sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Suolioireinen lapsi ja osteopatia



Esikoisemme on pienen ikänsä ollut suolioireinen lapsonen. Tai "oli" voisi kenties olla parempi aikamuoto asiaan. Kirjoitan nyt tähän alle pienimuotoisen romaanin meidän perheen kokemuksesta suolioireisen lapsen kanssa.


Esikoisen alkutaival


Kaksi ja puoli vuotta sitten meidän esikoinen oli pieni vastasyntynyt vauva.Tämä kyseinen vauveli oli ihan alusta asti tosi kova pulauttelemaan. No, vauvat vaan pulauttelee, ajattelin. Ja esikoinen kun oli, niin ei ollut vertailukohtaa mihin verrata vauvaa, joka saattoi pulauttaa kaaressa hartaudella tankkaamansa maitomäärät. Ja sitä pulauttelua oli isot määrät aina, ei mitään suupielestä valuvia pikkutippoja. Harsoja ostelinkin lisää jossain vaiheessa, kun ne olivat kovassa käytössä koko ajan. Ja toki vaatteitakin vaihdeltiin useamman kerran päivässä. 
Neuvolan ajatus puklailuun oli vain "syötä harvemmin, ehkä se lopettaa pulauttelun".. tai sitten ei. 



Mahakivut


No ei siinä mitään, eleltiin tavallista arkea puklailevan vauvan kanssa. Kunnes sitten jossain vaiheessa mukaan astuivat mahakivut. Hän taisi olla silloin noin neljän kuukauden ikäinen pikkutyyppi, joka itkeskeli öisin. Itku oli selvää kipuitkua, ja hän heräili 10-20 kertaa yössä itkemään. Mitä ihmettä, mikä sillä oikein on?, oli oma ajatukseni. Aika lailla samoihin aikoihin myös vauvan kakkaamisväli oli pidentynyt, ja hänelle ilmaantunut myös jonkin verran ihottumaa, etenkin toiseen poskeen ja pakaraan.


Imetysdieetti


Liityin facebookissa imetysdieettaajien ryhmään, josta sain tietoa, miten muiden vauvat oireilivat ja mikä tilanteeseen voisi auttaa. Ryhdyin pitämään ruokapäiväkirjaa, jonka perusteella meidän vauva oireili maidon kautta ainakin lehmänmaidolle, gluteeniviljoille, maissille, naudalle, kanalle, kananmunalle.. Hiphei. Dieettaamalla oireet vähenivät kuitenkin todella huomattavasti, joten sillä mentiin.

Neuvolan kanta dieettaamiseen oli yllättäen kannustava. Terveydenhoitaja kehui, kuinka olen nähnyt vaivaa lapseni eteen, ja sanoi vielä, että hihkaise vain, jos tuntuu siltä, että haluaisin allergiatesteihin, niihin kyllä pääsisi. Toki kertoi myös senkin, että niin pienillä lapsilla testeissä ei välttämättä näkyisi mitään, jos ei kyse ole allergioista, vaan suolistoon liittyvistä asioista. Eli jatkoin imetysdieettiä.

Jossain vaiheessa sain maissin ja munan takaisin ruokavalioon, ja pikkuhiljaa muutakin. Lapsi oli jo reilusti yli vuodenikäinen ja alkoi itse syömään suurempia määriä muuta ruokaa. Yhteensä imetysdieetillä olin vajaan vuoden ajan.


Perus-posket, kun söi vääriä juttuja.


Imetyksen loppuminen


Imetys loppui esikoisen kohdalla 1v8kk iässä. Lapsella itsellään oli yhäkin poissa ruokavaliosta nauta, kana sekä maitotuotteet tavallista juustoa ja voita lukuunottamatta. Rajoittavaa juu, mutta eipä kotioloissa juurikaan vaikuttanut ruoanlaittoon, kun oli tottunut asiaan, eikä lehmänmaitoa meillä muutenkaan juomalla juoda.

Välillä kokeiltiin varovaisesti ruoka-aineita, josko joku olisi jo sopinut, mutta ei. Muutama vahinkoaltistuskin joukkoon mahtui. Parhaiten mieleen on jäänyt yksi altistus, jonka seurauksena lapsi itki kipua kaksi yötä, heräten aivan liian monta kertaa yössä sydäntä raastavaan kipuitkuun.


Osteopaatti


Odotin meidän kuopusta, ja kävin itse raskausaikana osteopaatilla. Vakuutuin juuri kyseisen osteopaatin osaamisesta, ja  päätinkin sitten, että synnytyksen jälkeen itseni ja vauvan lisäksi myös esikoinen pääsisi osteopaatin käsittelyyn. Esikoinen oli käynyt kerran vastasyntyneenä osteopaatilla toisaalla, kun asuimme vielä toisessa kaupungissa.

Toki jo hänen vauvavuoden aikana olin muualta kuullut useampaan otteeseen, että lasta voisi myös tällaisten oireiden vuoksi käyttää osteopaatilla, mutta en jotenkin silloin vielä ottanut niin tosissaan tuota asiaa. Tai oikeastaan en osannut ajatella, että kuinka siitä osteopaatista voisi olla siihenkin asiaan apua. Ajattelin vain, että sillä nyt on vaan tosi epäkypsä suolisto, ja että kyllä se siitä pikkuhiljaa menisi parempaan suuntaan.

No, me perheen naisihmiset sitten mentiin osteopaatille. Minä ja vauva oltiin hyvässä hapessa, ihana osteopaatti-setä kehuikin, että minulla oli harvinaisen vähän mitään häikkää, ollakseni juuri synnyttänyt! Jes.

Mutta sitten se esikoinen. Oi ja voi. En edes muista, mitä kaikkea jumia ja ongelmaa osteopaatti luetteli kropassa olevan. Selitti tarkasti jokaisen, ja sanoi lopuksi, ettei yhtään ihmettele lapseni oireilua. Voi mun pientä lapsiraukkaa! Harmitti, etten ollut tullut vieneeksi lasta jo paljon aiemmin, mutta olin myös iloinen, että nyt tilanne voisi mahdollisesti muuttua.


Kuinkas sitten kävikään?


En olettanut muutosta vielä yhdeltä käynniltä, tai yhdessä yössa tapahtuvaksi, eikä niin käynytkään. Lapsi taisi käydä kolme-neljä kertaa, jonka jälkeen ryhdyttiin varovaisesti, hyvin epäilevin mielin kokeilemaan taas ruoka-aineita.

Aloitettiin luomuviilillä, varovaisesti parilla lusikallisella. Altistumisesta etenkin pari seuraavaa yötä ovat olleet aina kriittisiä, joten jännitti kyllä! Varsinaisesti ne kipuitkuyöt ei ole mitään ihaninta aikaa kenellekään.. Oltiin ihan ihmeissämme, kun mitään ei ilmennyt. Ei kuitenkaan vielä uskaltanut toivoa sen kummemmin, vaan sovittiin miehen kanssa, että testaillaan taas seuraavana viikonloppuna. Silloinkaan ei tullut oireita, joten sillä tiellä ollaan edelleen.






Joko nyt saa tuulettaa?! Tapahtuneesta on jo useampi viikko. Olen edelleen ihan ihmeissäni, kun asiat kääntyivät näin. Helpottunut, mutta vähän myös pöllämystynyt. En ollut ajatellut, että näin voisi käydä. Meidän tyyppi pystyy syömään kaikkea! Mitä vaan!

Mun onnellinen lapsonen on lähiaikoina kertonut usein, että Antero-setä on hoitanut häntä, joten hänen masu ei tule kipeäksi lehmänmaidosta ♥♥ Ja hei, kyseinen ipana on myös saanut nyt elämänsä ensimmäisen jäätelön ja Kinder-munan! Oi onneaaaaa ♥


Onko teillä ollut oireilevia lapsia? Mistä olette löytäneet apua asiaan? Myös hyvät osteopaattikokemukset saa jakaa! 



Mikä osteopatia? Wikipedia kertoo osteopatian olevan  "manuaalinen hoitomuoto, jonka tarkoituksena on kehon rakenteellisten ja toiminnallisten häiriö- ja kiputilojen tutkiminen, hoito ja ennaltaehkäisy. Osteopaatti on erikoistunut käyttämään mm. nivelten artikulaatio- ja manipulaatiotekniikoita sekä pehmytkudostekniikoita. Osteopaatti on Suomessa Valviran rekisteröimä terveydenhuollon ammattihenkilö."





6 kommenttia:

  1. Tää on ihan kuin meidän tarina! Esikoinen moniallergikko (edelleen) ja toista lasta odottaessa tutustuin kanssa osteopatiaan ja nyt meillä kyl koko perhe säännöllisesti hoidoissa ja se on auttanut niin paljon! Myös meidän korvatulehdukset ovat kaikki parantuneet samantien kun ollaan käyty osteopaattilla :) Itse olen myös aloitellut kirjoittamaan blogia www.lapsentyhjalautanen.fi ja tarkoitus siellä jossain vaiheessa kertoa meidän osteopatiakokemuksista. Kiitos tästä tekstistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kiva kuulla, että tekin ootte saaneet apua osteopaatilta! Käynpä vierailemassa myös sun puolella siis :)

      Poista
  2. Mulla ei ole kokemuksia osteopatiasta, mutta moni tuttava on lastaan päätynyt osteopaatilla käyttämään ja saanut sieltä avun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että muillakin on hyviä kokemuksia :) Ja osteopaatillahan kannattaa käydä raskausaikanakin, jos ei oo kummempia vaivoja niin oon käyny vain kerran loppuraskaudesta, jotta saa varmistuksen lantion tasapainosta yms synnytystä ajatellen :)

      Poista
    2. Osteopaatista ei ole kokemusta, mutta kävin ennen tätä kolmannen lapsen synnytystä kansanparantajalla. Kaksi ensimmäistä synnytystä oli mahdottoman pitkiä ja kivuliaita. Nyt synnytys kesti alle 6 h. On jäänyt mieleen kätilön kommentti "tää sun lantio on aivan uskomaton. Täällä tyyppi pyörittelee päätään ja katselee mistä kohtaa lähtisi tulemaan ulos." :D Käynti todellakin kannatti ja synnytys oli niin paljon helpompi kuin kaksi edellistä.

      Poista
    3. Ooo, kiva kuulla! Kansanparantajasta mulla ei olekaan kokemusta!

      Poista