maanantai 10. joulukuuta 2018

Vessan oven takaa kuuluu rapinaa ja ulinaa - Yksivuotiaan kehitysvaiheet




Mistä tietää, että talossa on yksivuotias? No siitä, että vessaan ei enää saisi mennä yksin. Johan olin saanutkin nauttia vessarauhasta melkein puolentoista vuoden ajan!


Jos äiti on erehtynyt vessareissulle aivan yksin, melko varmasti oven takaa alkaa pian kuulumaan vinkumista ja oven paukuttelua. Siitä tietää olevansa yksivuotiaan äiti. "Se mokoma äti ei ottanut minua mukaan, äiti mä oon täällää!", yksivuotias miettinee.


Yksivuotiaan sylitankkaamista


Pelkkään oven paukutteluunhan se ei kuitenkaan jää. Äidin  syli on tärkeä, ja sitä käydään tankkaamassa vähän väliä. Äiti missä olet, täältä tullaan! Äiti, näithän mitä hienoa tein? Vaikka yksivuotias ei vielä paljoa puhu, elekieli ja ääntely on mitä vivahteikkainta, ja moni asia tulee selväksi lasta katsomalla ja seuraamalla.

Myös pieniä halihetkiä yksivuotias tulee nappaamaan usein kesken touhujensa. Pieni hetki riittää, ja sitten voi jatkaa puuhia siskon kanssa. Välillä kuitenkaan se pikkuhetki ei riitä, etenkään silloin, jos äidin, minun, pitäisi tehdä juuri silloin jotain muuta samalla.


Raskaita hetkiä?


Halihetket ovat hellyyttävän suloisia, mutta sitten on myös niitä  äidissä roikkumishetkiä. Muistan esikoiselta tämän saman, ah niin ihanan vaiheen. Silloin se tuntui tosi raskaalta, uuvuttavalta. Tuntui, että aina joku roikkui lahkeessa ja vinkui.

Vaikka sitä kuulikin, että se on vain vaihe, ohimenevää, niin silti. Ehkä se tieto ei vain konkretisoitunut itselle, kun kyseessä oli kuitenkin vasta ensimmäinen lapsi. Epätietoisuus vaiheen kestosta ja siitä, että entä jos tämä onkin lapseni luonteenpiirre sen kuuluisan vaiheen sijaan!


Isosisko. Tuo yksivuotiaan viihdyttäjä ja paras kaveri. 

Joka päivä kerhoilua 


Se taisi olla minun ja lapsen aktiivisinta kerhoiluaikaa. Kerhoissa, muskareissa ja muissa lapsi harhautui kätevästi niin, että itse sain hetken huilahtaa. Kukaan ei roikkunut lahkeessa ruikuttaen. 

Kotona ruoanlaitossa kantoreppu olikin esikoisen aikoihin apuna melkoisen aktiivisessa käytössä, paljon useammin kuin vauvavuoden aikana. 



Toisella kertaa helpompaa


Ai että, jotenkin nyt tällä kertaa tämäkin on paljon helpompaa kuin edellisen kanssa! Ja lähinnä siis on kyse oman pääni kanssa elämisestä, sillä lapsihan on vähintään yhtä kovapäinen kuin esikoinenkin hänen iässään.

Tieto siitä, että se menee ohi, lapsi on ihan normaali, vaikka ripustautuukin äitiin. En ole tehnyt mitään väärin. Se on se, mikä helpottaa. Se, että muistaa, kohta se on jo ohi. Uusi vaihe taas vuorossa.


Ja se isosisko. Isosiskon olemassaolo tuo helpotusta tähänkin yksivuotiaan vaiheeseen.



Lue myös





Hyppää mukaan myös facebookissa ja instassa!

2 kommenttia:

  1. Toi kuulosta niin tutulta! Itellä on 3 tyttöä ja 4 v nuorin.. ja silti tulee wc kattomaan mitä teen siellä😅😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :D :D Mikä siinä onkin, että just sillon muistetaan kaivata äitiä! :D

      Poista