keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Raskausvoimaantuminen eli puolivälin raskauskuulumiset


Ai että, lähiviikot ovat olleet jotenkin tosi ihania raskautta ajatellen. Jokapäiväiset vauvan potkimiset alkoivat tuntumaan joskus  rv17, ja kyllähän se lämmittää mieltä. Vauva on alkanut tuntumaan todelliselta. Esikoinen huokaa useita kertoja viikossa "olispa jo syksy, että meidän vauva syntyis". Ihanaa.


Synnytystäkin olen jo vähän miettinyt ja siitä haaveillut. Kerännyt mielessä voimaannuttavia ajatuksia raskauteen ja synnytystä varten. Tietynlainen raskausvoimaantuminen on kyllä selkeästi tapahtunut. Mielen ja fyysisen olon yhteissummaa, ajattelen.

Energiaa on (paitsi jos ei mene tarpeeksi ajoissa nukkumaan..), välillä jaksaa kotijumppaillakin, ja lasten kanssa tehdään useamman kilsan potkupyörälenkkejä. Etovaa oloa ei ole onneksi näkynyt enää viikkoihin.

Kaikkea pientä kolotustakin löytyy kyllä, etenkin joskus kuukausi sitten tuntui että koko ajan on jotain. Nuo kolotukset ovat olleet sellaisia, että aina ensin vähän säikäyttivät. Aika nopeasti onneksi olen kaikista vauvaryhmistä huomannut, että tosi monilla on ihan samanlaisia juttuja. Välillä jomottaa millon mistäkin. Se on tehnyt oikeastaan tosi hyvää, kun on mukana netissä eri keskusteluryhmissä. Ymmärtää, että ei tässä nyt ole sen kummempaa. Että syynä on ihan vaan raskaus, ei nurkan takana kolkutteleva keskenmeno.

Ja koska joo, aika kultaa muistot edellisestä raskaudesta, en oikeasti muista läheskään kaikkea kovin tarkasti. Plus se, että onhan mulla jo ikääkin useampi vuosi enemmän, kuin kuopusta odottaessa. Vanhaa kolottaa.

Lähiaikojen autossaistumiset sen sijaan on tuntuneet tosi samanlaisilta, kuin edellisissä raskauksissa. Joka paikka puutuu, selkää kolottaa ja vatsalihakset kramppaa. Olo tosi epämukava. Pitempien autossa istumisten jälkeen kroppa on ihan väsynyt vielä seuraavanakin päivänä. Autoilu on siis melkeinpä extreme-laji tällä hetkellä, eikä se siitä varmasti helpota loppuraskauden aikana :D

Tuttua on myös oman pinnan pituus. Mulla joka raskaudessa hormonit ovat vaikuttaneet niin, että en ole se seesteisin odottaja, vaan hermot ovat hitusen tavallista kireämmät. No, ehkä olen leppoisampi taas sitten joskus vajaan viiden kuukauden päästä lokakuussa. Se jää nähtäväksi, mutta toivottavasti.

Raskausneuvolakäyntejä tässä keväällä ei ole ollut, jos ei etäkäyntiä, eli yhtä puhelinkeskustelua lasketa. Koronan vuoksi käyntejä on peruttu, mutta oli tuo puhelukin vähän höpö, en pitänyt kovin tarpeellisena. Juhannuksen jälkeen sitten ihan oikea neuvolakäynti, edellinen, se ensimmäinen käynti tosiaan oli helmikuussa. Hassua, miten erilaisia käytäntöjä eri paikkakunnilla on näissäkin ollut sen suhteen, mitä käyntejä on pidetty, mitä peruttu.

Ensi viikolla rakenneultra! Harmi, ettei mies edelleenkään pääse rajoitusten takia mukaan käynnille. Edellisen ultran perusteellahan nyt ollaan jo vähän pidemmällä, kuin puolessa välissä, mutta itse lasken menkkojen perusteella. Katsotaan, mitä mieltä viikoista ja päivistä ovat nyt sitten rakenneultrassa :)



Tämän raskauden aiempia ajatuksia:







Ajantasaisimmat raskausajatukset ja satunnaiset mahakuvat löytyvät Instagramin puolelta, sinne pääset tästä!

2 kommenttia: