Hitaampia päiviä

Meidän kotiarki taaperon kanssa on kokenut pienen hidastumisen. Toivottavasti vain väliaikaisen sellaisen. Toki tyypin leikeistä ei edelleenkään vauhtia puutu, mutta ulko-ovesta ollaan poistuttu vähän harvemmin, kuin yleensä. Äitiä väsyttää..

Päiviä on myös siivittänyt etova olo, jonka kanssa tasapainoillessa onkin se aika sitten mennyt mukavasti. Nyt on kaksi päivää mennyt ilman tuota niin ihanaa oloa, ehkä se olikin näin lyhytaikaista? Toivotaan!

Voimien keräämisen lomassa ollaan välillä jopa poistuttu kotoa, lähinnä avoimeen päiväkotiin, ja kirpparille. Kirpparilta löydettiinkin ostoslistalla ollut juniorituoli, johon ylpeä taaperoinen sitten siirtyikin heti syömään. Syöttötuolia ei tarvitse katsella yli vuoteen, jee! :D 

Taitaa olla nyt miun päikkärivuoro, minityyppikin kun simahti jo hetki sitten :)


Follow my blog with Bloglovin

Huvihuvitutti

Löysinpä itseni jokunen viikko sitten mielenkiintoisesta keskustelusta. Keskustelu koski tutin käyttöä, ja keskustelua, tai oikeastaan palopuhetta, piti yllä keskustelun toinen osapuoli. Tutin käytön ilosanoma, josta kaikkien olisi pitänyt olla samaa mieltä, tottakai. Meillähän tuttia ei ole käytetty missään vaiheessa, ja tämä sitten keskustelukumppanin mielestä oli niin väärä valinta, kuin olla ja voi. Hiukan ihmetyttää moinen kiihkoilu näin jälkeenpäinkin :D

Tuttihan on sinällään aika pieni, pikkuruinen asia elämässä. Meidän tutiton valinta ei herätä miulla niin kauheesti tunteita, se nyt on vaan yksi valinta. Ajatuksia ja mielenkiintoa se kyllä herättää. Keskustelussa minua jäi kaihertamaan se, että en saanut kertoa omaa kantaani, miulle sanottiin, etten kuuntele tuollaista? :D

Miksi tällainen valinta? Tutin käytön pääasiallinen tarkoitus taitaa olla arjen helpottaminen, lapsen rauhoittuminen, nukahtaminen jne, jos olen oikein ymmärtänyt? Ja hyvähän se on, jos sitä haluaa käyttää, ja siitä apua saa.
Tutin käytöstä kuulee jos jonkinmoista kritiikkiä imuotteesta artikulaatio-ongelmien kautta siitä vieroittamisen vaikeuteen, mutta itsellä oli oikeastaan vain nämä kaksi ajatusta päällimmäisenä:

..koska olen kuullut useammalta tutulta, jotka ovat asiaa "testanneet" (useampi lapsi perheessä, eri lasten kanssa toimittu eri tavoin= oma kokemus asiasta), että vauvantahtinen imetys, tutiton elämä ja vieressä nukkuminen pitävät hormonitoiminnan pitempään "ei hedelmällisenä". Toki tietenkin mahdollinen hormoni- yms ehkäisy mutkistaa asiaa, ja kellä nyt toimii, kellä ei. Mutta itse halusin testata, ja täällä se toimi :D Eikä menkkojakaan tullut ikävä.


..koska miehen mielestä tuttisuut on höperön näköisiä!? :D

Että peace and love kaikille tuttisuille ja tutittomille :) Taidetaan kuitenkin kaikki mahtua saman taivaan alle ;) 

Vuosipäivä

Tässä kuussa me vietetään imetysdieetin kanssa vuosipäivää. Yksi vuosi kasassa. Tarkkaa aloituspäivämäärää en ole laittanut ylös, muistan vain, että suunnilleen kun tyyppi oli 5kk ikäinen. Onneksi, onneksi ruokavalio on höllentynyt, ja enää vältettävien listalla ei ole paljoa mitään, ainakaan alkuun verrattuna :)

Maito kaikissa muodoissaan, kana, nauta, gluteeniviljat, maissi, kananmuna. Olikohan muita? En onneksi muista enää. Sen kyllä muistan, että alkuajat olivat vaativan tuntuista elämistä, koska ennen kuin rutinoitui tekemään ruokaa ruokavalion mukaan, ja keksimään omia herkkuja, niin tuntui, ettei voi syödä mitään. Mutta kyllä se lapsen oireettomuus dietin aikana oli aika kova motiivi jatkaa.

Joulun jälkeen, aika äkkiseltäänkin, oli tyypin suolistossa tapahtunut selvästi muutoksia, eikä entisenlaisia oireita enää tullut. Hurraa kasvamisen ihme! Dieetti hölleni huomattavasti. Enää vain maito maidon, kerman tai jogurtin muodossa on vältettävien listalla, ja nekin vain ns. tuoreeltaan. Eli ei juurikaan vaikuta miun elämään!

Tätä vuosipäivää juhlin astelemalla naapurikebabbilaan ja tilaamalla rullakebabin. Lihaa meillä syödään muutenkin tosi harvoin, mutta nyt ajattelin juhlistaa tätä saavutusta juuri niin. Ja ah, olihan se hyvää.

Yrjöävä äiti

Meillä kävi yrjö kylässä. Ensin ajattelin sen olevan raskauspahoinvointia, ja olin ihan kauhuissani, ei tällaista kyllä kaivata! Viimeistään siinä vaiheessa, kun se tarttui mieheenkin, se osoittautuikin vain tavalliseksi yrjötaudiksi. No, ei niin ihana juttu sekään, mutta ainakin paljon lyhytkestoisempi tapaus, kuin mahdollinen raskauspahoinvointi olisi ollut, ehkä?

Yllättävän rankka setti tuollaisen taaperoisen kanssa sairastaminen. Paljon leikkejä, joissa äiti voi huoletta makoilla ja muutenkin olla jossain muussa kuin pystyasennossa. Ja juu, tavallisesta poiketen, hyvin paljon ruutuaikaa! Ihana, pelastava Ylen areena!

Onneksi tauti oli kuitenkin suhteellisen nopeasti taltutettu. Ja tuo taapero välttyi siltä kokonaan? Kiitos imetykselle, vai vaan good luck? Kuka tietää, mutta itse annan äänen imetykselle :D

Radioaalloilla

Me käytiin tänään ystäväni Asjan kanssa vierailulla Ylen radiossa täällä kotikulmilla Lappeenrannassa. Käynti tuli tavallaan vähän yllättäen, tiedossa oli kyllä ollut noin parin viikon ajan vierailu, ajankohta vain selvisi vasta tänään :D

Pienimmän parhaaksi -keräys oli aiheena, eli käytiin kertoilemassa tuosta vauvanvaatteiden ja -tarvikkeiden lahjoitusprojektista,  johon tosi, tosi moni ihminen on lähtenyt mukaan lahjoittamaan omia, käytettyjä vauvojen juttuja, ja useampi ihminen on jopa kolunnut kirppareita, ja ihan omalla rahalla metsästänyt tavaraa lahjoitettavaksi!

Keräys jatkuu hamaan tulevaisuuteen saakka, niin kauan kun löytyy innokkaita ihmisiä lahjoittamaan vauvakamoja. Jännää jäädä seurailemaan, tavoittaako keräys lisäosallistujia näin :) Juontaja uhkaili paikallisradiolla olevan n. 10 000 kuuntelijaa.

Pieni hetki ääniaalloilla, vasta jälkeenpäin oikeastaan hampaat kalisi jännityksestä, kun oli pienestä livehaastattelusta selvitty :) Taapero autossa odottaessaan oli kuulemma hermostunut äidin äänen radiosta kuullessaan :D