Pilaako lapseni muiden lasten uskon joulupukkiin?

Tuokohan joulupukki sulle lisää poneja, kysyn lapselta. "Ei! Joulupukkia ei ole olemassa!", vastaa kolmevuotias. Niin. Eihän sitä. Asiasta ollaan lapsen kanssa keskusteltu, sillä meillä ei "uskota" joulupukkiin, kuten ei myöskään Muumipeikkoon tai Ti-Ti Nalleen, niin ihania kuin ovatkin!

Joulupukkiin uskomattomuus on tietoinen valinta meillä vanhempina. Joulua me kyllä vietetään, juhlitaan ja hypetetäänkin. Joulu on ihanaa aikaa! Luetaan joulukirjoja, kuunnellaan joululauluja jo marraskuussa, ja pikkuhiljaa koristellaan kotiakin joulukuntoon. Joululahjoistakin on jo ostettuna suurin osa.

Ja voi olla, että tänä vuonna myös se joulupukkikin eksyy jouluna isovanhempien luokse käymään. Juuri se tyyppi, johon meillä ei uskota. Onhan meillä esimerkiksi se Muumimaailmaan menokin suunnitteilla. Mukava satuhahmohan joulupukki toki on, yhtä lailla kuin muutkin satuhahmot. Meille joulupukki ei ole kuitenkaan muuta kuin satu muiden joukossa. Jouluinen satuhahmo, josta on kiva kertoa satuja.

On yksi asia, josta lapsille on yleisesti hyväksyttävää valehdella, tai huijata. Joulupukki ja tontut. 

Aikuinenhan luo lapselle sen uskon joulupukkiin. Joko jättämällä kertomatta oikean laidan, tai sitten tarkoituksenmukaisesti kertoen joulupukin olevan totta, tuovan lahjat ja tonttujen kurkkivan. Taianomaisen lapsuuden joulun luomista?

Muutoinhan lapsien huijaamista ei pidetä yleisesti hyväksyttävänä, vaan vaikeistakin asioista kehotetaan puhumaan lapsen ikätason mukaisesti. Joulupukki tuntuu olevan monille vanhemmille melko pyhäkin asia.

Pilaako pieni kailottelija muiden joulun?

Ja sitten se lapsi, joka kailottaa ympäriinsä, ettei joulupukkia ole olemassa? Paheksutaanko sellaista? Elämältä kaiken sain -blogissa Jasu kirjoittaa, ettei usko tämän olevan kovin vahingollista muille lapsille. Samaa itsekin ajattelen. Kailottelevathan muutkin asioita, joita me emme allekirjoittaisi, eikä se haittaa.

Jokainen perhe tekee näissä omat ratkaisunsa omaa perhettään varten, ja niin kuuluu ollakin.

Uskooko sun lapset joulupukkiin? Onko joulupukki se joulun ydin? Miltä tuntuu jos joku kertoo sun lapselle, että joulupukki on satua?

Hyppää mukaan myös instagramissa ja facebookissa

Papukastike, joka maistuu lapsillekin! (maidoton, gluteeniton)

Mitä teillä syödään tänään? Meillä syötiin lounaalla papukastiketta, joka yllättävää kyllä, upposi myös 1- ja 3-vuotiaille! Nämä ovat harvinaisia hetkiä, mutta siitäkin mieluisampia kokkaajalle. 

Jos lapsilta kysyttäisiin, taitaisivat he mieluiten syödä vain kanankoipia päivä toisensa perään, siksi tällainen ruoan uppoaminen tuntuu aina erävoitolta. Ruokanirsoilusta kirjoitinkin täällä aiemmin.

Meillä ei arkiruoanlaitossa käytetä ohjeita, vaan heitellään ainesosia sen mukaan, mitä kaapeissa sattuu kulloinkin olemaan. Tässä simppelin ja meidän lapsillekin maistuvan papukastikkeen ohje, eli terveisiä arjen keskeltä!

Tarvitset:

(Tästä annoksesta syö kaksi lasta ja kaksi aikuista)

2-3 dl kypsiä Mungpapuja (kaupan tetra tai liotus yön yli plus keittäminen 12min)
1 Sipuli
1 Tomaatti
1-2rkl Kookosöljyä
2dl Kookoskermaa
3-4rkl Tomaattisosetta tai vaikka ketsuppia
1tl Suolaa
1tl Pippuria
1tl Paprika-maustetta
2tl Juustokuminaa (jeera)

Tee näin:

Kuori ja pilko sipulit, laita pannulle kuullottumaan kookosöljyssä (muukin öljy/rasva käy, tosin kookoksessa paistaminen tuo makua. Pääasia, että jonkin sortin rasvaa tulee ruokaan).

Lisää pilkotut tomaatit. Paistele matalassa lämmössä.

Lisää sekaan parisen desiä mungpapuja ja kookoskerma (mulla oli sellainen pahvinen tetra). Kookoskermapurkin voi hyvin huuhtaista pienellä määrällä vettä ja heittää vedet sekaan myös.

Lisää mausteet ja tomaattisose (tomaattisose-tuubi on kätevä).

Anna muhia hetkisen matalalla lämmöllä, tai pitemmänkin tovin. Muhiminen tuo mausteet esiin, ja häivyttää kookoksen maun. Eli tämä maustumisasia on koko ruoan ydin. Itse samalla hääräilin perunoiden ja salaattiasioiden kanssa.

Valmis, tadaa!

Meneekö papukastike kokeiluun? Minkälaista arkiruokaa teillä syödään?

Huomasitko jo, että blogi löytyy facebookista ja instagramista!

Reissaaminen kahden vs. yhden lapsen kanssa

"Ootpas kyllä rohkea, kun lähdet kahden lapsen kanssa yksin reissuun!" ja "kahden lapsen kanssa on varmasti raskasta matkustaa", on minulle sanottu useamman kerran. Rohkea, minäkö! No enpä nyt tiedä. Raskasta, onko näin?

Liikkuvia palasia

Toki mitä enemmän lapsia mukana, sen enemmän on liikkuvia palasia reissupaletissa. Sanoisin kuitenkin, että kun mukana on "vain" kaksi lasta, on se matkanteko kuitenkin omalla tavallaan vielä suhteellisen helppoa.

Meillä tulee vuoden aikana matkustettua kotimaassa aika paljon. Lappeenranta-Tampere-Lappeenranta väliä tulee ajettua varmaan kerran kuukaudessa. Toisinaan tulee sama reitti mentyä myös junalla lasten kanssa. Siihen lisäksi vielä sitten muut satunnaiset matkat, niin onhan tuota tullut junissa ja autoissa köröteltyä, ja tulee varmasti jatkossakin.

Pikkulasten kanssa hommassa on aina oma jännityksensä. Meidän matkat ovat kuitenkin enimmäkseen sujuneet hyvinkin leppoisasti. Seuraavat kohdat pätevätkin lähinnä pieniin lapsiin, isompien kanssa onkin varmasti sitten omat metkunsa.

Junassa yhden lapsen kanssa

-Pidät seuraa ja viihdytät, vastaat kysymystulvaan, jos seurana on puhuva lapsi

-Jos seurana on taapero, juokset perässä ja lohdutat, kun joka tapauksessa niitä kolhuja sattuu, vaikka kuinka olisit leikkivaunussa ihan vieressä

-Yhden lapsen kanssa myös itsellä on olo, että täytyy olla 100% läsnä, ettei lapsi ole ns. yksin

-Lapsi tylsistyy, ja haluaisi koko ajan kaivella eväslaukkua. Jos sieltä vaikka löytyisikin muuta kuin mitä ollaan pakattu!

-Yhden lapsen kanssa mahtuu hyvin myös junan pieniin vessoihin, eikä pakko ole mennä juuri lastenhoitovessaan. Vessaan meneminen ei tunnu samanlaiselta operaatiolta yhden lapsen kanssa.

-Jos on uniaika, ja rattaat mahtuvat hyvin alas vaunuun, voi lapsen antaa nukkua vaunissa ja hengata itse sen aikaa. Tämä on ehdottomasti parasta, tästä aina haaveilen.

Junassa kahden lapsen kanssa

-Viihtyminen. Viihdytysvastuu on jaettu myös sisarukselle, kummankin lapsen kohdalla. Äitiä ei kaivata niin paljon, kun on se oma sisarus mukana.

-Peräänjuoksua ei tapahdu samassa mittasuhteessa. Lapset seurailevat myös toistensa menoa, ja ovat välillä jopa hetkiä paikallaankin.

-Äänikirja itselle kuulokkeisiin samalla kun touhuaa lasten kanssa tai katsoo niiden menoa. Toimii!

-Jos meinaa raahata koko komppanian vessaan, on suunnaksi otettava iso lastenhoitovessa vaunun alakerrassa. Siksi vessassakäynti on kätevin ajoittaa junamatkan alkuun ja loppuun, niin ei tarvitse ravata alas ja ylös. 

-Jos tullaan Intercity-junaan ja toinen lapsi nukkuu, on vähän huonosti jumissa, kun yksi on rattaissa ja toinen haluaisi leikkivaunuun. Herätätkö lapsen, annatko nukkua ja pidät toisen hiljaisena sen aikaa, koitatko siirtää nukkuvana kantovälineeseen, vai peräti kantaa kopan/istuimen ylös? Kaikkea näitä ollaan harrastettu vaihdellen, riippuen hetkestä ja lasten iästä kulloinkin. Toki perhehyttikin saattaa toimia tässä tilanteessa, joskus.

-Kaksi kättä, kaksi lasta ja joku kassi, jonka haluat mukaan sinne leikkivaunuun. Vauva-aikana koin käteväksi laittaa vauvan rengasliinaan, joten vapaana oli kaksi kättä. Otan aina vain pakolliset tavarat mukaan ylös, eli arvotavarat ja eväät.

Meidän tuplarattaisiin todellakin mahtuu tavaraa useamman päivän reissulle!

Bonuksena molemmissa reissuversioissa jännitys siitä, mahtuvatko rattaat vaunutilaan, ja junaa vaihtaessa niukalla vaihtoajalla jännäät ehtimistä. Mukavia reissuja! 

Äiti sä lupasit mulle kerrossängyn! - Kirppismetsästystä

"Äiti sä lupasit mulle kerrossängyn!", julisti kolmevuotias useampi viikko sitten. Olimme alkaneet teoreettisesti miettimään, että kerrossänky voisi olla kiva sitten joskus, kun pienempikin siirtyisi nukkumaan isosiskon kanssa samaan huoneeseen.

Vaan niinhän se on, jos jotain ääneen miettii, nämä pienet ottavat ne kovin konkreettisesti. Äidin "oi oispa ihanaa sitten joskus" on kolmevuotiaalle yhtä kuin "huomenna, sähän sanoit niin".

Pakko saada

Haaveissa minulla oli Liisa pieni -kerrossänky. Ostamme kirppikseltä yleensä kaiken tarpeellisen, joten toiveissa oli, että kerrossänkykin löytyisi käytettynä. Ajattelin, että tämän löytämiseen saattaisi hyvin mennä useampi kuukausi. Sitten vielä se, että onnistuisiko ostoilmoituksen ilmestyässä huutamaan ekana hep, meille!

Niinpä alkoi tuttu tori.fi:n säännöllinen selailu. Olin metsästänyt varmaan vasta viikon päivät, kun katsoin, että mitä, just se, ja noin viiden kilsan päässä meiltä! Apuaaa pakko saada!

Yksi oli varannut kerrossängyn ennen minua, mutta hänestä ei kuulunut mitään, joten meille se kotiutui sitten.

Paljon iloa sängystä, kyllä!

Nyt meillä onkin ollut niin onnellinen kolmevuotias, joka on ylpeänä kaikille esittelemässä yläsänkyään. Ja juu, itseäkin sänky on piristänyt, metsästysvietin täyttyminen tuo tietynlaista tyytyväisyyttä, jotain kiksejä siitä kyllä aina saa.

Jossain vaiheessa sitten pikkusiskokin  siirtyy kaveriksi sinne, vielä ei ole kiire sen kanssa. Ja laittoipa tuo kerrossänky lastenhuoneen sisustuksenkin ihan uusiksi, tuoden mukanaan kaivattua vaihtelua.


Seuraavaksi saakin ryhtyä etsimään päiväpeittoja kerrossänkyihin. Kiva kun on aina joku pieni missio meneillään!

Pieniä ekotekoja voi tehdä, vaikka muuten olisikin ihan tavallinen ihminen

"Äiti tää sun ekotouhu tympii mua", tuumii pienin pukeutuneena päästä varpaisiin kirppislöytöihin.

Vaikka ei lopettaisikaan lentämistä, ryhtyisi kasvissyöjäksi, ja se bambuinen take away -kahvikuppikin odottelisi vielä siellä kaupan hyllyllä, voi arkisia ekotekoja tehdä silti vallan mainiosti. Pienilläkin valinnoilla on merkitystä.

Maapallomme saasteisuus, luonnonvarojen ylikäyttö, ekoilu, kestävyys ja vähempiroskainen arki ovat tänä syksynä tuntuneet olevan esillä vähän väliä. Ja hyvä niin, sillä pieni muistutus silloin tällöin on itselleni ainakin paikallaan. Bloggaajaystäväni Minna listaili heidän perheen ekoiluja, ja minäkin päätin tarttua haasteeseen.

Syitä ekoiluun?

Jokainen ekoteko on oleellinen ja tervetullut. Kestovaippakeskusteluissa puhutaan osittaiskestoilusta silloin, kun kestovaippojen lisäksi käytetään myös kertakäyttövaippoja. Miten olisi siis osittaisekoilu! Vaikka jokainen valinta elämässä ei olisikaan ekologisuuteen tähtäävää, ei se vie arvoa niiltä valinnoilta, jotka sellaisia ovat.

Mitään sen suurempaa ideologiaa ei välttämättä tarvitse omata, vaikkei siinäkään mitään pahaa ole. Itseäni näissä pienissä ekoteoissa ohjaavat sen ekoilun lisäksi monet järkisyyt, kuten raha, kätevyys, mukavuudenhalu, vähempiroskaisuus, kestävyys, pienempi määrä kemikaaleja, terveys, oma olo, sekä turvallisuus.

Arkiset ekovalinnat meillä

Jokaisen kohdan lopuksi on merkattuna tekijät, jotka tuovat sitä lisämotivaatiota itselläni kyseiseen valintaan.

Kestokassit, kulkeea aina mukana. (Raha)

Kirjasto. Kaikkia ihania kirjoja ei tarvitse omistaa, vaan ne voi lainata. Aiemmin ostin enemmän kirjoja, nykyään en niin paljoa enää. Me käydään kirjastossa vähintään kerran viikossa. (Raha)

Kuukuppi. Pitkäikäinen ja kestävä. Nykyään on myös ihanan värisiä kuukuppeja, tykkään omasta violetista versiosta. (Raha, kemikaalit, terveys)

Vessahätäviestintä ja kestovaippailu. Etenkin vessahätäviestintä on suorastaan melkoista ekoilua, sillä sehän vähentää rutkasti vaippojen kulutusta! Molempia lapsiamme olemme käyttäneet vessassa alusta asti. (Mukavuudenhalu, raha) 

Siivoamiseen ja pyykinpesuun luonnonmukaiset aineet. Tahranpoistoon sappisaippuaa tai eteeristä sitruunaöljyä. (Turvallisuus, kemikaalit)

Kirpputorit. Harrastan kirpputoreja, ja ostan lapsille vaatteita ja leluja ennakkoon. Koitan kuitenkin olla ostoksissani maltillinen, sillä ylimääräistä tavaraa en nurkkiin halua. Myös meiltä lähtee tavaroita ja vaatteita eteenpäin kavereille ja kirpparille. (Raha, kestävyys)

Kestotiskirätit ja -liinat. Nyt uutena kesto-asiana olen ottanut kokeiluun myös kestonenäliinat, jaiks! Ison kimmokkeen asialle sain Minitu-blogista. Ajatus oli alkuun mielestäni vähän etova. Yllättäen olen kuitenkin tykästynyt kestonenäliinoihin, ihanan pehmeää niistämistä.

Nyt en enää näe asiassa mitään ällöttävää, on vaan hyvä, kun roskikset ei nuhakausina täyty nenäliinoista, eikä haittaa jos kaupasta unohtaa ostaa lisää nessuja. (Raha, kestävyys, mukavuudenhalu)

Ei hormoniehkäisyä. Oikeastihan tämäkin on ihan huima ekoteko, sillä hormonivalmisteiden jäämät menevät suoraan vesistöihin, ja sillä on vaikutuksia ympäristöön (kaloista löydetty hormonipitoisuuksia, juomavesi jne). (Kemikaalit, terveys, oma olo)

Luonnonkosmetiikka. Vuosien mittaan käytöstäni on tippunut monta tuotetta pois. Tällä hetkellä palasaippua, kookosöljy, ekodödö, kasvorasva, hammastahna ja meikit ovat lähinnä asiat joita käytän. (Kemikaalit, terveys, raha)

Ruoka. Syömme paljon kasvisruokaa, välillä täysin vegaanisiakin aterioita, vaikka olemmekin tavallisia sekasyöjiä. (Terveys, oma olo, raha)

Roskien lajittelu. Aika peruskauraa jo nykyään?

Päiväysruoat kaupassa. Ei ole noloa ostaa laputettuja tuotteita, vaan just parasta. Kaikki kaupat kun eivät joka tapauksessa lahjoita "vanhoja" ruokia ruokajakeluunkaan. (Raha)

Muutama asia, joissa voisimme seuraavaksi petrata:

Ilmaisjakelu, se pitäisi kieltää. Mutta kun ilmaislehdistä saa tehtyä hyviä biojätepusseja, Lidlin mainokset ovat viikon kohokohta ja nyt joulun alla on tullut lelulehtiäkin, joista muutama on kuulunut tavalliseen mainospostiin.

Lisää kesto-asioita kertakäyttöisten sijaan. Kestovanulappuja olen toivonutkin jo Joulupukilta!

Omasta kaapista löytyvän ruoan huolellinen käyttö. Pakko myöntää, että joskus jämät jääkaapissa pääsee homehtumaan omilta jäljiltäni.

Mitkä ovat sun ekoteot? Minkä ekoteon otat seuraavaksi tavoitteeksi? 

Jos kirjoitat blogia, nappaa tästä haaste itsellesi ja kirjaa teidän ekoteot ylös! 

Iloa, eloa! -blogi löytyy nyt myös Facebookista! Käyhän tykkäämässä!