Näytetään tekstit, joissa on tunniste yöimetys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yöimetys. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Yöimetysten lopetus, korona ja taaperon msas-testi



Alkuvuosi on soljunut omalla painollaan tosi nopeasti eteenpäin. Arki on aika täyttä, hyvällä tavalla sellaista kuitenkin. Olen nauttinut lisääntyneestä valosta ja auringonpaisteesta, imenyt siitä itseeni energiaa pitkän talven vastapainoksi.


Nyt talvella lopetin taaperolta yöimetyksen. En ole varma, onko siitä kuukausi vai kohta jo kaksi,  mutta tässä talvella kuitenkin.

Koko vauvavuosihan me nukuttiin vauvan kanssa tosi hyvin, kainaloikkain, mutta taaperoksi kasvaessa meillä yöt muuttuivat kovin levottomiksi. 

Ensin tuli matkasänky makuuhuoneeseemme parisängyn viereen. Se rauhoitti välillä. Siitä asia eteni matkasängyn siirtymisellä lastenhuoneeseen, ja myös yöimetys jätettiin.

Yöt rauhoittuivat kyllä hurjasti, täytyy myöntää. Ajatuksena pitäisin eniten siitä, että nukuttaisiin taaperon kanssa kainaloikkain edelleen, mutta harmi kyllä se ei toiminut enää. Ja yöimetystäkin olisin voinut hyvin jatkaa vielä, mutta halusin muutosta öiden levottomuuteen. Olin kuitenkin ehtinyt mutustella siirtoa jo pitkään,  ja toki tympääntynyt öihin jo kunnolla, niin asia ei tällä kertaa tuntunut niin haikealta kuin viimeksi.

Huonoja öitäkin meillä edelleen on, mutta onneksi enemmistö niitä parempia. Taapero on edelleen tarkka kuin kello,  ollut vauvasta asti, ja poikkeamat rytmissä saavat hänet valvoskelemaan yöllä.  Eli vaikkapa unien viivästyminen tai lyhyemmät päikkärit ovat totaalihirvitys, sillä silloin yöstä löytyy parin tunnin valvomispätkä. Näin oli jo ennen yöimetyksen lopettamista.

Rytmistä pidämme siis kiinni kynsin ja hampain, se kun takaa yleensä itsellekin hyvät yöunet. Joskus hän tosin herää päikkäreiltä aiemmin, sille taas en kovin voi mitään. Päikkäreille nukahtamisaika kuitenkin kun on aika vakio, koska hän nukahtaa autoon eskarireissulla.

Talvella meilläkin kävi kylässä se korona. Niinkuin monella muullakin. Eskarista tuotiin se tuliaisena, ja suuri osa eskariperheistä sairastikin sen muutaman jakson aikavälillä vuorotellen.  Olinkin jo ehtinyt miettiä, eikö saada tautia ollenkaan, kun altistumisia tuntui olevan jatkuvasti. 

Sairastettiin koronaflunssa tosiaan koko perheellä.  Lapsilla se oli lievin, muutaman päivän kuumeilua, jolloin katsottiin poikkeuksellisen paljon lastenohjelmia ja juotiin hedelmämehuja. Sitten olivatkin kunnossa. Yötkin nukkuivat onneksi tavalliseen tapaan eli hyvin.

Meillä aikuisilla selvemmin huomasi, että kyseessä oli koronaflunssa "tavallisen" flunssan sijaan. Tuntui erilaiselta, ja etenkin päänsärky ja lihassäryt olivat itselläni poikkeuksellisen oloisia. Kuumetta ei tainnut olla kuin päivän verran. Niiden väistyessä tilalle tuli yskä, nuha ja väsymys.  Väsymystä kestikin yhteensä pari viikkoa, vaikka itse sairastelu olikin muutamassa päivässä ohi.

Lisäksi sain jalkakipuja,  liittynevät piikkiproteiinin suurempaan määrään kehossa. Magnesium&kalsiumkuuri on auttanut onneksi niihin. Onneksi koronaflunssakin on takana päin, mutta olin kyllä henkisesti varautunut rankempaan settiin. No, onneksi näin perin! Toki meillä oli koko flunssan ajan vitamiinit,  Young Livingin eteeriset öljyt ja Ningxia-antioksidanttijuoma aktiivisesti käytössä, niilläkin on varmasti ollut oma vaikutuksensa kehon taistelutahtoon. 

Viime viikolla lähetin taaperon kakkanäytteen eteenpäin, msas-analyysia varten. Ollaan noiden isompien lastenkin kanssa turvauduttu msas-analyysin tuomaan apuun, kun ovat olleet pienempiä. Taaperolla on muutama pieni terveyspulma, joihin kaipaamme helpotusta. Lievimpänä näistä on poskien raju helahtelu ruokailun ja imetyksen jälkeen, ja välillä hän itkeskelee öisin,  ilmeisesti mahaoireita. 

Pian kuulemme tästä lisää, kun tulokset tulevat. Edellisten kanssa on ollut lieviä puutostiloja, jotka ovat aiheuttaneet tuota jollekin ruoka-aineelle oireilua ja jotka ollaan sitten saatu hoidettua kuntoon. Katsotaan, mikä taaperolla on syynä!


Ihanaa lopputalven ja kevään alkamisen aikaa sinulle! Kirjoittelen piakkoin aiheesta, joka osaltaan on tuonut vipinää meidän arkeen nyt alkuvuoden ajan :) 




tiistai 25. toukokuuta 2021

Paineet nukkumisesta esikoisen äitinä vs. kolmannen äitinä



Eilen vauvaa yöunille nukuttaessa tuli mieleen esikoisen vauva-ajat. Ekan lapsen kohdalla sitä kauheasti mietti ja oli painetta siitä että yöt pitäisi jo olla yhtenäisiä eikä juuri enää yöimetyksiä olisi. 


Kaveripiirissäni ei juuri ollut äitejä, joten paineet tulivat lähinnä somesta vertaistukiryhmistä ja netistä muutoin. Monessa perheessä puolen vuoden kohdalla aloitetaan erilaisia unikouluja, tarkoituksena saada vauva nukkumaan läpi yön. Ja kyllä, kaikki vertaistukikaan ei aina ole positiivista, kuten omalla kohdallani tuli huomattua.

Meillä ei esikoisenkaan aikaan unikouluja harrastettu, mutta silti tuli sellainen olo, että kaikki muut vauvat nukkuvat jo läpi yön heräämättä ja että itse tekee jotain väärin kun vauva heräilee. Tai että vauva herää koska haistaa maidon ja että unisyklien välillä heräily ei olisi niin palauttavaa unta, tissistä tulee uniassosiaatio ja muuta kaikkea. Kaikesta on mahdollista saada stressi aikaiseksi uutena äitinä.

Vaikka oikeasti aika pieni osa vauvoista nukkuu vauvavuoden aikana heräämättä. Vauva ei ole mitenkään rikki, vaikka heräileekin tai kaipaa läheisyyttä tai vaikkapa nyt sitä tissiä rauhoittuakseen unille takaisin. 

Jälkeenpäin tuli todettua, että ihan turhaa oli miettiä, ihan hyvin kaikki meni vaikka kaksi aiempaa vauvaani on abaut tissi suussa nukkunut ekan vuotensa ilman unikouluja tai muita päällään hyppelyjä. Ja ovat myös oppineet omaan sänkyynkin, lempeästi.

Ajattelen, että vauva on luotu yhteyteen perheensä kanssa, ja kainaloikkain nukkuminen on ihanaa. Ajoittain on toki raskaita öitäkin, mutta ne ovat vain yksittäisiä öitä siellä täällä. Oma asennekin ratkaisee yllättävän paljon. Kun heräilyistä ei ota ahdistusta tai paineita, tuntuu se mielestäni helpommalta, eikä nouse suureksi ongelmaksi.

(Toki asia erikseen on jumeista, mahakivuista yms johtuvat kipuitkuilut. Ei ole tarkoitus vähätellä vauvan itkuisuutta tai syystä x johtuvaa heräilyä, vaan normalisoida tavallista vauvan nukkumista. Suosittelen myös osteopaatilla tai vyöhyketarapeutilla käymistä edellä mainittuihin, niistä voi saada apua moneen ongelmaan.)

Ole vapaa valitsemaan omalle perheellesi oikealta tuntuvat vaihtoehdot, ja punnitse aina saamasi neuvot tai vertaistuki (myös minulta saatu :D ).


Kuvan tyyppi liittyy asiaan. Sama tyyli hänelläkin, eli pikaisia maitohetkiä yöllä unen keskellä on useampia. Ja se on ihan ok tässä kohtaa elämää. Se ei ole ikuista eikä vauva ole rikki tai unenpuutteinen. Mutta parasta on se, että itsellä on varmuus siitä, että kaikki on hyvin 



maanantai 1. huhtikuuta 2019

Yöimetys loppui, miten kävi hormonien?



Noin kuukausi sitten kerroin yöimetysten lopettamisesta. Meillä yöimetyksen loppuminen osui sujuvaan saumaan, sillä 1v5kk ikäinen taapero oli osoittanut merkkejä sopivasta kohdasta jo jonkun aikaa. Niinpä yöimetykset loppuivat meillä, voisiko sanoa, että tosi helposti? Siskokset nukkuvat yhdessä kerrossängyssään, ja tavallisesti yö menee niin, että huoneessa ei tarvitse käydä öisin.



Hormonit ja nukkuminen


Yöimetyksen loppuminen on kuitenkin vaikuttanut minuun itseeni, nimittäin omaan nukkumiseeni. Olen kyllä tiennyt sen, että yöimetys vaikuttaa äidin hormoneihin ja auttaa nukahtamaan, mutta huhhuh silti. Aluksi, kun yöimetys oli juuri lopetettu, oli mulla sellainen aivosumu-olo ja väsymys. Ja ei, ei siksi että "univelkojen kuorma" olisi ryöpsähtänyt päälle, sillä nukuin koko vauavuodenkin ajan hyvin ja riittävästi. Ei siis univelkaa, vaan jotain muuta, hormonaalista. Täällä kirjoitinkin aiemmin meidän helposta vauvavuodesta ja hyvin nukutuista öistä.

Aivosumut ja väsymys menivät onneksi ohi, mutta silti monenakin iltana olen kaivannut yöimetyksen apua omaan nukahtamiseen. Nukahdin aiemmin heti, nyt kestää tovi . Lisäksi oma uni tuntuu aamuyöltä jotenkin tavallista ohuemmalta, ja olen useana yönä havahtunut hereille joskus neljän maissa.




Vaikutukset kuukautiskiertoon


On mielenkiintoista, kuinka eri naisilla vaikuttaa imetys kuukautiskiertoon aivan eri lailla. Joillakinhan menkat saattaa alkaa jo pian jälkivuodon loppumisen jälkeen, itse taas kuulun siihen seurueeseen, joilla kestää vähän kauemmin. Ja siitä olen ollutkin iloinen kyllä.

Yöimetyksen lopettamisen jälkeen ovulaatio napakoitui huomattavasti. Alavatsa toiselta puolelta todella arkana,  huono olo parina aamuna jne. Hassua, mutta ihan loogista. Minullahan imetys on toiminut aika tehokkaana ehkäisykeinona molempien lapsien kohdalla suunnilleen ensimmäisen vuoden ajan, joten ihan järkeenkäypää tuo vaikutus myös ovulaation oireiden vahvistumiseen. Kehon toiminta vaan on jotain niin ihmeellistä.



Milloin ja miten teillä päättyi yöimetys? 

Vaikuttiko se hormoneihin?



Hyppää mukaan Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Lopetus yöimetykselle? 1- ja 3-vuotiaiden kerrossänkykuulumisia

Mitä tapahtuu kun yksivuotias siirtyy kerrosänkyyn nukkumaan isosiskon kanssa? Entäs yöimetys?


Syksyllä saatiin meidän minimimmeille kerrossänky kirpparilta, kuten oltiin haaveiltu. Alusta asti se on ollut kolmevuotiaalle ihana ja tärkeä asia, "nukkua yläsängyssä kuin isot tytöt". Jo ennen joulua yksivuotias alkoi nukkumaan yön ekan unipätkänsä kerrossängyssä, sillä hän jäi sinne todella vaivattomasti unta odottamaan siskon kanssa.


Joululoman jälkeen kuitenkin unet olivat hetken aikaa sekaisin, ja silloin koin helpoimmaksi pitää pikkutyypin kainalossani yöunilla.

Kun unikuviot rauhoittuivat jatkoi yksivuotias taas nukkumaanmenoa kerrossängyssä. Aamuyöllä olen hakenut hänet sitten kainalooni nukkumaan, kun hän on herännyt maidolle. Itse olen hädin tuskin edes herännyt tällä nopealla lapsenhakureissullani, ja unet ovat jatkuneet melkein heti sänkyyn päästyä.


Nukkumaanmeno samassa huoneessa, miten se onnistuu?


Tyttömme ovat 3,5- ja 1,5-vuotiaita. Ollaan koettu näppärämmäksi, kun nukutuspuuhat tapahtuvat yhdessä huoneessa. Ja lisäksi minusta on kiva ajatus, ettei isompikaan joudu jäämään huoneeseen yksin unta hakemaan, sillä meillä iltaisin on iltalaulut ja iltarukous, jonka jälkeen lapset jäävät itse huoneeseen, rauhoittuvat hissukseen ja nukahtavat.

Kun iltarutiinien jälkeen poistumme huoneesta, aluksi sieltä välillä kuuluu hetken aikaa höpinää. Yleensä ei kuitenkaan kovin kauaa. Joskus huutelemme tytöille, että nyt pitää olla jo hiljaa, on aika nukkua. Nukahdettuaan esikoinen ei juurikaan hetkauta eväänsä vaikka pienempi yöllä itkeskelisi.

Mulla oli aiemmin haaveena, että vasta nyt, tässä vaiheessa olisivat molemmat tytöt siirtyneet yhtä aikaa leikkihuoneeseen nukkumaan. Esikoinen siirtyi kuitenkin jo viime vuoden loppukeväästä, tässä siitä kirjoitinkin silloin.


Loppu yömaidolle?


Jossain kohtaa talvella huomasin, että yksivuotias ei enää nuku vieressäni rauhallisesti, vaan pyörii ja hyörii  yöllä. Kiipeilee mun päälle nukkumaan ja koittaa käyttää äitiä tyynynä, ikään kuin parempaa nukkuma-asentoa hakien. Kerrossängyssä meno on paljon rauhaisampaa. Tästä ajatuksesta lähdinkin miettimään yksivuotiaan siirtymistä kerrossänkyyn kokonaan. Aiemmin nukuttiin hyvin kainaloikkain, mutta nyt se ei enää tuntunut palvelevan ketään.

Se tarkoittaa myös heippoja yöimetykselle, sillä en näe siinäkään mieltä, että juoksisin imettämässä yöllä toisessa huoneessa. Täällä kirjoitinkin aiemmin siitä, kuinka en aio tällä kertaa ottaa stressiä yöimetyksen lopettamisesta. Stressiä ei onneksi ole, vaan vaikuttaisi vain hyvältä saumalta meidän kohdalla luopua siitä viimeisestäkin yömaidon tilkkasesta. Päivisin imetys jatkuu.

Yksivuotias onkin nyt useamman yön nukkunut kokonaan kerrossängyssä. Toki hän on muutaman kerran herännyt noina öinä vähän itkuisena, mutta olen käynyt hänet sitten halimassa ja peittelemässä uudestaan nukkumaan. Olen tosi hämmästynyt, kuinka hän on vain laittanut pään tyynyyn ja käynyt jatkamaan unihommia. Voiko se olla näin helppoa? Toki aamulla lapset heräävät toistensa ääniin, mutta onneksi kuitenkin melko lailla ihmisten aikoihin.


Äidin kipuilut


Olen tosi iloinen siitä, miten nämä yöasiat ovat lähteneet sujumaan. Ei raivokohtauksia tai muutakaan. Samalla vähän jännittää, että miten asia reissuissa sujuu. Me ollaan aika usein yökyläilemässä jossain päin Suomea. No, sen näkee aika pian.

Mutta.. Samalla myös tuntuu tosi haikealta se, että oma pieni ihminen ei enää nukukaan vieressä, vaan omassa sängyssään, niin kuin isot ihmiset. Mun pieni ihmisen taimi. Meillä vierekkäin nukkuminen on pienen kanssa toiminut samalla läheisyystankkaamisena, ja on ollut ihanaa herätä poskikkain ja sylitellä sängyssä vielä ennen ylösponkaisua. Muutaman haikeuden kyyneleen olen asian vuoksi vuodattanutkin.

Ja tokihan me jatkossakin sylitellään ja paljon. Se vaan ei tunnu aivan samalta. Yhden aikakauden päätös. Luopumista ja kasvamista. Esikoisen aikaan näitä samoja tunteita kävin läpi, mutta nähtävästi vahvoilta tunteilta ei vältytty tälläkään kertaa.


Nukkuuko teillä useampi lapsi samassa huoneessa? Miten on mennyt? 



Lue myös






Tervetuloa mukaan arkeeen ja juhlaan myös IG: iloelolaura FB: Iloa, eloa! -blogi

tiistai 4. syyskuuta 2018

En ota stressiä yöimetyksen lopettamisesta tällä kertaa


Yöimetys ja sen lopettaminen tuntuu olevan aika yleinen puheenaihe vauva- ja pikkulapsiperheissä. Minkä ikäisenä yöimetykset lopetellaan ja miten se tulisi tehdä niin, että se onnistuisi mahdolllisimman kivuttomasti. Muistan esikoisen vauvavuodelta, kun itselläkin alkoi tuntua paine yöimetyksen lopettamiseen vauvavuoden viimeisten kuukausien ja päivien käydessä vähiin. Nyt kuopuskin alkaa lähennellä ensimmäistä syntymäpäiväänsä, ja se herättää itsessä ajatuksia.



Stressasin esikoisen aikaan yöimetysasiaa, vaikka itse koin yöimetyksen helpoimmaksi ja nopeimmaksi keinoksi saada lapsi jatkamaan yöunia, kun vauva nukkui kainalossani.  Ja näin ollen sain itsekin unta mahdollisimman nopeasti. Lisäksi esikoinen oli suolioireinen lapsi, joka oireili etenkin öisin, niin niitä unen keskeytyksiä todellakin oli. Vaikka tiesin, että yöimetyksen pois jättäminen ei olisi ratkaissut asiaa millään lailla, mietitytti asia minua silti vähän liiankin kanssa, sillä minusta tuntui, että oli sosiaalisesti hyväksyttävämpää lopettaa jo yöimetykset, kuin jatkaa samaa, totuttua kuviota.

No, en sitten kuitenkaan lopettamalla lopettanut yöimetyksiä missään vaiheessa, vaan ne loppuivat itsestään lapsen ollessa noin puolitoistavuotias, kun hän alkoi nukkumaan levollisemmin, eikä kaivannut enää maitoa. Ja hyvä niin. Itselle jäi hyvä mieli siitä, etten toiminut, tai joutunut toimimaan oman oloni vastaisesti. Joillekin perheille voi olla sopiva ratkaisu jättää yöimetykset jo aiemmin pois, mutta meille se ei ollut. Itseään ja omia olojaan kannattaa uskoa.




Nyt toisen lapsen kanssa en enää jaksa stressata sitäkään vähää, mitä esikoisen kanssa. Yöimetyksiä en aio lopettaa nyt ainakaan vauvavuoden aikana, katsotaan sitä sitten taaperovuoden aikana. Sen sijaan olen vahvistanut omaa päätöstäni etsimällä tietoa yöimetyksen hyödyistä, ja tehnyt yöimetyksestä itselleni mahdollisimman helppoa, sekä opetellut nukkumaan vauva kainalossa tarvittaessa. 



On ollut mielenkiintoista nähdä tälläkin kerralla, kuinka sitä voi itsekin oppia nukkumaan aivan eri lailla, kun sängyssä on vauva. Ensimmäiset viikot taisivat itselläni olla katkonaista, uuden opettelua ja tottumista. Onneksi yöimetys tuottaa äidillekin melatoniinia, joten uudelleen nukahtaminen on nykyään nopeaa.


Jos joku olisi kertonut minulle vaikka viisi vuotta sitten, että nukun ihan hyvin vauva kainalossa, useamman kerran yössä imettäen, niin en olisi kyllä uskonut! 



Meidän arkeen pääsee mukaan instagramin puolella iloelolaura, tuuhan sinne! :)