljattomaan suuntaan. Lapset saavat toisinaan tavallista leipää tai pastaa, mutta eivät päivittäin, sillä eihän ihminen niitä välttämättä tarvitse. Monipuolisesti voi onneksi syödä muutenkin.

Tämän pohjalta yhdeksi arkiruoaksi on rantautunut kesäkurpitsalasagne. Ja miten hyvää se onkaan! Ohje on kokeilemalla muotoutunut, ja näyttää tällä hetkellä tältä:

225c n. 30-40min

Tarvitset:

2 kesäkurpitsaa (koko ei ole niin justiinsa)
1 sipuli
1 rasia jauhelihaa
200g sulatejuustoa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl valkosipulijauhetta
1 kananmuna
1 dl nestettä esim. kookoskerma, maito, kasvimaito (tein kookoskermalla)
Voita vuoan voiteluun
1 dl juustoraastetta

Tee näin:

1. Kuullota sipulit pannulla öljyssä (meillä oliiviöljy), lisää jauheliha ja ruskista se. Lisää mausteet ja sulatejuusto, anna sulatejuuston sulaa sekaan pannulla.

2. Voitele vuoka voilla. Viipaloi kesäkurpitsat, ja asettele vuokaan yksi kerros kesäkurppia. Saa olla päällekkäinkin, mieluummin niin kuin että jäisi aukkoja.

3. Laita kerros jauhelihaa. Sekoita muna ja neste keskenään ja kaada siitä osa tähän väliin. Sitten uusi kerros kesäkurpitsaa, jauhelihaa jne, kunnes sun ainekset on käytetty. Kippaa loput munanesteseoksesta mukaan.

4. Päälle vielä juustoraastetta ja uuniin 225c. Kesäkurpitsa kypsyy melko nopeasti, joten riippuu uunista ja vuoan mallista, kuinka kauan paistuu. Itse otan pois uunista silloin kun juusto alkaa olla mukavan kypsynyttä.

Tää on ihanaa, kokeile! Millaisia arkiruokia teillä syödään?

Lue myös nämä:

Papukastike, joka maistuu lapsillekin

Ainako lihansyöjä?

Maitosuositukset ovat muinaisjäänne

Löydät mukaan myös Instagramissa:@iloelolaura ja Fb:Iloa, eloa! -blogi

Nostetta arkeen - piknik lastenhuoneessa

Kaupallinen yhteistyö Ella's Kitchen

Muutama viikko sitten sain kutsun mammatreffeille viettämään mukavaa iltapäivää muutamaan muun äidin ja pienen lapsilauman kanssa. Tällaiset äitilapsitreffit on mun lemppareita, sillä lapset yleensä viihdyttävät toisiaan porukalla, niin äidit voivat samalla jutella ja vaihtaa kuulumisia.

Nämä kyseiset mammatreffit oli siitä erilaiset, että kaiken muun kivan lisäksi päästiin maistelemaan Ella's Kitchenin tämän kevään uutuustuotteita, nimittäin käteviä oat&fruit -välipalapatukoita ja uusia smoothiemakuja. Tuunattiin itsellemme ihanat smoothiekupot, ja upposi kyllä aikuiseenkin makuun.

Puolitoistavuotiaamme vetäisikin aika vauhdikkaasti pienen pussillisen mansikkabanaaninaksuja, kaksi kaurapatukkaa sekä kesäkurpitsaa, avocadoa ja omenaa sisältävän smoothien. Vau! Eikä kolmevuotiastakaan tarvinnut liiemmin houkutella, sillä hän oli odottanut mammatreffejä ja kutsuikin niitä sosejuhliksi.

Arjesta juhlaa - piknik lastenhuoneessa

Joka päivä ei voi olla mammatreffejä, mutta arjestakin voi tehdä hauskaa ja mieleenpainuvaa. Kolmevuotias on kysellyt harva se päivä, että koska tulee kesä ja päästään pyöräretkille, uimaan ja piknikille. Noita muita ei ole vielä näköpiirissä, mutta piknik nyt on onneksi ihan järjestettävissä. Päätettiin laittaa lasten kanssa aamupalapiknik lastenhuoneeseen, nyt kun aamuisinkin on jo valoisaa. 

Piknikviltin lisäksi tärkeitä piknikillä ovat kuulemma huolella valitut pehmolelukaverit, sekä tärkeimpänä tietenkin ne eväät. Aamupalapiknikin antimiksi valikoitui aamiaismuffinit, oat& fruit -patukoita, päärynää, maustettuja naksuja, smoothieta sekä juomista hienoista laseista.

Ella's Kitchenin kaikki tuotteet ovat luomua ja ilman ylimääräisiä lisäaineita, joten niitä voi huoletta ottaa osaksi arkeakin, kuten me näin tehtiin. Tykkään siitä, että Ella's Kitchenin soseet eivät ole aina pelkkää hedelmää, vaan sekaan on saatu myös vihanneksia, kuten vaikkapa kesäkurpitsaa, palsternakkaa ja porkkanaa, ja silti ne ovat lastenkin makuun.

Ennen piknikiä leipaistiin tietenkin aamupalamuffinit mukaan. Se oli onneksi niin yksinkertainen leipominen, että kolmevuotias teki muffinit lähes kokonaan itse. Mufferot toimivat hyvin vaikkapa puuron sijasta, ja niihin saa kätkettyä vaikka mitä ainesosia. Niiden paistuessa pilkoin eväspäärynät mukaan. Esikoinen puolestaan valitsi piknikkokoonpanoon seuralaisia lastenhuoneen asukkaiden joukosta. 

Mehevät smoothiemuffinit

6 muffinia
Paista 225c 20min

1 pussi Ella's Kitchen smoothieta
1dl mantelijauhoja
1 muna
puolikas banaani
1tl leivinjauhetta
1 Ella's Kitchen välipalapatukka

Tee näin:

1. Muussaa banaani haarukalla kulhoon. Voit hyvin laittaa kokonaisenkin banaanin, meillä sattui olemaan puolikas. Muussausjäljen ei tarvitse olla mitenkään erityisen tasaista, sillä banaanisattumatkin tuovat kivaa makua.

2. Lisää muut aineet. Me käytettiin vadelmaa, omenaa ja tattaria sisältänyt smoothie. Lopuksi murenna oat&fruit -patukka joukkoon. Sekoita haarukalla.

3. Nostele taikina muffinivuokiin ja paista uunissa 225c noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä hetken aikaa. Silikonivuoista muffinit irtoavat helposti jäähdyttyään. Nauti!

Mukavia piknikhetkiä!

Meillä syödään eläinystäviä, ainako? Vai heittäytyisikö vegaaniksi, kasvissyöjäksi tai muuksi?

Tällä hetkellä ei ole coolia olla tavallinen sekasyöjä. Vegaanius ja kasvissyönti ovat nouseva trendi, jotka putkahtavat esille päivittäin. On hieno asia, jos ihmiset pysähtyvät miettimään ruokavaliotaan.

Mitä syödä, mistä päivän tai viikon ateriat koostuvat, mistä ruoka tulee, miten se on tehty, mistä se on tehty ja kuka sen on tehnyt. Ruoka nyt kuitenkin on niinkin iso asia kuin päivittäinen polttoaineemme, ja myös lääkkeemme. Vaihtoehtoisesti myös syömämme ruoka voi olla se asia, joka sen terveyden vie. Ruoka vaikuttaa kaikkeen meissä. 

Turvallinen lautasmallimme

Mielipiteitä ruokavalioista ja niiden terveellisyydestä on monia. Suomessa edelleen vallalla taitaa olla lautasmalli, jonka mukaan puolet lautasesta tulee olla kasviksia, neljäsosa perunaa, riisiä tai pastaa ja viimeinen neljäsosa proteiinipitoista ruokaa. Kylkeen rasvatonta maitoa sekä pala leipää kasvimargariinillä. A vot!

Jännää, kuinka Suomessa kyseistä ruokavaliota pidetään terveellisyyden multihuipentumana, vaikka oikeasti se on vain yksi näkemys muiden joukossa. Maassamme on ylimalkaisesti tapana ajatella, että meillä kyllä tiedetään, muut ovat väärässä. 

Olen vuosien saatossa kokeillut useampaa eri ruokavaliota, niin lautasmalli-teoriaa, gluteenittomuutta, maidottomuutta, kasvissyöntiä kuin hetkittäistä vegaaniuttakin imetysdieetillä ollessani. Ja tokihan kultaisella ysärillä oli kaikille tuttu rasvattomuusbuumi, jota lähes kaikki tuntuivat elävän silloin. Muistan, kun eräiden ystävieni perheessä silloin syötiin oikeaa voita, ja se oli ihan ennenkuulumatonta kun kaikki muut söivät margariinia. Tosin vähärasvaisuus elää aika sitkeässä edelleenkin. Itse en vähärasvaisuuteen tai eläinrasvojen epäterveellisyyteen usko. 

Ruoka tekee kipeäksi

Minulla on vuosien mittaan ollut kaikenlaista ongelmaa syömästäni ruoasta. Laktoosi-intoleranssi minulla on diagnosoituna, ja keliakiaa testin mukaan minulla ei ole. Olen pitkään syyttänyt maitotuotteita ongelmistani, onhan minulla tosiaan tuo diagnoosikin asiasta. Laktoosittomat tuotteet tosin eivät ole autuaaksi tehneet, vaan olleet ihan samaa kuraa kuin muutkin. Jännästi kuitenkin tietyt, ne vähiten prosessoidut tuotteet eivät ole oireiluja aiheuttaneet.

Jo vuosia olen vältellyt rasvatonta maitoa, enimpiä lisäaineita ja margariineja. Myös rypsi- ja rapsiöljyt ovat asia, jota en pidä millään muotoa terveellisenä. Nyttemmin ruokavaliosta on vähennetty myös viljoja ja tärkkelystä. Pyhä leipä, terveellinen perunamme ja kaikki suolta repivät täysjyvätuotteet. Olen ymmärtänyt, kuinka ne eivät ollenkaan ole tärkeitä terveydelle, vaikka ne terveysruokien mainetta nauttivatkin. "Mistä sitten saat kuituja!?". Oi, monesta asiasta. Ja kas kummaa, olokin on ollut paljon parempi, ja iltaiset raskausmahan kokoiset turvotuksetkin jääneet vain niihin päiviin, kun kyseisiä asioita on nautiskeltu.

Kesäkurpitsalasagne, niin hyvää! Munamaidon tein kookoskermaan.

Terveellinen leipä ja rypsiöljyn paras käyttötarkoitus

Olen huimasti mahakivuttomampi ilman viljoja. Joo, kyllä, söihän se Jeesuskin muinoin leipää, mutta sen ajan vilja ei tainnut olla aivan niin käsiteltyä, jalostettua, lannoitteita ja maaperän saasteita itseensä imenyttä höttöstä, mitä nykyleipämme on. Ehkäpä leipä oli sen ajan terveysruokaa, kuka tietää. Onhan se leipä hyvää. Tuore ruisleipä, voita päälle. AH. Pidän toisinaan viljapäiviä, enimmäkseen ei tee mieli.

Rypsiöljyä käytimme vastikään tehdessämme muovailuvahaa itse. Siihen se sopiikin loistavasti. Jokapäiväiseksi ruokamme sulostuttajaksi sitä ei meillä ole valittu.

Mää, huusi lammas, ja suuhun ponkaisi

Minä olen se ihmisperse, joka kuvittelee, että ihminen voi vaan syödä juuri ne kanan jalat, joilla se kana vain haluaisi käyskennellä ja viettää iloisia päiviä vapaana luonnossa. Mutta olen myös se äiti, joka pitää tärkeänä kertoa lapsilleen, että se liha on oikeasti ollut eläin, joka on tapettu siksi, että me voidaan syödä se. Liha ei ole "vain lihaa", vaan se on ihan oikeasti ollut joku elävä eläin. Kolmevuotiaamme on välillä vaikea uskoa tätä asiaa. 

Tehotuotanto ei millään muotoa ole hyvä asia, sekasyöjänkään mielestä. Uskon eläimen elämän, koettujen asioiden vaikuttavan myös meihin sitä kautta, kun syömme tämän. Totta kai. Olet, mitä syöt. Ja onhan esimerkiksi luomumunilla ja tavallisilla munillakin ihan jo makueroja. Elinolot ja eläimen syömä ruoka vaikuttavat.

Suosin luomulihaa aina kun mahdollista. Koen sen lihana olevan turvallisempi terveydelle kuin tavallinen vaihtoehto. Ideaalista olisi toki, jos eläin olisi saanut syödä ravintonsa ruohona suoraan luonnosta, niiden rypsin ja soijan sijaan, joita en itsekään halua syödä. Silloinhan syön niitä kuitenkin, eläimen kautta. Ei kivaa. 

Kasvissyönti voisi olla vaihtoehto, vegaanius ei niinkään

Voisin hyvin kuvitella, että perheeni jättäisi lihansyönnin. Tällä hetkellä en kuitenkaan pidä sitä realistisena vaihtoehtona meille. Jos lihasta luopuisi,  jäljelle jäisi eläinkunnan tuotteista vielä maitotuotteet ja kananmunat. Rasvaisista maitotuotteista saisi hyviä rasvoja, ja kananmunakin helpottaisi välillä aterioiden ravintosisällön koostamista. Voita ja juustoa, nam.

Saathan varmasti tarpeeksi proteiinia, kasvissyöjiltä usein kuulee kysyttävän. Suomalaiset taitavat syödä proteiinia vähän liiaksikin, koska monet syövät lihaa ihan liikaa, liian suuria määriä kerralla. Rasvaa monet täällä saavat aivan liian vähän. Aivot ovat rasvattomuuskuoleman partaalla.

Vegaanina rasvan saanti täytyisi miettiä uudestaan. Kun margariinit ja rypsit eivät ole vaihtoehto (eikä niistä hyviä rasvoja saakaan), jää oikeastaan oliiviöljy, kookosöljy, avokadot, siemenet ja pähkinät. Proteiinia saa erittäin hyvin mm. pavuista ja linsseistä. Soija ei ole itselleni vaihtoehto, sillä en pidä sitä terveellisenä (ja ihan tosi rasittavaa, että sitäkin tungetaan eläinten rehuihin, halpaa kun on). Kyllähän noista ihan hyvän ruokavalion saisi koostettua, mutta pakostikin melko hiilaripitoisen sellaisen. Ja sitten jos ei halua liikaa viljoihinkaan kallistua, niin plääh. Tällöin ehkä termiksi mieltäisin enemmän "plant based", kuin vegaani, vaikka kaiketi ne samaa tarkoittavatkin?

Toisin sanoen mahdollista, mutta aluksi hyvinkin aikaa vievää, ja etenkin kun en koe suurta hengen paloa siihen suuntaan, taidan pitäytyä valitsemallani tiellä, ja kiinnittää entistäkin enemmän huomiota ruoan laatuun.

Ja ei, ei olla sen pyhempiä kuin kukaan muukaan. Joskus Hese kiinnostaa meitäkin, ja kylässä ollessa ollaan vaan iloisia ja kiitollisia saamastamme ruoasta. 

Minkälaisia ruokafilosofioita teiltä löytyy? Onko lihansyönti tai vegaanius puhututtanut lähiaikoina?

Arjen höpinöitä ja myös ruokajuttuja löytyy instagramista

Lapset ja maito - maidon juonnin suositukset ovat jäänne historiasta

Lehmänmaito. Edelleen sitä tyrkytetään lapsille jokapäiväiseksi, elintärkeäksi juotavaksi. Päiväkodeissa ja kouluissa maito on se ruokajuoma, jota lasten pitäisi juoda. Jos lapsesi ei juo maitoa, saatat joutua kyselemään lupia asialle ympäri maita ja mantuja. Jossain tapauksessa jopa hakemaan lääkärintodistuksen, tai käymään keskustelemassa ravitsemuksesta jonkun ravitsemusalan työntekijän kanssa, jonka työnkuva pohjautuu yleisiin suosituksiin.

Kalsiumin saanti

Näitä asioita pähkäilin aamutuimaan, valmistaessani mantelimaitoa yön yli liotetuista manteleista. Emme ole vegaaneja, vaan tavallisia sekasyöjiä, jotka eivät juo maitoa. Rasvatonta maitoa emme missään tapauksessa pidä terveellisenä nesteenä. Kalsiumia saa myös monen monista ruoka-aineista, eikä maidottomalla ruokavaliollakaan kalsiumin saannista ole ongelmaa nykyään, jos yhtään perehtyy asiaan.

Emme siis korvaa kalsiumin saantia myöskään kasvimaidoilla (kaupan kasvimaitoihin  lisätään kalsium samalla lailla kuin lehmänmaitoonkin).

Se, että muut ihmiset juovat maitoa, ei haittaa minua millään tapaa. Saahan sitä juoda, etenkin jos tykkää mausta. Vaan sen terveelliseksi väittäminen, tapeellisuus kalsiumin saantiin, se on se erikoinen osuus asiasta. Se, että jokaisessa koulussa ja päiväkodissa ei riitä oma ilmoitus "lapsemme ei juo maitoa ruokajuomaksi" on vieläkin omituisempi yksityiskohta.

Koulumaitotuet & mainonta

 Tällä hetkellä lähes kaikissa kouluissa ja päiväkodeissa käytössä on rasvaton maito, koska maidosta saatavat tuet koskevat vain rasvatonta maitoa ja rasvatonta piimää. Omakustanteisesti koulut ja päiväkodit saavat toki tarjota rasvaisempiakin maitotuotteita, mutta se on kustannuskysymys.

Kouluille ja päiväkodeille maksetaan myös muiden, maksimissaan 1% rasvaa sisältävien maitotuotteiden käytöstä. Maksun ehtona on se, että maitotuotteiden mainokset ovat pysyvästi esillä. Eli homma toimii kuten mainostusasiat yleensäkin, sillä hyvin erikoisella poikkeuksella, että maito on lobattu elintärkeäksi tuotteeksi. Suositusten valossa jos asiaa katselee, niin sehän on jopa melkein jaloa, että näiden tuotteiden käytöstä saadaan sitten koulumaitotukea muutamaa hassua julistetta vastaan.

Vaan jos et  ole samaa mieltä näiden maitotuositusten kanssa, koko homma haiskahtaa aika pahasti.

Suositukset, absoluuttinen totuusko?

Eivätkö suositukset sitten pohjaudu faktatietoon? Faktana pidettyyn tietoon, toki. On olemassa hyviä suosituksia, ja sitten niiitä, jotka ovat tuulahduksia menneisyydestä ja terveisiä vahvasta meijeriteollisuudesta. Meillä Suomessa rasvattoman maidon mielletään olevan the juttu luuston kasvulle ja vahvuudelle, koska niin on vuosikymmeniä opetettu ja ohjattu meitä ajattelemaan.

Kyllä, joskus suositus voi olla vain yksi näkemys asiasta, olematta koko totuus. 

Kaikissa maissahan ei käytetä lehmänmaitoa samalla tavalla kuin meillä Suomessa, eikä silti esimerkiksi osteoporoosi esiinny sen enempää muuallakaan. Päinvastoin, me suomalaiset maidonlitkijäthän olemme huippulukemissa osteoporoositilastoissa.

"Lähteitä, lähteitä, kerro nyt niitä lähteitä, kun tällaista puppua kirjoittelet!", saatat ajatella. Asiasta löytyy paljon tietoa, osa suomeksi, osa englanniksi. Tämä oli vain pintapuolinen pohdinta, joka syntyi tosiaan mantelimaitoa tehdessä. Kannattaa tutustua asiaan, saatat yllättyä!

Olisikin mielenkiintoista tietää, oletko törmännyt keskusteluihin maidosta ja sen tärkeydestä? Mitä ajattelet asiasta? 

Hypäähän mukaan myös facebookissa ja instagramissa

2019 - Haaveita ja pieniä askelia

Uusi vuosi, ihan sama minä edelleen! Tänäkään vuonna aikomus ei ole heittäytyä vallan toisenlaiseksi tyypiksi,  tai muokata itsestä jotain täysin muuta. Haaveita ja aikomuksia silti on, joita olisi tarkoitus toteuttaa tänä vuonna. En siis edelleenkään lupaile mitään, mutta otan askelia eteenpäin.

Musta on ihanaa, että aikaa voi ajatella myös vuoden pätkissä. Motivoida itseään haaveitaan tai mieltymyksiään kohti. Tilastoida vuoden mittaan tapahtuneita asioita, muistella elämän kulkua.

Tiedostan myös, että aika on melkoisen rajallista. Olisi aivan huippua perehtyä moneen uuteen asiaan, uppoutua niiden vietäviksi. Lisäksi olisi kuitenkin se arkisen ihana lapsiperhemylläkkä elettävänä, joten nähtäväksi jää, mihin kaikkeen sen kanssa taipuu.

2019, nämä olisivat ihania:

Enemmän aikaa liikunnalle. En tavoittele mitään överiä, mutta arkeen olisi mukava saada vähän enemmän sellaista mukavaa itsensä liikuttelua. Nyt talven aikana toivon pääseväni hiihtämään monen monta kertaa. Myös ihan vaan kotijumpat ja kävelylenkit ovat hyvin tervetulleita asioita. Solakampi keskivartalo on toki plussaa. 

Ruokalista. Mun on jo niin, niiiiiiin pitkään pitänyt suunnitella näitä ruoka-asioita etukäteen, jotta arki olisi oikeasti sujuvampaa. Joo, mun paras suoritus on tainnut tähän mennessä olla kerran yhdeksi viikoksi lista. No, siitä on helppo ainakin pistää paremmaksi!

Muutto. Tästä olen haaveillut useampana vuonna, ja jatkanpa edelleen! Pakkohan sen on joskus tapahtua :D 

Omien yrtti-asioiden kerääminen. Olisi ihan huisia tänä vuonna kerätä itse omat nokkoset, apilat, vadelmanlehdet ja muut. Tähän asiaan aion perehtyä lisää tänä vuonna.

Raskaus. Mulla alkaa jo vähän kerrassaan olla sellainen olo taas, että lähitulevaisuudessa voisi haaveilla raskaudesta. Vauvaahan meidän perheessä ei enää ole, vaan taapero. Sitähän ei vielä tiedä, että kuinka helppoa tai vaikeaa se raskaaksi tuleminen sitten on, se jääköön nähtäväksi.

Vähemmän roikkumista somessa. Nään somessa paljon positiivista, mutta kännykkä tulee kaivettua vähän turhan usein esiin. Tavoitteena ei ole sen kummempaa somepaastoilua, vaan pienempi lukumäärä somehetkiä päivän aikana.

Seikkailla ja retkeillä. Viime vuonna me retkeiltiin aikaisempaa enemmän oman perheen ja välillä ystävienkin kanssa. Ja lisäksi käytiin lasten kanssa myös pitemmällä roadtripillä. Jotain jännää voisi kehitellä täksikin vuodeksi! 

Ruoka. Keväällä tiputin lähinnä ruokavalion avulla kiloja, joita raskaudesta oli jäänyt roikkumaan mukana. Silloin olin enimmäkseen sokerittomalla (valkoinen sokeri) ja viljattomalla ruokavaliolla, ja se kyllä tuntui hyvänä olona koko kehossa. Ainakin nyt alkuvuodesta aion taas syventyä ruoka-asioihin entistä paremmin, sillä etenkin loppuvuoden ruokailut eivät kyllä ole saaneet voimaan hyvin. Vegaanihaasteisiin tai muihin en aio ottaa osaa.

                       
Ja bonuksena. Tavoite voisi olla ottaa itsestäkin niitä kuvia, eikä vain lapsista!

Lisäksi odotan tietenkin kaikenlaista lasten kanssa harrastamista, monen uuden asian oppimista, oman ymmärryksen kasvamista, tulevaa pyöräilykesää, pääsiäistä, synnytysjuttuja, kuopuksen puhumaan oppimista, hetkiä ystävien ja sukulaisten kanssa ja vaikka mitä muuta. 

Uskon, että tästä tulee hieno vuosi! Mistä sinä haaveilet tänä vuonna?

Tule mukaan myös facebookissa ja instagramissa

Papukastike, joka maistuu lapsillekin! (maidoton, gluteeniton)

Mitä teillä syödään tänään? Meillä syötiin lounaalla papukastiketta, joka yllättävää kyllä, upposi myös 1- ja 3-vuotiaille! Nämä ovat harvinaisia hetkiä, mutta siitäkin mieluisampia kokkaajalle. 

Jos lapsilta kysyttäisiin, taitaisivat he mieluiten syödä vain kanankoipia päivä toisensa perään, siksi tällainen ruoan uppoaminen tuntuu aina erävoitolta. Ruokanirsoilusta kirjoitinkin täällä aiemmin.

Meillä ei arkiruoanlaitossa käytetä ohjeita, vaan heitellään ainesosia sen mukaan, mitä kaapeissa sattuu kulloinkin olemaan. Tässä simppelin ja meidän lapsillekin maistuvan papukastikkeen ohje, eli terveisiä arjen keskeltä!

Tarvitset:

(Tästä annoksesta syö kaksi lasta ja kaksi aikuista)

2-3 dl kypsiä Mungpapuja (kaupan tetra tai liotus yön yli plus keittäminen 12min)
1 Sipuli
1 Tomaatti
1-2rkl Kookosöljyä
2dl Kookoskermaa
3-4rkl Tomaattisosetta tai vaikka ketsuppia
1tl Suolaa
1tl Pippuria
1tl Paprika-maustetta
2tl Juustokuminaa (jeera)

Tee näin:

Kuori ja pilko sipulit, laita pannulle kuullottumaan kookosöljyssä (muukin öljy/rasva käy, tosin kookoksessa paistaminen tuo makua. Pääasia, että jonkin sortin rasvaa tulee ruokaan).

Lisää pilkotut tomaatit. Paistele matalassa lämmössä.

Lisää sekaan parisen desiä mungpapuja ja kookoskerma (mulla oli sellainen pahvinen tetra). Kookoskermapurkin voi hyvin huuhtaista pienellä määrällä vettä ja heittää vedet sekaan myös.

Lisää mausteet ja tomaattisose (tomaattisose-tuubi on kätevä).

Anna muhia hetkisen matalalla lämmöllä, tai pitemmänkin tovin. Muhiminen tuo mausteet esiin, ja häivyttää kookoksen maun. Eli tämä maustumisasia on koko ruoan ydin. Itse samalla hääräilin perunoiden ja salaattiasioiden kanssa.

Valmis, tadaa!

Meneekö papukastike kokeiluun? Minkälaista arkiruokaa teillä syödään?

Huomasitko jo, että blogi löytyy facebookista ja instagramista!

Kolmevuotiaan ruokanirsoilu ja ennakkoluulot - olethan lyhyt vaihe?

Meillä on jo jonkun aikaa eletty vaihetta, jossa lapsi on hyvin valikoiva ruokansa suhteen. Tai ainakin sen, miltä ruoka näyttää tai mitä ainesosia siihen on laitettu, sillä se ruoan maistaminen on välillä se kovin kynnyskysymys. En halua syödä! Ei ole minun makuun! Ja en tykkää tästä ruoasta, ovatkin aika yleisiä kavereita meillä ruokapäydässä näinä päivinä. Ei mun lemppareinta ruokapöytäseuraa, mutta minkäs teet. 

Kovin juttu tosiaankin on se maistaminen. Lapsi on kovasti mielessään saattanut päättää, että jokin ruoka on pahaa, ja silloin maistamisessa kestää ja kestää. Tiukka on kolmevuotiaan tahto, ei voi muuta sanoa! Järisyttävän vahvatahtoisesti hän koittaa pysyä päättämässään asiassa. Sumplitaan, sovitellaan ja vältetään ylimääräisiä välipaloja, että ruoka-aikaan olisi nälkä. Ja välillä se toimiikin. Ei kuitenkaan aina, valitettavasti. Ja kuitenkin ne peruselementit, joita lapsi tarvitsee jaksaakseen ja ollakseen hyväntuulinen, ovat ruoka ja uni.

Myös retkeily on ollut ihan toimiva vaihtoehto, ja etenkin se, kun kirpparilta löydettiin hänelle oma Skiphopin ruokatermari. Mikä tahansa näyttää maistuvan hyvältä, jos se on omassa termarissa. Kotona ollessa paljon apua on myös ajastimesta, joka näyttää, kauanko ruoka-aikaa on jäljellä, jotta kuvassa olevia pöytään nukahtamisia ei pääsisi tapahtumaan :D

Lapsen ruokatermaria ei ollut vielä tuolloin :)

Välillä tuntuu myös, että lihansyönti on tehnyt hänet nirsoksi, olisiko helpompaa, jos lapsi ei tietäisi jauhelihasta ja kalapuikoista mitään? Vaikka toisaalta, tällainen ennakkoluuloisuus ruokaa kohtaan on hyvin yleistä kolmevuotiaiden joukossa ylipäätään. Me ollaan sekasyöjiä, mutta syödään enemmän kasvisruokia kuin lihaa. Pavut ja linssit ovat meillä ihan arkiruokaa,  eikä ole kyse siitä, että kasvisruoat olisivat mauttomia mössöjä. Ja usein nekin maistuvat lapselle erittäin hyvin, mutta vain, jos hän ei ole ennalta päättänyt, että ruoka ei ole hänen mieleensä. 

Onneksi mukaviakin ruokahetkiä löytyy. Se taitaa vain olla tämä oman tahdon aika, joka haastaa meidän ruokapuuhia, ja toki eihän aina kaikki ruoka voikaan olla mieleen.

Miten muiden ruokahetket sujuu samanikäisten kanssa? Arjen ruokahöpötyksiä ja muuta elämää löytyy myös instagramin puolella iloelolaura

Kuopuksen ruokakateus - ihan hulvatonta!

Oltiin lounaalla tässä eilen tyttöjen kanssa, ihan kotosalla. Usein meillä on kaikilla samaa ruokaa, mutta nyt minulla ja kolmevuotiaalla oli ruokana kasvishampurilaiset, nuorimmaisella linssikastiketta bulgurilla. Kuopus on aiemmin tykännyt tästä ruoasta kovasti, mutta nytpä hän oli tarkkana, muut eivät syökään samaa!

Hänen katseensa kohdistuu omaan annokseen, siskon annokseen, takaisin omaan, vielä vilkaus siskon ateriaa kohti. Itkuksi meni. Voi katkeruutta, miksi sisko saa jotain varmasti paljon ihanampaa ruokaa? Äidistä nyt viis, mutta se sisko!

Hetki oli varsin surkuhupainen, kun selitin, että sisko on isompi, ja saa siksi eri ruokaa. Ei auta, eihän se muuta asiaa toiseksi! Lapsi kieltäytyy kokonaan syömästä. Naurattaa.

Voi ruokakateus. Esikoisen himo isin ja äidin ruokia kohtaan aikoinaan ei ollut mitään tämän rinnalla. Hauskoja hetkiä luvassa varmasti roppakaupalla, vauva kun ei vielä pitkään aikaan ole tosiaankaan saamassa ihan kaikkea sitä mitä sisko saa (lähinnä satunnaiset herkut).

Minkälaisia ruokakateushetkiä teillä on ollut? Onko nuorempien sisarusten ruokakateus ollut kovempaa, he kun näkee mitä sisarukset saavat? 

Instagramissa me oleillaan iloelolaura-nimimerkin takana, tervetuloa :)

Vauva ilman ruoka-ainerajoituksia on ihan vieras juttu!

Meillä on jo kaksi lasta, mutta silti vauvojen ruokamaailma on ihan outo ja ihmeellinen minulle. Tämä kuopusvauva on saavuttanut 10kk iän, jolloin on lupa aloitella hapanmaitotuotteita. Mitä ne hapanmaitotuotteet oikeen on? En tiedä mitä kaikkea se kategoria pitää sisällään, esikoisen kanssa kun ei minkään sortin maitotuotteet tulleet kysymykseenkään vauvavuoden aikana, siksi en niille ole ajatuksen hiventä aiemmin uhrannut.

Tämä vaan on jotenkin tosi helppoa, kun vauvalla ei ole niitä "normaaleja" rajoituksia kummempaa! Kun poissa on olleet vain suola, hunaja, maitotuotteet ja pari muuta vauvojen ruokamaailmaan kuulumatonta, niin on kyllä ollut tosi vaivatonta löytää hänelle syötävää muualtakin kuin kotoa. Me kun ollaan aika paljon oltu tässä kesällä reissussa pitkin kyliä ja kaupunkeja, niin on kyllä ollut aika huoletonta meidän meneminen, kun jokaista vauvan suupalaa ei ole tarvinnut suunnitella etukäteen.

Hassua ajatella, että niin, tämä on tosiaan sitä tavanomaista menoa, kun itsellä ei tällaisesta luksuksesta ole aiempaa kokemusta. 

Jossain vaiheessa tämänkin vauvavuoden varrella näytti kyllä siltä, että ruoka-aineita pitäisi rajoittaa ja imetysdieettiä aloittaa, mutta onneksi muutaman osteopaattikäynnin jälkeen tilanne rauhoittui kuitenkin.

Vauvojen the välipalat, eli maissinaksut ja Talk-murut ovat olleet kyllä meillä vakiokäytössä koko ajan. Ja ajatella, että näistäkään ei kumpaakaan voinut esikoiselle vauvana antaa! Mitä se oikein söi?

Ylimmän kuvan voisi ajatella olevan täysin random, asiaan liittymätön otos, mutta oikeastaan siihen koko tämä helppous ja ihmeellisyys kiteytyy: kun lapsella ei ole allergioita tai muita yliherkkyyksiä ruoka-aineille, ei lattialtakaan maistelu ole vaarallista. Siinähän maistelee :) 

Jään jatkamaan ihmettelyä, sillä kohta vauvalla tulee se vuosi täyteen ikää ja sitten vasta ruokabileet käynnistyykin vauvarajoitteiden poistuessa! 

Lettuperjantai

Ihana, aurinkoinen perjantaiaamu! Sain rauhassa heräillä ja nousta ennen pikkutyyppiä, ja sieltä se taaperokin sitten heräili, itselleen höpöttäen hyvällä tuulella ♥
Lettuja kuulemma halusi aamupalaksi, joten lettuja sitten paistettiin.

Meillä jonkun verran rajataan noin pienen sokerihuurua, mutta kohtuudella, silloin tällöin saa :) Kyllähän herkuttelukin kuuluu elämään, oleellisesti.
Välillä tuntuu, että joidenkin on vaikea ymmärtää, että kun lapsi, pieni taapero saa kuitenkin sokerijuttuja, niin miksi me kuitenkin rajataan sitä sokerin olomuotoa (ja tottakai määrää..)?
Meille se kun on oleellinen asia, että onko se sokeri limsassa, karkeissa jne vai juurikin kotona tehdyssä pullassa tai letussa hilloineen, kuten tänään, tai rusinoissa, hedelmissä.. Ja toki lisäaineet ylipäätänsä ovat vielä asia erikseen.

Jotenkin tuntuu hassulta, kun sokerikeskustelut helposti kääntyy sellaisiksi, että sokeria rajoittavia kutsutaan sokerinatseiksi, vaikka kyse on rajoittamisesta, ei kiellosta. Kyllähän vanhemmuuteen kuuluu monenlaisten rajojen asettamista, mutta ei niitäkään rajoja kutsuta natseiluksi, vai?

Kaverin alakouluikäiset lapset olivat vähän järkyttyneet, kun tuli puheeksi, että miehen kanssa jätskiä kaupasta hakiessa meidän taapero sai herkukseen riisipiirakan :D Ja oli vielä ihan onnellinen siitä piirakastaan! Miusta tuo on jotenkin tosi hauska juttu, kun tottakai se jo isompia lapsia ihmetyttää, että miksi toinen sai "vain" piirakan :D Mutta pointti meillä se, että kaikki sai jotain mistä tykkäsivät, ei noin pienten tarvitse vielä saada aina samaa, kuin vanhemmat :) Toki ehkä vanhemmillekin olis ollut parempi se piirakka ;)

Miten muilla on asiat ratkaistu? :)

Jäätävä Tallinna

Me käytiin viikonloppuna minireissulla Tallinnassa. Kotona olo tylsistytti, eikä keksitty mitään muuta järkevän mielekästä puuhaa, niin suunnattiin laivalle yöksi, päiväksi Tallinnaan.

Onnistuttiin saamaan ihan tosi (sairaan) kylmä sää Tallinna-päivälle! Mukava siellä oli silti lampsia ja ihmetellä, vaikka ei me kyllä juuri mitään erityistä siellä tehtykään. Seuraavaksi kerraksi tosin voisi ennalta sopia jotain tekemistä, niin ei tarvitsisi sumplia erimielisyyksiä paikan päällä.. ;)

Oikeastaan voisi sanoa, että me käytiin vaan syömässä Tallinnassa :D Aamupalabuffettiin mentiin hotelliin maissa, myöhemmin lounaalle, ja sitten vielä kahvilaan ahtamaan lisää. Eli onnistunut reissu siis!

Illalla vähän väsytti. Taisi olla eka kerta laivalla, kun en astunut jalallani tax-freehen. Ei jaksanut. Onneksi laivalla oli viihdykettä ja ihmeteltävää pikkutirpalle, sain vaivata istumalihaksiani koko paluumatkan.

"Iso kissa, haliii", sai kuitenkin vain ujon silityksen. Niin vähän ennalta arvelinkin :)

Raskauskuulumisia

Raskauskuulumisia. Tai ainakin ruokia ja niihin liittyviä tuntemuksia :D Mitään kummempia oloja ei ole pariin viikkoon ollut, pahin väsymyskin on jo voitettu. Kohdunseudulla kyllä jotain muljahtelee välillä,  ja alaselän saa hajalle entistä helpommin. Liittynee varmaankin noihin vatsalihaksiin, jotka sanoo taas toisilleen heipat, kun alkavat ottaa hajurakoa toisiinsa.

Neuvolassakin on käyty, ja sydänäänet siellä jo kuuluivat jumputtavan ihanasti ♥ Ne kuullessaan mukana ollut taapero sanoi, "vauva, vauva!". Ihana muru. Toistelee välillä että "äiti, vauva".

Tarkoituksella kävin ekaa kertaa neuvolassa vähän myöhemmin, kuin mitä ensimmäinen käynti tavallisesti olisi ollut. Alussahan nyt ei ole "mitään kummempaa", ja kun seuloihinkaan ei osallistuta, niin kiirettä ei ollut. Ja nyt aika on vierähtänyt jo toiselle raskauskolmannekselle! Ja joo, mahan kasvu on aika huimaa kuten kuvasta näkyy!


Mutta ruoka. Se on itsellä ollut tähän asti tässä raskaudessa ns. raskausjutuista mielenkiintoisin asia, koska syömisten kanssa on ollut vähän erilaista, kuin viime raskaudessa. Harmi, kun mulla ei ole viime raskauden juttuja ylhäällä, vaikka toki ne vielä jotenkin muistuu mieleenkin, tai etenkin se, ettei se ollut silloin niin tarkkaa, että mitä "pystyi" syömään ja mitä ei.

Alkuviikkoina miun ruokavalioni pääpaino oli riisipiirakoilla, kananmunilla ja appelsiinimehulla. Sillon, kun ei mikään muu uponnut, niin aina noi toimi! Toimii jossain määrin vieläkin, mutta ei läheskään samalla mittakaavalla enää onneksi mennä. Söin toki muutakin, aina välillä :D

Nyt puhaltaa uudet ruokatuulet, ah pestopasta! Ihan kevyesti uppoaa kyllä pestopasta useanakin peräkkäisenä päivänä lounaaksi. Varmaan menisi myös päivällisellä, mutta ei taida olla miehen lemppareita ;) Ja toki ipana saa vähän vaihtelevampaa ruokaa.

Myös banaanit, porkkanat, omenat, salaatit jne uppoaa aina. Kaikenmoinen liha taas haisee jo pelkkänä ajatuksenakin nenään niin tunkkaiselta, että ei kyllä varsinaisesti tee mieli. Oon oikeastaan vaan ihan iloinen siitä :)