Matkasynnytyksestä saa hyvän tarinan kerrottavaksi? Huhhuh!

Viime viikolla Ylen Spotlight-ohjelmassa aiheena oli, kuinka kätilöt kärsivät synnytysten keskittämisen seurauksista. Keskittäminen, eli toisin sanoen pienempien synnytysyksiköiden sulkeminen herättää tunteita. Ohjelmassa esitettiin mielenkiintoisia ajatuksia matkasynnytyksiin liittyen. Matkasynnytysten suunta kun on kovasti lisääntymään päin, käsi kädessä synnytysyksiköiden sulkemisen kanssa.

Lausahduksem hyvästä tarinasta on lausunut Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Timo Keistinen. Aika villejä ja kyseenalaisiakin sanoja, etenkin lausujan titteli huomoonottaen. Vai miltä kuulostaa: synnytä matkalla ja saat hauskan tarinan kerrottavaksi sukulaisille siitä, kuinka vauvalla oli kiire maailmaan?

Kyllähän se jälkeenpäin voi naurattaa. Synnyttää nyt vaikka talvipakkasessa bussipysäkillä. Ottaa supistuksia vastaan autossa, ja yrittää odottaa, että ambulanssi ehtisi paikalle ennen vauvaa. Veikkaan, että siinä hetkessä ei useimpia meistä naurata. 

Asioissa on aina monta puolta. Keskittämisen suurin syy on raha, vaikka turvallisuussyihin on vedottu sen puolesta, että keskittäminen takaisi lääkäreiden päivystysvalmiuden. Kääntöpuolena vaan saadaan myös matkasynnytykset, käynnistysten riskit ja ylikuormitetut kätilöt.

Kyseisen Spotlight-jakson voit katsoa täältä

Tässä alla Aktiivinen synnytys ry:n vastine aiheeseen:

"Aktiivinen synnytys ry:n vastine lääkintöneuvos Timo Keistisen Ylen Spotlight-ohjelmassa esittämiin näkemyksiin matkasynnytyksistä ja vuonna 2015 voimaan tulleen päivystysasetuksen vaikutuksesta niihin. (Julkaisuvapaa heti.)


Tämän viikon maanantaina 11.11. esitettiin Yle Fem -kanavalla Spotlight-ohjelmasarjan jakso, jossa käsiteltiin kätilöiden jaksamista yhä vähenevässä määrässä synnytysyksiköitä. Synnytyssairaaloiden rajun keskittämisen vanavedessä kätilöiden työtaakka, uupuminen ja matkasynnytykset yleistyvät.

Matkasynnytys on aina riski, jota ei voi ottaa liian kevyesti. Ohjelmassa haastateltu sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Timo Keistinen toteaa matkasynnytyksistä seuraavaa: ”Siitä syntyy ehkä samalla hyvä tarina suvulle kerrottavaksi kuinka kiire vauvalla oli.” Mielestämme matkasynnytyksestä vitsailu tai sen turvattomuuden väheksyntä ei ole hyväksyttävää. Kenenkään ei tulisi joutua synnyttämään vaarallisessa, stressaavassa ympäristössä tien päällä. 

Pääkaupunkiseudun lyhyistä välimatkoista ja synnytysten kokonaismäärän laskusta huolimatta matkasynnytykset lisääntyvät myös Uudellamaalla, kun ruuhkaisista synnytyssairaaloista käsketään synnyttäjiä pysymään kotona viimeiseen asti. Pitkät välimatkat koko Suomessa taas lisäävät synnyttäjien pelkoja sairaalaan ehtimisestä, ja tilannetta yritetään korjata lisääntyneillä synnytysten käynnistyksillä. Käynnistetty synnytys sisältää monia riskejä luonnollisesti käynnistyneeseen synnytykseen verrattuna, ja se myös lisää riskiä synnytyspettymykseen ja -traumaan. Kätilöiden lisääntynyt työtaakka korostuu käynnistettyjen synnytysten kohdalla, kun synnyttäjä tarvitsisi mahdollisesti pitkään tukea käynnistysprosessissa. Huomattava osa keväällä 2019 alkaneessa Minä myös synnyttäjänä -kampanjassakin kokemuksensa jakaneiden synnyttäjien kaltainkohtelusta ja synnystysväkivallasta tapahtui käynnistetyissä synnytyksissä. Synnytystraumojen hoito on itsessään suuri kuluerä yhteiskunnalle.

Päivystysasetuksen turvallisuusnäkökulmaa on katsottu vain yhdestä suunnasta, lääkäreiden päivystysvalmiuksista ja siitä syntyvästä kustannuksesta. Synnytysten turvallisuudessa on kuitenkin huomioitava synnyttäjien kokonaisvaltainen turvallisuus. Kiireessä ja valtavan paineen alla toimiva kätilö ei ole asiakkaalleen turvaksi vaan jopa vaaraksi. Kätilöiden määrää ei ole lisätty samassa suhteessa kuin yksiköitä on lakkautettu. Kätilöitä on myös poistunut alalta muihin töihin. Näemme, että akuutein vastaus synnyttäjien ja kätilöiden hyvinvointiin olisi kätilöiden huomattava lisääminen olemassa oleviin yksiköihin, varsinkin sellaisiin, joissa synnytysten määrä on todella korkea.

Lisäksi ehdotamme, että päivystysasetus on synnytyssairaaloiden osalta arvioitava uudelleen. Tuhannen synnytyksen rajaa olisi erityisesti tarvetta tarkastella niin turvallisuuden kuin hyvän synnytyskokemuksenkin näkökulmasta. Olisi outoa ajatella, että asiakkaidensa kiittelemissä nyt jo lakkautetuissa pienemmän volyymin synnytysyksiköissä ei olisi osattu hoitaa kaikenlaisia synnytyksiä ja niiden variaatioita ammattimaisesti. Aktiivinen synnytys ry näkee, että ilman keinotekoista rajaa synnytysten määrästä synnytysyksiköt voisivat paremmin tarjota niitä palveluita, joita synnyttäjät tarvitsevat. Pienemmät yksiköt lisäävät lyhyellä aikavälillä kuluja verrattuna suuriin synnytyslaitoksiin, mutta synnyttäjiin ja perheisiin investoiminen on investoimista tulevaisuuteen.

Aktiivinen synnytys ry

Lisätietoja: puheenjohtaja@aktiivinensynnytys.fi"

Onko matkasynnytys hyvä tarina kerrottavaksi? Vai tilanne, johon ei haluaisi joutua?

Kuva Pixabay

Pieneen tilaan menevät matkarattaat, jotka olisivat vielä edulliset ja hyvät? Kokemuksia Beemoo Easy Fly Luxeista

Keväällä meillä oli mietinnän alla uudet matkarattaat. Tai oikeastaan niitä mietittiin jo viime kesän roadtripillä. Edellisistä matkiksista, Graco Evoista tykkäsin kovasti, mutta ajan saatossa niistä hajosi kuitenkin jarru, ja ennen kaikkea niiden kasauskoko ei ollut pienimmästä päästä. Monet perusmatkikset ovat aika isoja silloin, kun takakonttiin pitäisi mahtua vähän sitä sun tätä. 

Babyzen Yoyot, Bugaboo Beet ja muut kaverit taitavat olla niitä pienien matkarattaiden aatelia. Ottaisin somat ampparit koska vain, mutta 700€ hinta on aika suolainen, ja Yoyojen 400 euroakin saa vielä aikaan pienoista nikottelua. Siksipä ne eivät mietintälistalleni päätyneetkään, mutta onneksi muutamalla edullisemmalla  merkillä oli vastaavanlaisia malleja, ja niistä rupesinkin miettimään sitten meidän matkiksia.

Kokemuksia?

Näistä  edullisemmista merkeistä halutunlaisia olivat Milla&Måns Soma 2, Emma Babykiss, Carena Kobbe Trend, Beemoo Easy Fly Lux, Trille Skagen.. Olikohan vielä muitakin? Lähes identtisen näköisiä matkarattaita, samaa hintaluokkaa kaikki, suunnilleen sadanviidenkympin kategoriaa. Kriteereinä meillä oli aika perusjutut, pieni koko, ok hinta, makuuasento, tavarakori, ei tuplarenkaita (en pidä niistä) jne.

Suomeksi noista ei löytynyt niin paljoa vertailuja tai blogikokemuksia, mutta ruotsiksi löytyy useampiakin lastenvaunublogeja, joita selailin hullunkiilto silmissä. Ah! Useaan kertaan luin samoja sivuja. Myös keväisen vatsatautini käytin sivuja selaillen. Ja googlehan kääntää, itsellä ei ruotsi taivu niin hyvin, että osaisin lastenvaunusanastoa. Joissakin blogiteksteissä verrattiin yllämainittuja rattaita ja Yoyoja, ja sen pohjalta sai ihan hyvää käsitystä, että mistä on puhe.

Ratasostot ovat yllättävän isoja päätöksiä, ja siksi tätäkin päätöstä tein pitkään. Huonot rattaat saa vain vihaiseksi. Netistä kun tilailee, niin ei kovin paljon tiedä, mitä ostaa. Voi vain lukea ominaisuuksia, vertailla ilmoitettuja mittoja ja etsiä noita muiden kuvauksia vempaimista.

Carena Kobbe Trend vs. Beemoo Easy Fly Lux

Mun finaaliin pääsivät Beemoo Easy Fly Lux ja Carena Kobbe Trend, sillä noissa oli kehittyneimmät ominaisuudet, esim. paranneltu tavarakori, pitkä kuomu, jalkatuki. Eroja näissä kahdessa ei ole kyllä kovinkaan paljoa. Esim. ilmoitettu paino 6,7/6,9kg (Yoyot 6,2kg), painoraja 18kg, selkänoja 45cm, iso, laajeneva tavarakori ( Kobbe Trendissä vetoketjulla, Easy Fly Luxissa magneetilla), sama kasaussysteemi, irrotettava t-turvakaari, makuuasento ja tokikin lähes identtinen ulkonäkö.

Kokoontaitettuna Easy Fly Lux on 25x53x46 ja Carena Kobbe Trend 23.5x52.5x45.5 eli oikeasti varmaan täysin samat. Menevät useammissa lentoyhtiöissä käsimatkatavaroihin.

Katsoin myös noiden rattaiden edellisiä versioita, eli Carena Kobbea ja Beemoo Easy Fly sekä Beemoo Easy Fly+ -malleja. Osassa oli mainittu pienempi painoraja, osassa ei ollut jalkatukea, joku painoi enemmän, ja pääsääntöisesti kasauskoko vähän suurempi.

Ihan viime metreillä, tilausta tehdessä, päätin ostaa Beemoon versiot Carenan sijaan. Siihen asti oli ollut toisin perin. Voiton vei Easy Fly Luxien pitempi kuomu, jota Kobbe Trendeissä ei ollut. Toisaalta, olisin varmaan ollut ihan yhtä tyytyväinen myös Kobbe Trendeillläkin, sen verran samanlaiset ne ovat. Hintaa matkarattailla oli sillä hetkellä 130€, hinta kun näkyy vaihtelevan ajankohdan mukaan paljonkin (tällä hetkellä samat rattaat 185,90€).

Beemoo Easy Fly Lyx matkarattaat käytännössä

Tiesinkin jo ennalta, että tuommoiset minimatkarattaat eivät ole mitkään metsä- tai umpihangen rattaat. Kaupungilla, asvaltilla ja hiekkateillä nämä ovat tosi ketterät rattaat, nurmikollakin liikkuvat eteenpäin, vaikkeivät sulokkasti. Mukulakivilläkin pääsee eteenpäin, jos työntelee rauhallisesti. Talvikokemusta ei vielä ole, mutta eivät varmastikaan kulje loskassa. Sen sijaan tavallisessa, auratussa lumessa uskoisin kulkevan vähintään samalla lailla kuin nurmikollakin.

Pienissä matkarattaissa eturenkaat ovat pikkuiset, mikä tarkoittaa, että korkeissa rotvalleissa pitää rattaita avittaa. 11 kiloisella lapsella rattaat kulkevat ketterästi, 16 kiloisella eron huomaa ohjailtavuudessa, mutta pelittävät ihan hyvin kuitenkin. 

Näiden pienestä kasauskoosta olen kyllä jo nyt nauttinut, vaikka ei ollakaan reissattu kotimaata kauempana. Erityisen kiitollinen olin silloin, kun yllärinä piti mahtua myös yksi rollaattori takakonttiin, kun oltiin juuri tulossa viikon kestäneeltä reissulta täydellä autolla. 

Rattauden kasaus on tosi näppärä. Erityistä kiitosta saa myös se superpitkä kuomu, on oikeasti tosi pitkä. Ja tavarakori on avattavan läppänsä ansiosta erityisen tilava.  

Selkänojahan noissa ei ole mikään järisyttävän kokoinen, sillä sen koko kasvattaa samassa suhteessa myös rattaiden kasauskokoa. Ihan riittävän pituinen kuitenkin, kun kyse on matkarattaista.

Samat summattuna vielä näin:

Plussat

+kasauskoko ja helppo kasaus

+iso kuomu

+oikeasti tilava tavarakori

+asiallinen hinta

+irroitettava turvakaari

+tasaisen hyvä ajo, liikkuu ja kääntyy vaivattomasti 

+18kg painoraja

Miinukset

-koska pikkuiset ja keveät, ei työntöaisalle voi kasata kilokaupalla tavaraa
-joutuu auttamaan korkeammista kynnyksistä

-vyöt lyhyehköt

-mukana tullut hyttysverkko aika rimpula. Käytän mieluummin toista.

Toivotaan, että nämä saavat olla meillä pitkäikäiset matkarattaat! Tähän asti ainakin vaikuttavat hyviltä :)

Seuraahan myös IG @iloelolaura ja Fb Iloa, eloa! -blogi

Matkaraportti - lapsiperheroadtrip Euroopassa

Alkukesästä, kun meillä oli kesälomamme ensimmäinen puolisko, ajelimme ympäri Eurooppaa. Reitti meni kutakuinkin Suomi-Viro-Latvia-Liettua-Puola-Slovakia-Itävalta-Tsekki-Puola-Latvia-Liettua-Viro-Suomi. 14 päivää, 14 yötä, 4115km.  Kaupungeiksi muutettuna Tallinna-Vilna-Bialystok-Varsova-Katovice-Trencin-Bratislava-Wien-Brno-Krakova-Radom-Lomza-Panevezys-Salacgrivas-Tallinna.

Matkajärjestelyt

Ensimmäiseksi taidettiin varata laivamatkat Helsingistä Viroon. Tarpeeksi ajoissa kun varattiin, niin saatiin ihan edullisesti liput. Myös reitti oli ihan hyvä miettiä melko tarkkaan jo kotona, niin sai laskettua matkaosuudet ja kaupungit myös. Pienten lasten vuoksi mietittiin ajomatkojen pituudet valmiiksi, ja ei niin kovin pitkiksi. Kaikilla on kivempaa jos lapsilla on mukavat oltavat.

Reissuun ostettiin oikea navigaattori, ja kunnollisen rengasliinan halusin myös saada matkalle mukaan. Molemmille on toki käyttöä muulloinkin.

Ensimmäiset yöpaikat varattiin kotoa käsin, loput sitten alkumatkasta.

Pakkaamiseen käytettiin myös paljon aikaa, tai lähinnä sen miettimiseen, että mitkä ovat tarpeellisia asioita takakonttiin sullottavaksi. Pakattiin erikseen yökassit, johon sitten isommasta kassista aina päivitettiin puhdasta vaatetta. Oli ihan näppärä järjestely. Yllättäen meillä olikin suhteellisen maltillisesti tavaraa mukana, paljon vähemmän, mitä keskiverto viikonloppureissulla ihan kotimaassa vaan! 

Yöpyminen

Edelliskesän Riikan reissusta oltiin opittu sen verran, että yöpaikat eivät olleet enää niitä kaikkein halvimpia, vaikka halvemmassa päässä kuitenkin pysyttiin. Öiden keskiarvohinta oli n. 70€. Tosi kivoja hotelleja ja muita majapaikkoja löytyi!

Koska osa paikoista oli isoja kaupunkeja, oli oleellista myös se, että parkkipaikka löytyi, ja hotellin sijainnin lisäksi myös parkkipaikka saneli hotellivalintaa. Näissä paikoissa parkki oli maksullinen, pienemmissä kaupungeissa auton sai parkkiin ilmaiseksi.

Vaikka yöpaikat olivat edullisimmasta päästä, olivat ne kaikki oikein mukavia paikkoja, osa vielä ihan huippuja. Neljästätaoista yöstä kolmessa meillä hintaan kuului aamupala. Kolmessa hotellissa meillä oli huoneistohotellit, ja lisäksi kahdessa muussa muuten vaan suuret huoneet. Pienin huone puolestaan käsitti kaksi sänkyä, mutta hyvin me mahduttiin neljästään nukkumaan sinnekin, kun sängyt laitettiin yhteen.

Matkalla ei noudatettu lasten tavanomaista päivärytmiä, vaan reissun tuomaa, vähän villimpää rytmiä. Isompi yleensä nukkui päiväunia autossa, joten unet venähtivät usein reilusti iltapäivän tai illan puolelle, eli nukkumaanmenoaikakin sitten oli käsillä vasta tavallista myöhemmin.

Ajomatkat

Ajomatkojen tarinat löytyvät täältä. 

Tärkeimmät tarvikkeet

Oleellisimmat asiat oli ne mitä olin ennalta ajatellutkin. Navigaattori oli ihan ehdoton, ja tosi kätevä, kun siitä näki suoraan tulevat huoltoasemat ja muut. Matkarattaat, kantoreppu ja rengasliina olivat kaikki myös koko ajan käytössä. Oli tosi näppärää, kun oli aina joku väline mihin sai jomman kumman laitettua, myös silloin, kun oltiin kohteessa, jossa matkarattaiden käyttö ei olisi ollut sujuvaa.

Rengasliina toimi reissussa myös peittona, sekä matkasyöttötuolina, kun oikea, kankainen matkasyöttötuoli oli jäänyt autoon.

Automatkoilla elintärkeää meille oli lastenmusiikki, ja isommalla lapsella myös lehdet, joiden lukemiseen hän käytti yllättävän paljon aikaa. Ja tietenkin matkaeväät ja pikkunaposteltavat olivat käytössä vähän joka välissä.

Ja se reissumieli. Se, ettei asioiden tarvitse matkalla mennä samalla lailla kuin arjessa. Vauva oli matkan aikana 8kk ikäinen, ja hän oli meistä selvästi se sopuisin ja joustavin matkaaja.

Kohteet ja tekeminen

Matka jo sinällään on kokemus itsessään, mutta oli myös paljon, mitä haluttiin nähdä ja tehdä. Pitkiä aikoja ei oltu samassa kaupungissa, joten paikkojen kohteetkin valikoituivat sen mukaan, tämän reissun aikatauluihin sopiviksi. Joissakin kaupungeissa tekemistä oltiin suunniteltu enemmän, parissa pikkukaupungissa sitten lähinnä vain hengailtiin, huilattiin ja syötiin. 

Kaikissa suurissa kaupungeissa sukellettiin vanhan kaupungin helteisille pikkukaduille, joissa sitten aina paikasta riippuen oli enemmän tai vähemmän näkemistä. Ihmeteltiin kaupungin menoa, kurkistettiin pikkuputiikkeihin ja ihasteltiin vanhoja rakennuksia. Käveltiin hirmuisia määriä päivässä. Varsova, Krakova, Bratislava, Brno ja Wien olivat sellaisia, joihin oltaisiin varmasti saatu paljon enemmänkin aikaa kulumaan. 

Mokailut ja opittavaa seuraavalle reissulle

Kovin montaa mokailua ei reissulla tullut, mutta aina on hyvä ottaa opiksi. 

Puolan juutalaisen historian museo Polin olisi ollut Varsovassa mielenkiintoista käydä katsomassa, mutta mentiin paikalle liian myöhään ja päivän viimeiset kierrokset olivat jo menneet, vaikka aukioloaikaa oli vielä toista tuntia jäljellä. En siis ollut osannut ajatella, että sinne on opastetut kierrokset, ja siksi olin katsonut vain aukioloajat. No, tästä opittiin sen verran, että Auschwitziin lähdettiin todella ajoissa seuraavana aamuna. 

Myös ihan alkureissusta meinattiin vahingossa ajella Valkovenäjän puolelle, kun sekoiltiin navigaattorin kanssa. Navigaattori siis ei sekoillut, ihan me itse vain. Onneksi huomattiin asia vähän ennen rajaa, sillä viisumiton rajanylitysyritys ei olisi tuolla ollut kovin hyvä juttu. 

Lempipaikat ja -asiat reissussa

Omat lempparini reissussa olivat  Varsova ja koko Puola ylipäätään oli ihan positiivinen ylläri, Auschwitz, Kindermuseum Zoom Wienissä, Sissi-museo Wienissä, Brnon ossuaario, edullinen ruoka ja hyvät säät. Koko reissu oli täynnä myös vanhoja taloja, kirkkoja ja linnoja, historian havinaa ylipäätänsä. Siitä tykkään. Valittiin reitti usein menemään pienten paikkakuntien läpi, ison tien sijaan, ja etenkin pikkukylät olivat todella mielenkiintoista katseltavaa ja ihmeteltävää.

Uudestaan voisi mennä myös yhteen symppismajapaikkaan Via Baltican varrella Latvian Salacgrivaksessa, jossa oltiin vika yö. Tunnelmallinen mökkikylä (ja camping), lasten leikkipaikka ja meren ranta. Ah. Etenkin tällaisen kaupunkiloman päätteeksi tuo oli aivan ihana.  

Vilnasta tullessa käytiin myös ulkoapäin katsastamassa Trakain linna, jossa käyntiin ei sillä hetkellä ollut aikaa. Melkoinen määrä turisteja oli linnan ympäristössä ja sinne suunnille vaeltamassa, mutta en ihmettele, koska itsekin mietittiin, että sitten seuraavalla kerralla varataan aikaa myös tälle vierailulle. 

Maininnan arvoinen oli myös Wienissä herkuteltu Gyros-pita. Olisin voinut vaikka koko loman syödä vain niitä :D 

4115km - miten meni automatkat lasten kanssa?

Kahden viikon lapsiperheroadtrip on nyt takana päin. Kilometrejä kertyi 4000 ja vähän päälle. Autossa tuli siis istuttua hetki jos toinenkin.

Koska aikaa reissulle oli 14 päivää, ei päivittäiset kilometrimäärätkään olleet ihan mahdottomia. Ekana reissupäivänä me tosin ajettiin matkan pisin pätkä heti alta pois, niin ei tarvinnut ekaa yötä viettää ihan tutuilla kulmilla, viime kesänä kun reissattiin Latvian suunnilla jo.

Ensimmäisenä päivänä ajettiin vajaa 650 kilometriä, ja koko päivähän siihen menikin taukojen kanssa. Muina päivinä ajettiin parin-kolmen tunnin mittaisia pätkiä, ja kahtena päivänä ei ajeltu ollenkaan. Osa lyhyimmistä pätkistä mentiin ilman taukoja, jos lapset nukkuivat. Yleensä kuitenkin matkan varrella oli yksi vessatauko, joskus myös evästauko. Pääsääntöisesti syötiin yleensä lähtiessä ja perillä, tai sitten autossa eväitä.

Ei lastenohjelmia

Me jotenkin ihmeellisesti selvittiin lasten kanssa tuo koko reissu ilman lastenohjelmien katsomista autossa. En olisi kyllä itse ajatellut ennen reissua, että se voisi mitenkään olla mahdollista! Sen sijaan autossa tuo vajaa kolmevuotias luki lehtiä, kuunteli musiikkia,  söi välillä, ihmetteli, kyseli ja jutteli. Niin ja tietenkin nukkui! Usein meidän ajelut olivat siihen aikaan, että molemmat lapset nukkuivat autossa päiväunia. Ja vaikka aika ei oikea olisi ollutkaan, nukahtivat silti, koska kyllähän pitempi reissussa olo aina syö voimia.

12 eri lasten cd-levyä se vaati, mutta suurin ilo oli kuitenkin muutamasta kirpparilta ostetusta Prinsessa-lehdestä, joita olin pitänyt piilossa matkaan asti. Ja yksi Poni-lehti ostettiin matkalta lisäksi.

Vaikeat viimeiset kilometrit

Kuitenkin joka päivän ne viimeiset kilometrit olivat lähes joka kerta isommalle lapselle epämukavat. Viimeinen vartti täyttyi lähes poikkeuksetta "haluun pois nyt!" -huudahduksista, mutta niitä varten ei kuitenkaan lastenohjelmia ryhdytty virittelemään, vaan koitettiin saada lapsen huomio muualle. Onneksi nämä olivat kuitenkin suhteellisen lyhyitä hetkiä kokonaisuudessaan.

Parempia matkaajia

Sanoisinkin, että tämä reissu kouli meidän lapsistamme paljon parempia automatkaajia! Tuo matka nimittäin meni paljon paremmin, mitä esimerkiksi semmoiset kolmen-neljän tunnin matkat ovat tähän asti menneet. Musta tuntuu,  että nuo oppivat matkan aikana myös nukkumaan autossa entistä paremmin!

Entäs vauva?

Vauva oli kyllä meistä kuitenkin se paras matkaaja, ihan ylivoimaisesti. Ainoa meistä, joka ei riidellyt kertaakaan ;) Kun tarjottiin maitoa ja vähän evästä aina lähtiessä, perillä ja joskus ajotauoillakin, oli hän mitä tyytyväisin. Autossa hän nukkui tai katseli pää tanassa siskon puuhia. Reissumuija!

Tämän reissun jälkeen näiden reissaajien kanssa uskaltaa kyllä suunnitella seuraaviakin matkoja. Mutta jospa hetki oltaisiin kotona välillä!

Meidän arkeen pääsee mukaan myös instagramin puolella iloelolaura :)