sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Ultraa odottavan aika on pitkä - Alkuraskauden kuulumisia


Alkuraskaus on hidasta aikaa. Toisaalta raskausviikot vierähtävät hyvinkin nopeasti, kaiken lapsiperhearjen keskellä, ja toisaalta taas ihan hävyttömän hitaasti. Edelleen eletään alkuraskautta, vaikka tuntuu, että olisin ollut raskaana jo iäisyyden tai parikin.


Ja samalla kuitenkin tuntuun, ettei olisi raskaana ollenkaan, sillä niin usein sen unohtaa, eikä mahakaan siitä vielä muistuta. Tai no vähäistä kasvua on keskivartalolla havaittavissa, mutta riippuu vaatteista, näkyykö se. Itse aina iltaisin tiirailen, onko maha kasvanut. Lähinnä se näyttää siltä, että vatsasta olisin lihonut pari kiloa, mutta vaa'assa mitään heittoa ei vielä ole. Ja hyvä niin.


Ensimmäinen raskausneuvola


Mulla oli hetki sitten ensimmäinen raskausneuvola, jossa avauduinkin aiheesta raskauskilot, mahan koko ja muiden ihmisten kommentointi. Aloin siis kertomaan sitä, että en tälläkään kertaa mene neuvolassa punnittavaksi, mutta pääsi vähän rönsyilemään. Lyhyesti siis, molemmissa aiemmissa loppuraskauksissa mua on pienesti ahdistanut se kilojen määrä, enkä silloin jaksa keneltäkään kommentointia mahan koosta tai mistään muustakaan, kun olo on joka tapauksessa valtava.

Käyn siis vaa'alla jatkossakin vain kotona, en neuvolassa. Tämä mun ensimmäinen raskausneuvolakäynti oli samalla viimeinen käynti tutulla terveydenhoitajalla. Muuton vuoksi saadaan uusi neuvolakin. Olen tykännyt meidän neuvolatätsykästä hyvin paljon, sillä sen lisäksi että hän on mukava, osaa hän suhtautua hyvin siihen, että me ollaan käyty neuvolassa hiukan normaaleja neuvolarunkoja harvemmin.



Alun hauraus


Tämän hetkinen välietappi tuntuu omassa mielessä olevan se ensimmäinen ultra, jonka kunta tarjoaa. Ei siis olla tälläkään kertaa menty varhaisultraan, vaikka joka kerta olen sitä hetken aikaa miettinytkin. Mielenrauhan vuoksi, niinkuin varmasti muutkin odottajat.

Ennen ekaa ultraa on aina epätodellinen olo, kun ei vielä ole ns. mustaa valkoisella. Mieli yrittää lähteä kierroksille aiheesta, mutta olen päättänyt,  että kannattaa ajatella kaiken olevan hyvin. Muu on vähän ajanhukkaa, tavallaan. Iloitsen raskaudesta, mutta myönnän, että varmempi olo on varmastikin vasta sitten ultran jälkeen.




Epätodellisen hyvä olo


Sekin hämmentää, kun on niin hyvä olo ollut koko alkuraskauden. Vaikka sehän on vaan hyvä asia. Pari viikkoa sitten minulla oli vielä välillä etovaa oloa, mutta siihenkin on auttanut omat syömiset ja b6-vitamiinit. Ja varmasti myös aika. Olen testannut omaa oloa erilaisten syömisten ja vitamiinien ottamisen/ottamatta jättämisen merkeissä, ja aika huimasti tuntuu edellisen päivän syömiset vaikuttavan seuraavan päivän olotilaan, jaksamiseen ja siihen etovuudeen. Mielenkiintoista aikaa monella tapaa.


Odotellaan!



Raskausjuttuihin ja arkikuulumisiin pääset mukaan Instagramin puolella @iloelolaura

5 kommenttia:

  1. Kiva kuulla että sulla sujuu raskaus hyvin! Ja fiksua tuo neuvolassa painon mittaamisesta kieltäytyminen, jos se on ollut aiheuttamassa ahdistusta. Säkin kun oot normaalitilassa tuommoinen hoikka, että niitä kiloja saakin tulla. Turhaa niitä vahtaa ja varsinkaan ottaa vastaan voi kun sulla on paljon kiloja tullut -kommentteja. Ne on ärsyttäviä. Mullakin on kolmessa raskaudessa tullut kaikissa paljon, lähes 20 kiloa mutta on kyllä sitten lähtenytkin pois ja mennyt miinuksellekin... En oo stressannu niistä koskaan koska uskon että mitä hoikempi on sitä enemmän pitkääkin kiloja tulla, se on luonnon keino suojata raskaus ja vauvan elämä, koska eihän alipainoinen emo ole mikään hyvä juttu, johan siinä imetyskin vaarantuu. =)

    Anna / Mustikkapasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, etenkin ekassa raskaudessa se ahdisti, kun ei ollut vielä kokemusta siitä, että miten ne kilot sitten lähtevät tippumaan. Mutta ei ne +20kg edellisessä raskaudessakaan olleet mitään kivaa, ja tokan jälkeen tippuivat paljon hitaammin kuin ekalla kerralla. Mutta joo, kyllä niitä kiloja nytkin tulee, mutta osaan suhtautua niihin vähän paremmin, kun olen tilivelvollinen niistä vain itselleni :)

      Poista
  2. Mukava kuulla raskauskuulumisia! Näistä on tarkoitus kirjoitella pian itsekin. Tuntuu tosiaan että rientääpäs se aika mutta toisaalta vieläkin ollaan vielä alta puolen välin... Saanko kysyä, milloin sulla olikaan laskettu aika? :)

    Kävin edellisen raskauden aikana eri äitiysneuvolassa, koska meidän paikkakunnalta se hetkellisesti puuttui. Siellä oleva punnitussysteemi oli kuitenkin mun mielestä hyvä, odottaja sai itse käydä puntarilla. Nykyisessä neuvolassa terkkari tulee viereen katsomaan lukeman, mutta koska painoa on tullut ainakin toistaiseksi tosi maltillisesti niin en jaksa ahdistuakaan. Mutta ihana että on tuollainen mahdollisuus, kun eihän sen punnitsemisen kuulu ikävää oloa tehdä.

    Miten teillä terkkari on suhtautunut harvempiin käyntiväleihin ja onko sun tarvinut perustella tuota missään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulukuussa on mun laskettu aika :)
      Edellisen raskauden aikana olisin myös saanut punnita itse, mutta tosiaan punnitsin kotona, niin ei mulla ollut mitään tarvetta punnita neuvolassa. Ekassa raskaudessa taas oli semmonen kivikautinen iso vaaka, missä pitää sitä keppiä siirtää sen mukaan, mitä painaa. Muistan aina sen, kun joka kerta painoinkin enemmän kun mitä terkka ajatteli, ja sitten se siirteli sitä keppiä aina lisää ja lisää :D Se oli tosi piinaavaa.

      Neuvolassahan on kaikki onneksi vapaaehtoista, tai no koko neuvolassakäyntikin on vapaaehtoista, ja sen vuoksi varmaan mun neuvolaterkkari asiaan suhtautuikin hyvin. Ei mun ole tarvinnut kummemmin perustella muuta, kuin että ei koeta tarvetta tulla niin usein, ja että soitellaan kyllä sitten, jos on tarve. Ja meiltä löytyy vauvavaakakin, niin vauva-aikoina sanoinkin, että me kyllä seurataan vauvan painoa itsekin, että ei ole huolta myöskään etteikö seurattaisi painon nousua.

      Poista
    2. Okei, mukava juttu että teillä on siellä tuollainen terkka! Niinhän se on, että tiettyjä asioita voi mainiosti seurailla kotoa käsinkin eikä ne vaadi ammattilaista tutkimaan - painossa sun muissa perusarvoissa kun se tulos on kuitenkin samanlainen kuin neuvolassakin.

      Kysyin tuota suhtautumista siksi, koska tosi monesti tuntuu, että harvempia neuvolakäyntejä kyseenalaistetaan ja kritisoidaan, ihan jo vaikka ilmaan heitetyn ajatuksen perusteellakin, moneltakin taholta. Itse tykkään käydä kuukausittain neuvolassa eikä harvennetut käyntivälit edes taitaisi kohdallani onnistua, mutta kiva silti kuulla, että suhtautuminen tällaiseen ei aina ole negatiivista :)

      Poista