Mennyt vuosi

Vuoden viimeinen päivä. Hyvä vuosi takana. Ehkä paras tähän mennessä? On saanut katsoa neidin kasvamista vauvasta ihanaksi taapertajaksi, elämää ihmetteleväksi toimijaksi. Nauttia perheenä olemisesta.

1-vuotissynttärit

Reissaamista rakkaiden ystävien ja sukulaisten luo

Paljon uusia ihmisiä elämässä

Kaksi ulkomaanmatkaa

Arkiset harrastukset pikkutyypin kanssa

Ihanat aamuhetket sängyssä, heräilevän taaperon kanssa

Muutto takaisin Lappeenrantaan

Onnistuneita kirppislöytöjä

Uusi, pieni sukulainen

Muutama oma, uusi harrastus

Luettuna monta hyvää kirjaa

Kiitos, vuosi 2016, olit meille hyvä!

Jouluyön ihme

Meillä tapahtui jouluyönä pienimuotoinen ihme.
Perheen nuorin vahvistus nukkui yhdeksän tuntia aivan yhtä soittoa. Sellaista ihmettä meillä ei ollut koskaan vielä tavattukaan!

Heräsin itse hiljaisuuteen. Oli outo olo. Hetken mietin, kunnes tunnistin olotilan ja osasin nimetä sen.
Virkeys! Sehän se oli, vanha tuttu.
Nauratti.

Miehinen näkökulma

Lähiaikoina olen usein jutellut synnyttämisestä monien eri ihmisten kanssa. Niin tuttujen, kuin vähän tuntemattomienkin. Tuntuu, että aihe on koko ajan esillä, pompsahtaa aina jostain keskusteluihin.

Näiden monien keskustelujen kautta huomaan miettiväni usein ajatusta, jonka eräs mieshenkilö muutama kuukausi sitten sanoitti niin hienosti:


Naisten negatiiviset synnytyskokemukset ovat vähän sama juttu, kuin miesten inttikokemukset. 

Niitä kerrotaan toisille, halusit kuulla tai et. Etenkin sellaisille, joilla se on kohta edessä.
Kauhistellaan, mässäillään tarinoilla, ja niillä yksityiskohdilla tietenkin.
Ymmärrät kunnolla vasta, kun olet itse kokenut sen.
Paljon kuullaan rankkoja, erikoisia, legendaarisen kamalia kokemuksia. 
Suurta kommentointitulvaa ei aiheuta jonkun hyvä, ihana kokemus. Päinvastoin.


Heh, mun mielestä aika osuva vertaus. Ihan innostuin tuosta sen kuultuani. Negatiiviset synnytyskokemukset, nuo naisten omat inttitarinat.

Aktiivinen synnytys ry:n kannatuskoru Kokonainen.. Mun lemppari.

Taaperon joulun odotus

Vai olisko osuvampi "kuinka äiti odottaa taaperon joulua" ;)

On kyllä ihan huisia aikaa, kun on pieni lapsi, josta saa itsekin tekosyyn kaivaa oikeasti koristeet ja muut esille, vanha joulukalenteri, joululaulut. Ihan koko setti. Viime vuonna ei ollut vielä ihan niin kivaa, kun ei vauva niin joulusta perusta. Kai?

Joulun outfit kirpparilta

Nyt sen sijaan on huippua seurata taaperon reaktioita ja fiilistelyä. Joulukalenteritallin esiin ottaminen saa aikaan taputukset ja iloista hihkuntaa.

Vuoden päästä on varmasti taas vielä hauskempaa tällä äidillä, kun ipanakin on taas jo yhden vuoden vanhempi ja taitavampi. Ehkä myös kaikesta tuosta hölpötyksestäkin saa jo enemmän selvää! :)

Äitiyden juhlintaa

Viikko sitten sain taas olla mukana ihanissa juhlissa, joissa juhlistettiin ja hemmoteltiin odottavaa äitiä. Ihana jouluinen tunnelma, kynttilät valaisivat iltaa.

Muutama leikki, hyvää ruokaa, äidin hemmottelua, lahjoja, synnytystanssia, ja ennen kaikkea paljon hyviä keskusteluja! Äitien viisautta. Kyllä naisissa on voimaa! 

Synnytystanssin rekvisiittaa :)

 Itselle illasta jäi ihan sykähdyttävä olo. Raskaus- ja synnytysaiheiset keskustelut, niissä vaan on jotain niin ihmeellistä. Tulee itselle taas melkoinen synnytyskuume, huh.
Onneksi ilta oli onnistunut myös muiden mielestä! :)

Seuraavia, ihania juhlia odotellessa!