Paljain jaloin pihalla, ilmainen terveysteko itselle. Eli ajatuksia maadoittumisesta

 

Koko kesä meni aika lailla paljain jaloin oleillessa, ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Kauppaan mennessä ja autoa ajaessa käytin kenkiä, mutta muuten niitä ei juurikaan tarvittu. Jalkapohjien onnen päiviä koko kesän täydeltä.

Asfalttia tallaillessa jalka saa toki hyötyä siitä, että on vapaana, mutta ne parhaat terveyshyödyt tulevat luonnossa kävelystä, kun jalkapohja saa vapaasti kohdata maata, luontoa. Tätä kutsutaan myös maadoittumiseksi. Samaa tapahtuu myös luonnonvesissä uidessa. 

Olen varmaan vasta tänä vuonna oppinut enemmän, mitä hyötyjä maadoittumisesta terveydelle on. Vielä muutakin siis, kuin että se on terapiaa ja harjoitusta jalkapohjan ja jalan lihaksistolle ja kehon jalkapohjissa oleileville akupisteille.

Terveyshyötyjä maadoittumisesta on mm. stressin väheneminen, tulehdustilojen väheneminen, lihasjännityksen ja päänsäryn helpottuminen, kivun lievitys, hyödyt verenpaineelle ja veren viskositeetille. Ja mielialaankin se kuulemma vaikuttaa, tämä onkin helpoin itse havaita. Joillain myös unenlaatu voi parantua. Etenkin englanniksi näistä löytyy paljon tietoa, että miksi ja miten juuri nämä hyödyt. Sanoilla grounding ja earthing voi tietoa etsiä.

Paljain jaloin kävely, etenkin nyt syksyn ja pian talven tullen on jo harvinaisempaa herkkua, ja se tuntuukin itsestä vähän kuin terapialta. Nyt kun siihen on tottunut, tuntuu välillä, että jalkapohjat ja mieli oikein kaipaavat sitä.

Usein tuleekin käveltyä läheiseen metsään, jossa sitten pieneksi hetkeksi riisun kengät ja sukat ja köpöttelen ympäriinsä. Paikalleen ei kannata jäädä, koska silloin tulee vilu nopeammin. Sitten olen vain hanskalla pyyhkäissyt enimmät hiekat ja muut pois, ja  laittanut sukat ja kengät takaisin jalkaan. 

Nyt säiden viilennettyä tämä harrastus on tosiaan supistunut vartin pituiseen hetkeen, eikä välttämättä ihan joka päivä tule oleiltua ulkona ilman kenkiä. Tällä viikolla yhtenä päivänä oli lunta, ja hetki lyheni entisestään, lumi kun tuntuu paljon maata kylmemmältä. Mutta pienikin hetki tuntuu hyvältä, ja ah sitä lämmintä kipristelyä varpaissa, kun laittaa taas sukat ja kengät jalkaan. 

Ootko kokeillut? Suosittelen ottamaan tavaksi! 

Koronavirus tulee, oletko valmis? Eli miksi koronavirus ei pelota, mutta varaudun siihen silti

Eilen uutisoitiin koronavirusepäilystä täällä pääkaupunkiseudulla. Testein varmistettuna Suomessa on ollut yksi koronavirustartunta. Maailman terveysjärjestö WHO on arvellut, että korona saattaa yltyä pandemiaksi, mutta vielä ainakaan se ei sellaisen kriteerejä täytä. 

Tämä koronavirus tarttuu pisaratartuntana, ilmassa virukset eivät säily. Se voi tarttua ihmisestä toiseen, ja myös ilmeisesti kosketuksesta pintojen kautta, vaikkakaan se ei elä pinnoilla kauaa.  Taudin oireita ovat kuume, yskä, hengenahdistus, lihassäsrky ja väsymys. (Thl)

Koronaan maailmalla kuolleet ovat enimmäkseen riskiryhmäläisiä. Monella vakavampia oireita saaneella on ollut jokin perussairaus. Niinhän usein on influenssankin kanssa, vanhat ja/tai sairaat ovat ne, joihin vakavammin iskee.

Koronavirukseen sairastuneiden määrä näyttää pompahteneen Kiinassa hurjasti, mutta taustalla onkin tilastointitavan muutos. Uusi tilastointitapa laskee Hubein alueella myös epäillyt, joilla on todettu keuhkokuume. Muualla Kiinassa lasketaan vain ne, joiden tauti on vahvistettu testein. Tai ainakin toistaiseksi näin, katsotaan, miten tämä kehittyy. Lähde

Eli pelkkien lukujen avulla voi kyllä saada mediassa paniikkia aikaan. Vaikka tottahan se on, että koronavirus leviää maailmalla, meilläkin Suomessa.

Myös rokote koronavirukseen on kehitteillä. Rotilla sitä onkin jo testailtu, ja jotkut lähteet kertovat sen tulevan kuulemma ihmisille ilman verrokkitestausta lumerokotteella. Hurjaa. Lääkemarkkinoillahan lääkkeet testataan aina myös lumelääkkein. Näin hyötyjä ja haittoja päästään havainnoimaan. Rokotteita tämä ei ilmeisesti koske. Tietenkin toivon, että tämä ei ole totta.

Miksi ei kannata pelätä? Miten varautua koronavirukseen?

Pelko ja stressi kuormittavat kehon puolustuksen. Siksi ei kannata pelätä. Terveydenhoitoon liittyy tiukasti myös mielen hoito. Ihminen ei ole pelkästään keho tai mieli, vaan kokonaisuus. Ja sen lisäksi, että pelosta on haittaa, ei siitä ole mitään hyötyä. 

Oikeasti hyvän käsihygienian lisäksi kannattaa panostaa terveyden ylläpitämiseen. Sairaudenhoito on tärkeää sairauden iskiessä, terveydenhoito ja ylläpito tärkeää aina.

Kehon puolustusta voi tehostaa ruoan, unen, liikunnan ja muiden keinojen avulla. Terveillä ja hyväkuntoisilla on kaiketi parhaat mahdollisuudet selvitä. Että koronan mahdollisesti iskiessä siitä selvittäisiin kyllä.

En ole varastoinut ylimääräistä ruokaa kaappeihin, mutta tarkistanut, että esimerkiksi c- ja d-vitamiineja löytyy tarpeeksi meiltä kotoa. Ja koska olen öljyilijä, tarkistan myös, että tiettyjä eteerisiä öljyjä (käytän Young Livingiä, ovat laadultaan terapeuttista tasoa) löytyy kaapeista.

Valkoinen sokeri syö kehon vitamiineja. Ei siis hervottomia sokeriövereitä luvassa.

Tiedän, että jonkun mielestä nämä ovat ihan höpöjä ajatuksia. Ja minun mielestä ehkäpä jonkun muun ajatus on ihan höpöä. Itse kuitenkin pidän terveyden ylläpitämistä tärkeänä asiana ylipäätään. 

Kuva Pixabaysta 

Riippuvuus, joka vaikuttaa elämään ja terveyteen. Sokeri.

Istun taapero sylissäni. Hänellä on kädessään maissinaksuja, joita hän mutustelee hiljaa. Isompi lapsi on vielä päiväunilla. Itse imeskelen suklaapalaa, joka oli vain pakko saada. Tällainen hetki meillä oli lapsen kanssa pari viikkoa sitten. Aika tavallinen hetki, mutta sinällään ärsyttävä sellainen.

Sokeri on tuossa hetkessä se ärsyttävä osuus. Alkuvuodesta minulla oli pitempiä sokerittomia pätkiä. Ne oli aika ihania. Kroppa toimi paremmin, pää oli selkeämpi, ei turvottanut ja niin edelleen. Pätkiä ne olivat siksi, että aina välissä oli jotain juhlimisen aihetta, jolloin tuli tankattua koneistoon sokeria. Ajatuksen tasolla sitä haluaisi olla ottamatta sokeria, mutta mieli on heikko :D Kotona on helpompaa olla ilman jatkuvaa sokerin syöntiä kuin sosiaalisissa tilanteissa.

Vaikka sokerin kanssa ei lähtisikään mopo käsistä, sokeriviekkarit olen lähiaikoina saanut aika pienestäkin. Ihan jo tyyliin sellaisesta, että kylässä pulla ja keksi, seuraavana päivänä kaksi palaa suklaata. Sitten sitä jo kolisteleekin kaappeja, että mitä herkkua olisi, ja määrätkin kasvavat.

Kuin huumetta?

Ja uusi sokeriton pätkä saa taas alkaa. Se vaan ei ole aina niin helppoa. Minulle sokeri taitaa toimia vähän huumeen tavoin. Kun on putki päällä, sitä on pakko saaada. Edes vähän. Jos ei ole sokeria lähettyvillä, ajatukset seilaavat, siihen, että mistä sitä saisi. Vaikka edes pari palaa suklaata tai muutaman hassun karkin. Ärsyttää, jos ei saa. Kauppaostoksen lomassa sitä saattaa ostaa suklaapatukan tai muutaman karkin.

Sama jatkuu taas. Sokeriannos pitää tyytyväisenä jonkun aikaa, mutta ennen pitkää tarvitsee taas lisää. Kesä meni aika lailla näin. Välillä olin viikon tai parisen päivää ilman sokeria, ja sitten taas sokerielämä jatkui. Vieroitusoireina päänsärkyä, hermostuneisuutta, ärtymystä jne. Ja jos olisikin vain ne vieroitusoireet, eikä se fakta, että valkoinen sokeri on terveydelle haitallista.

Onko sokeri ihan arkipäivää? Kuuluuko se jokaiseen päivääsi?

Kai se sokerillinen elämä on monelle ihan arkipäivää? Kokista silloin tällöin (ei ne kevytversiot makeutusaineineen sen autuaammaksi tee), jogurttia, ketsuppia, kahvipullaa, keksiä, vähän irttareita, suklaata. Jätskiä kun lapset nukkuu. Ja jos ei lapselle uppoa vesi juomiseksi, niin sitten mehua, pääasia että juo jotain? Tätä ainakin usein kuulee. Ja päiväkodissa välipalaksi sokerikiisseliä, aamupalalla puuroa sokerilla.

Kaikki on kyllästetty sokerilla, vaikka sen terveyshaitat ovat tiedossa. Se on ärsyttävää. Jos et halua antaa pienelle lapselle sokeria, olet sokerinatsi, relaa nyt vähän. Ihan kuin se, että joku ei anna pienelle lapselle sokeria, uhkaisi jotenkin niitä, jotka käyttävät sokeria enemmän.

Sosiaalinen sokerinsyöntikulttuuri

Sokeriin törmää joka päivä, mihin sitten meneekin. Perhekerhoissa ja -piireissä on aina jälkkäriä, tai vähintäänkin keksejä. Kyläilykulttuuriin kuuluu monilla sokeriherkut, itsekin niitä tarjoilen, koska mitäpä muutakaan? Työpaikoilla on perjantaipullat, synttäri- ja nimpparinamut ja muut. Kerhoissa ja päiväkodeissa lapset tuovat synttäreinään keksejä, jossain jopa karkkeja. 

Mun sokeritauot romuttuu usein juurikin sosiaalisissa tilanteissa. Se herkuttelu jotenkin kuuluu kirjoittamattomana sääntönä miltei kaikkiin tapaamisiin. Tai ainakin itsellä on sellainen olo silloin, että nam, sokeria, vaikka muina hetkinä sitä ei kaipaisi. Onko se vain opittu tapa? Välillä se jää siihen, eikä pakko saada sokeria -pallo lähde vierimään. Toisinaan se ei kuitenkaan jää siihen, vaan aika nopeastikin muodostuu vieroitusoireita.  

En tykkää!

Kemiallinen ruoka-aineriippuvuus, ei paino-ongelma tai tunnesyöminen

Riippuvuuksista ja addiktioista puhuttaessa meillä Suomessa yleensä puhutaan alkoholista, tupakasta, huumeista, rahapeleistä ja muista. Ihan vaikkapa kahvi, pornon katselu ja shoppailukin voivat olla riippuvuuksia. Kai sitä voi addiktion saada aikaan vaikka mihin.

Sokerista tavallaan kyllä puhutaan, mutta ei ehkä kuitenkaan oteta niin vakavasti, vaikka sen vaarallisuus on tiedostettu jo 70-luvulla. Sokeri on kuitenkin ehkä aikamme vaarallisin huume?

Sokeririippuvuus syntyy helposti. Kemiallinen riippuvuus. Joidenkin mukaan kierre syntyy hormonaalisessa järjestelmässä. Sokerin jatkuva syöminen vaikuttaa kortisolitasoihin.

Ei lapsille sokeria päivittäin

Lapset, niin kuin aikuisetkaan eivät tarvitse sokeria mihinkään. Etenkään teollisia sokerin muotoja. Eikä kyllä hedelmiäkään tarvitse kenenkään syödä kilokaupalla, vaikka niistä vitamiinejä saakin.

En vieläkään oikein ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä on ihan ok antaa vähän sokeriherkkuja vauvalle. Vauvavuoden jälkeen kukin tehköön kuten parhaaksi katsoo.

Meillä keksejä tai pullaa on maisteltu siinä puolitoistavuotiaana, muita herkkuja vähän myöhemmin. Edelleenkin mehut kuuluvat vain juhlahetkiin, limsa ja karkit eivät perheessämme näin pienillä lapsilla (2- ja 4-vuotiaat) edes niihin.

Oma sokerilinja jatkossa

En oikein tiedä, mikä se oma sokerilinja jatkossa olisi. Tällä hetkellä on takana taas useita sokerittomia päiviä, viikonloppuna söin juhlissa vihreiden kuulien konvehtiversiota (hyviä) ja suklaakakkua. Pitkään mietin, että maistanko vai en, ja yleensä jos ei ole ennalta päättänyt olla ottamatta, niin kuitenkin tulee syöneeksi. 

En millään lailla kutsu noita hetkiä retkahtamiseksi, koska eihän voi retkahtaa, jos ei ole päättänyt mitään selvää linjaa. Ja retkahtaminenhan enemmänkin kuulostaa siltä, että on menty tavallaan himo edellä, ei tilannetta pohtien. Yllättävän helppo oli kuitenkin lopettaa siihen, kun taas kesällä oli tosi vaikeaa olla ilman. Ennen viikonlopun sokeritankkausta olin ollut viikon ilman sokeria, ja nyt jatketaan taas.

Sen ainakin tiedän, että päivittäin en sokeria halua jatkossakaan käyttää, enkä oikeastaan edes viikottain. Hedelmiä syön silloin tällöin, mutta esimerkiksi teetäkään en juo makeutettuna, hunajallakaan. Moni asia on tottumuksesta kiinni, ja makuaistikin tottuu. 

Minkälainen suhde sulla on sokeriin? Käytätkö päivittäin, vai harvemmin?

Tule mukaan myös Instan puolelle, sinne pääset tästä

Virtaa syksyyn voimajuomalla - piilota epäilyttävät asiat smoothieen

Syksy ja uusi pöpökausi ovat täällä. Minun kohdallani se tarkoittaa voimien keräämistä, kun ollaan siirtymässä koko ajan pimeämpään ajanjaksoon. Onneksi avuksi voi ottaa myös ruoan. Tykkään aloittaa päivän smoothiella. 

Smoothie on siitä hyvä vaihtoehto aamu- väli- tai iltapalalle lastenkin kanssa, sillä sinne saa piilotettua kaikkea tarpeellista, mitä muutoin on vaikea saada menemään lapselle mahaan saakka. Kaikki mahdolliset vitamiinit, jauheet ja öljyt saa heitettyä sekaan, jos vaan ovat jauhemaisessa tai nestemäisessä muodossa. Esimerkiksi maitohappobakteerit saa usein avattua, joten sisällön saa laitettua mukaan smoothien sekaa.

Toki oleellista on myös se, että smoothie ei saa maistua tai näyttää epäilyttävältä, jotta se lapsillekin kelpaisi. Suurimmat raaka-aineet meidän smoothieissa on yleensä niitä hyvin perusasioita, eli marjoja ja banaania. Banaanin määrällä saa fiksattua smoothien makeutta (etenkin ne ruskeat banskut) itselle sopivaksi. Makeutta saa myös vaikkapa taateleista tai päärynästä, muutama taateli tuo jo kivaa makua.

Aiemmin smoothiemieltymykseni olivat melko imelät, mutta olen tarkoituksella pyrkinyt siitä pois. Enää en tarvitse vaikkapa hunajaa tuomaan makeutta, vaan yhden aamun smoothiesatsiin minulle ja kahdelle lapselle riittää kokonainen tai puolikaskin banaani.

Halutessaan smoothien pohjana voi veden sijaan käyttää muutakin nestettä, mutta jos haluaa ottaa tästä tehot myös raudan imeytymisessä, kannattaa maitotuotteet jättää pois tästä versiosta.

Meidän tehojuomaan tulee:

Noin 3 lasillista vettä
1/2-1 banaania
1 dl punaherukoita
1 dl mustikoita
3 rkl kuivattua nokkosta

Ja koska haluamme myös hifistellä, niin lisäksi näitä:

3 rkl MCT-öljyä
1 mitallinen C-vitamiinijauhetta
1 tl spiruliinaa
Parin kapselin sisällöt maitohappobakteeria


Oikeasti mitään ei tarvitse mittailla noin tarkasti. Itse laitan aina summittaisia määriä, koska smoothieissa se ei ole niin justiinsa.

Laita kaikki aineet sekaisin blenderiin. Itse aloitan aina muutamalla lasilla vettä, ja lisään sitä sitten halutun koostumuksen mukaan, jos näyttää liian paksulta. Marjat ovat aina suoraan pakastimesta otettuja.

Mustikoilla on tässä smoothiessa oleellinen rooli. Sen lisäksi että ne tuovat makua, ne peittävät hyvin sitä vihertävää väriä, jonka spiruliina tuo tullessaan. Se on jännä, miten yksikin pieni lusikallinen värjää koko smoothien. Ja vihreä smoothie kuulostaa ja näyttää liian terveelliseltä ;)

Voimaa viikkoosi!

Seuraatko meitä jo Instagramissa? Tule mukaan tästä!

Ferritiinit nousussa ilman apteekin rautaa. Mikä kaikki vaikuttaa?

Viikko alkoi verikokeilla. Kesällä arveluni matalasta ferritiinistä saivat varmistuksen, joten arvojen seuraaminen taitaa olla ihan paikallaan. Harmi, ettei lukemaa otettu jo keskenmenon jälkeen. Toisaalta tiedän kyllä ilman mittaustakin, että se on käynyt melkoisen matalalla, sillä se vaikutti jo mielialaan ja kaikkeen jaksamiseen. Silti, mielenkiintoista olisi ollut tietää sekin lukema.

Virallisesti minulle suositeltiin apteekin vahvaa rautaa, vähintään kahden kuukauden kuurin ajan. Itse en koe apteekin rautoja itselleni parhaiten imeytyviksi tai muutoin toimivimmiksi vaihtoehdoiksi, vaikka toki ne vahvoja ovatkin. Myös ihan pelottavan paljon kuulee tarinoita, että ferritiini nousee hetkeksi, mutta romahtaa taas, jopa vielä alemmas kuin aiemmin. Ajattelen, ettei minulla terveydellisesti ole varaa sellaiseen. Minä tulin tällaiseen päätökseen, kukin kuitenkin tehköön omat päätöksensä omaan tilanteeseensa sopivalla tavalla.

Minulla kuitenkin on varastorauta lähtenyt nousuun. Ai että, miten iloinen olen tästä asiasta ollut! Edes yksi asia alkaa sujumaan. Aika alkutekijöissä ollaan vielä, onhan tämä vasta ensimmäinen seurantakerta. Kävin tälläkin kertaa Puhti.fi kautta, sillä sitä kautta ferritiinin mittaus maksaa vain parikymppiä (maksoin itse).

En tiedä, miten nämä asiat julkisella puolella menisivät, sillä minulla ei ole ollut niin paljon energiaa, että olisin lähtenyt vääntämään kättä ja pitkittämään asiaa.  Ehkä jonkun verran vieläkin paha maku suussa sen suhteen, miten olematonta oli keskenmenon jälkihoito täällä. Kirjaimellisesti olematonta.

Edellisellä mittauksella ferritiinini oli 18, nyt jo kolmisenkymmentä. Tällä lukemalla oma vointi on aivan erilainen kuin kesällä. Kroppahan toimii jo näköjään melko hyvin, eikä mielikään laahaa alhaalla enää. Odotan todella sitä, että ferritiini on taas korkealla, tai normaalilla tasolla, sillä eihän kolmekymmentä vielä mikään hyvä arvo ole. Hienoa etenemistä kuitenkin.

Voivatko ferritiinit nousta ilman apteekin rautaa? 

Ihan ilman mitään tekemistä varastorauta ei ole nousuun lähtenyt. Minulla on käytössä muutamia valmisteita ja lisäravinteita, joita yhdistellen olen ferritiiniä nostellut. On mielenkiintoista miettiä, mikä kaikki vaikuttaa. En tietenkään voi taata, että juuri nämä kaikilla toimisivat. Kerron vain omaa kokemustani.

Tällä hetkellä minulla on käytössä Floravital (nestemäinen, kropalle hellä rautavalmiste), Spirulina-jauhe, nokkosuute ja nokkosjauhe. Lisäksi syön vahvaa B6-vitamiinia, sillä sen pitäisi vaikuttaa asiaan. On mahdollista, että ferritiinit eivät nouse silloin, jos B6-vitamiinista on puutetta.

Jos olet raskaana, esimerkiksi tämä tutkimus kertoo siitä, kuinka raskaana olevilla naisilla saatiin rauta nousuun antamalla lisäksi B6-vitamiinia.

Katsotaan, jatkuuko ferritiinin nousu tällä kokoonpanolla, vai täytyykö etsiä lisää keinoja. Loppuvuodesta ajattelin mittauttaa varastoraudan seuraavan kerran.

Tule mukaan seuraamaan myös Instagramissa, sinne pääset täältä!

Alakulo ja väsymys. Psyykkisiä oireita keskenmenon jälkeen, vai muodikkaasti huonot ferritiinit?

Vaikka kaikki on näennäisesti ihan hyvin, olo ei ole aivan entisenlainen. Ei pysty porskuttamaan ihan sata lasissa. Naurattaa, on kivaa ja hauskoja hetkiäkin löytyy, mutta niiden hetkien välisessä olotilassa on se jokin ero entiseen.

Mä koen olevani hyvin positiivinen, energinen ja pirteä. Tai ainakin tavallisesti. Nyt ne välitilat ovat jotenkin matalia, eivät tavoita peruspirteyttä, vaikka eivät mitään pohjamutia olekaan.

En mä keskenmenoa enää ajattele niin usein, ei ole sellainen suru päällä. Ihan tavallinen olo,  vaan ei kuitenkaan aivan.

Semmoinen olo, että väsyy helposti. Kun keho väsyy, mielikin on väsynyt. Kuin vähävoimaisuus tuntuisi selkäytimiä myöten. Fyysiset voimat loppuu, mutta koneisto käy vaan, koska sen täytyy. Kun päivää on vielä jäljellä, täytyy toimia. Se voimattomuus jotenkin tuntuu oikeasti selässä asti. Mieli pysyy korkealla silloin, kun siihen on energiaa. En ole aiemmin ajatellut, että pirteyteenkin tarvitsee voimia. 

Keskenmenon jälkeen psyykkisiä oireita puolella naisista

Kun googlettelin labratuloksiani (raskaushormoni), eteeni osui tietoa siitä, kuinka keskenmenon jälkeen puolella naisista esiintyy psyykkisiä ongelmia. Ahdistusta ja masennusta lähinnä. Jotenkin tuo tieto tuntui lohduttavalta.

Peilasin itseäni, ja mietin oireitani. Joku minua tuntematon voisi ehkä diagnosoida minulla jonkin sortin ahdistuksen, mutta itse sanoisin, että alakulo ja vaisu olo johtuvat enemmänkin väsymyksestä. Väsymys puolestaan rauta-arvoista, rautavarastoista.

Nyt kun ferritiineistä puhutaan enemmän, on myös tietoa enemmän. Tietoa siitä, että matalien ferritiini-arvojen aiheuttamat oireet ovat helposti tulkittavissa väärin.  Rautavarastoista johtuva jaksamattomuus saatetaan diagnosoida masennuksena ja lääkitä sellaisena. Silti jotkut nimittävät ferritiinien mittausta edelleenkin muoti-ilmiöksi. Kuinka kauan menee, että "muoti"-leima häviää, ja ferritiinit muuttuvat tavalliseksi, terveydenhuoltoon liittyväksi asiaksi, normisetiksi? On kyse kuitenkin paljolti elämänlaatuun liittyvästä seikasta.

Sänky ei päästä otteestaan 

Sängystä nouseminen tuntuu aamuisin ylitsepääsemättömältä. Ei siksi, etten haluaisi kohdata päivää, vaan siksi, että silmät eivät tunnu aukeavan. Herääminen on hidasta ja tosi inhottavaa. Mä olen aamuihminen, tämä ei ole minulle tyypillistä. Joillekin se kai on tyypillistä, tai sitten heiltäkin on vaan jäänyt ferritiinit mittaamatta ja hoitamatta. Heh.

Toki sitäkään en häpeäisi, jos masentuisi. Mieli voi sairastua siinä missä kehokin. Ja keskenmeno kun oikeasti voi olla ihan jäätävä kokemus. Usko mua. Itselläni väsymys tuntuu kuitenkin olevan fyysistä. Koen, että minulla on henkisellä puolella asiat ihan hyvin. Suren silloin kun surettaa, itken kun itkettää, ja muun ajan elän tavalliseen tapaani.

Mutta kroppani ei herää silloin kun minä herään. Joskus tuntuu, että kroppa herää vasta illalla. Tänään ainakin näin alkuiltapäivästä kroppa tuntuu väsyneen kolottavalta.

Näyttääköhän tällainen ulospäin siltä, että on vain laiska ja saamaton?  No, energisempiä aikoja kohti!

Tuuhan mukaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi

Meillä syödään eläinystäviä, ainako? Vai heittäytyisikö vegaaniksi, kasvissyöjäksi tai muuksi?

Tällä hetkellä ei ole coolia olla tavallinen sekasyöjä. Vegaanius ja kasvissyönti ovat nouseva trendi, jotka putkahtavat esille päivittäin. On hieno asia, jos ihmiset pysähtyvät miettimään ruokavaliotaan.

Mitä syödä, mistä päivän tai viikon ateriat koostuvat, mistä ruoka tulee, miten se on tehty, mistä se on tehty ja kuka sen on tehnyt. Ruoka nyt kuitenkin on niinkin iso asia kuin päivittäinen polttoaineemme, ja myös lääkkeemme. Vaihtoehtoisesti myös syömämme ruoka voi olla se asia, joka sen terveyden vie. Ruoka vaikuttaa kaikkeen meissä. 

Turvallinen lautasmallimme

Mielipiteitä ruokavalioista ja niiden terveellisyydestä on monia. Suomessa edelleen vallalla taitaa olla lautasmalli, jonka mukaan puolet lautasesta tulee olla kasviksia, neljäsosa perunaa, riisiä tai pastaa ja viimeinen neljäsosa proteiinipitoista ruokaa. Kylkeen rasvatonta maitoa sekä pala leipää kasvimargariinillä. A vot!

Jännää, kuinka Suomessa kyseistä ruokavaliota pidetään terveellisyyden multihuipentumana, vaikka oikeasti se on vain yksi näkemys muiden joukossa. Maassamme on ylimalkaisesti tapana ajatella, että meillä kyllä tiedetään, muut ovat väärässä. 

Olen vuosien saatossa kokeillut useampaa eri ruokavaliota, niin lautasmalli-teoriaa, gluteenittomuutta, maidottomuutta, kasvissyöntiä kuin hetkittäistä vegaaniuttakin imetysdieetillä ollessani. Ja tokihan kultaisella ysärillä oli kaikille tuttu rasvattomuusbuumi, jota lähes kaikki tuntuivat elävän silloin. Muistan, kun eräiden ystävieni perheessä silloin syötiin oikeaa voita, ja se oli ihan ennenkuulumatonta kun kaikki muut söivät margariinia. Tosin vähärasvaisuus elää aika sitkeässä edelleenkin. Itse en vähärasvaisuuteen tai eläinrasvojen epäterveellisyyteen usko. 

Ruoka tekee kipeäksi

Minulla on vuosien mittaan ollut kaikenlaista ongelmaa syömästäni ruoasta. Laktoosi-intoleranssi minulla on diagnosoituna, ja keliakiaa testin mukaan minulla ei ole. Olen pitkään syyttänyt maitotuotteita ongelmistani, onhan minulla tosiaan tuo diagnoosikin asiasta. Laktoosittomat tuotteet tosin eivät ole autuaaksi tehneet, vaan olleet ihan samaa kuraa kuin muutkin. Jännästi kuitenkin tietyt, ne vähiten prosessoidut tuotteet eivät ole oireiluja aiheuttaneet.

Jo vuosia olen vältellyt rasvatonta maitoa, enimpiä lisäaineita ja margariineja. Myös rypsi- ja rapsiöljyt ovat asia, jota en pidä millään muotoa terveellisenä. Nyttemmin ruokavaliosta on vähennetty myös viljoja ja tärkkelystä. Pyhä leipä, terveellinen perunamme ja kaikki suolta repivät täysjyvätuotteet. Olen ymmärtänyt, kuinka ne eivät ollenkaan ole tärkeitä terveydelle, vaikka ne terveysruokien mainetta nauttivatkin. "Mistä sitten saat kuituja!?". Oi, monesta asiasta. Ja kas kummaa, olokin on ollut paljon parempi, ja iltaiset raskausmahan kokoiset turvotuksetkin jääneet vain niihin päiviin, kun kyseisiä asioita on nautiskeltu.

Kesäkurpitsalasagne, niin hyvää! Munamaidon tein kookoskermaan.

Terveellinen leipä ja rypsiöljyn paras käyttötarkoitus

Olen huimasti mahakivuttomampi ilman viljoja. Joo, kyllä, söihän se Jeesuskin muinoin leipää, mutta sen ajan vilja ei tainnut olla aivan niin käsiteltyä, jalostettua, lannoitteita ja maaperän saasteita itseensä imenyttä höttöstä, mitä nykyleipämme on. Ehkäpä leipä oli sen ajan terveysruokaa, kuka tietää. Onhan se leipä hyvää. Tuore ruisleipä, voita päälle. AH. Pidän toisinaan viljapäiviä, enimmäkseen ei tee mieli.

Rypsiöljyä käytimme vastikään tehdessämme muovailuvahaa itse. Siihen se sopiikin loistavasti. Jokapäiväiseksi ruokamme sulostuttajaksi sitä ei meillä ole valittu.

Mää, huusi lammas, ja suuhun ponkaisi

Minä olen se ihmisperse, joka kuvittelee, että ihminen voi vaan syödä juuri ne kanan jalat, joilla se kana vain haluaisi käyskennellä ja viettää iloisia päiviä vapaana luonnossa. Mutta olen myös se äiti, joka pitää tärkeänä kertoa lapsilleen, että se liha on oikeasti ollut eläin, joka on tapettu siksi, että me voidaan syödä se. Liha ei ole "vain lihaa", vaan se on ihan oikeasti ollut joku elävä eläin. Kolmevuotiaamme on välillä vaikea uskoa tätä asiaa. 

Tehotuotanto ei millään muotoa ole hyvä asia, sekasyöjänkään mielestä. Uskon eläimen elämän, koettujen asioiden vaikuttavan myös meihin sitä kautta, kun syömme tämän. Totta kai. Olet, mitä syöt. Ja onhan esimerkiksi luomumunilla ja tavallisilla munillakin ihan jo makueroja. Elinolot ja eläimen syömä ruoka vaikuttavat.

Suosin luomulihaa aina kun mahdollista. Koen sen lihana olevan turvallisempi terveydelle kuin tavallinen vaihtoehto. Ideaalista olisi toki, jos eläin olisi saanut syödä ravintonsa ruohona suoraan luonnosta, niiden rypsin ja soijan sijaan, joita en itsekään halua syödä. Silloinhan syön niitä kuitenkin, eläimen kautta. Ei kivaa. 

Kasvissyönti voisi olla vaihtoehto, vegaanius ei niinkään

Voisin hyvin kuvitella, että perheeni jättäisi lihansyönnin. Tällä hetkellä en kuitenkaan pidä sitä realistisena vaihtoehtona meille. Jos lihasta luopuisi,  jäljelle jäisi eläinkunnan tuotteista vielä maitotuotteet ja kananmunat. Rasvaisista maitotuotteista saisi hyviä rasvoja, ja kananmunakin helpottaisi välillä aterioiden ravintosisällön koostamista. Voita ja juustoa, nam.

Saathan varmasti tarpeeksi proteiinia, kasvissyöjiltä usein kuulee kysyttävän. Suomalaiset taitavat syödä proteiinia vähän liiaksikin, koska monet syövät lihaa ihan liikaa, liian suuria määriä kerralla. Rasvaa monet täällä saavat aivan liian vähän. Aivot ovat rasvattomuuskuoleman partaalla.

Vegaanina rasvan saanti täytyisi miettiä uudestaan. Kun margariinit ja rypsit eivät ole vaihtoehto (eikä niistä hyviä rasvoja saakaan), jää oikeastaan oliiviöljy, kookosöljy, avokadot, siemenet ja pähkinät. Proteiinia saa erittäin hyvin mm. pavuista ja linsseistä. Soija ei ole itselleni vaihtoehto, sillä en pidä sitä terveellisenä (ja ihan tosi rasittavaa, että sitäkin tungetaan eläinten rehuihin, halpaa kun on). Kyllähän noista ihan hyvän ruokavalion saisi koostettua, mutta pakostikin melko hiilaripitoisen sellaisen. Ja sitten jos ei halua liikaa viljoihinkaan kallistua, niin plääh. Tällöin ehkä termiksi mieltäisin enemmän "plant based", kuin vegaani, vaikka kaiketi ne samaa tarkoittavatkin?

Toisin sanoen mahdollista, mutta aluksi hyvinkin aikaa vievää, ja etenkin kun en koe suurta hengen paloa siihen suuntaan, taidan pitäytyä valitsemallani tiellä, ja kiinnittää entistäkin enemmän huomiota ruoan laatuun.

Ja ei, ei olla sen pyhempiä kuin kukaan muukaan. Joskus Hese kiinnostaa meitäkin, ja kylässä ollessa ollaan vaan iloisia ja kiitollisia saamastamme ruoasta. 

Minkälaisia ruokafilosofioita teiltä löytyy? Onko lihansyönti tai vegaanius puhututtanut lähiaikoina?

Arjen höpinöitä ja myös ruokajuttuja löytyy instagramista