maanantai 30. syyskuuta 2019

Ei niitä apupyöriä näköjään tarvittu! Potkupyörästä polkupyörään



Ennen muuttoa löysin kirpparilta lapselle polkupyörän. Pinkkiä oli toivottu, ja sellainen osui kohdalle 18 euron hintaan. Kesä kuitenkin meni, eikä kovin montaa kertaa kokeiltu koko hommaa. Mutta näköjään lyhytkin harjoittelu riittää oppimiseen, ilman apupyöriä.


Ajattelin ensin, että varmaan vasta ensi kesänä tuo pyörällä ajaminen olisi ajankohtaista. Lapsi kun on ollut alusta asti liikunnallisesti arka, vaikkakin löytänyt liikkumisen iloa koko ajan lisää, ja hyötyy kovasti tsemppaamisesta.

Potkupyöräilty on, siitä 2,5 vuoden iästä nyt nelivuotiaaksi. Miinus lumiset ajanjaksot. Kaksivuotiaanakin hommaa kokeiltiin, mutta se ei lähtenyt vielä silloin sujumaan oikein mihinkään suuntaan. Nyt viime keväästä lähtien lapsi on jaksanut potkutella jo pitkiäkin matkoja, mikä on ollut huippua.


Ei apupyöriä polkupyörään


Potkupyöräilijöille ei tarvitse laittaa apurenkaita, kun siirtyvät polkupyörään.  Näin olin kuullut ja lukenut,  monestakin eri lähteestä. Ainakin siis, jos aika siihen on kypsä. Potkupyöräily kun kehittää tasapainoa, niin oppivat suorilta ajamaan ilman apupyöriä.

Lapsi oli aluksi innoissaan polkupyörästä, mutta se laantui aika nopeasti, kun heti ei osannutkaan. Joillakin potkupyöräilijöillähän käy kuulemma niinkin, että istuvat vain pyörän selkään, ja heti onnistuu, ilman harjoittelua.

Ei siihen oppimiseen kuitenkaan kauaa mennyt. Seuraavaan kokeiluun mentiin tsempin kautta, ja pystyssä pysyminen ja se polkeminen alkoivat hahmottumaan. Olin kyllä ajatellut,  ettei taida olla vielä ajankohtaista, ja että se taito löytyisi sitten vasta keväällä, helposti.

Kolmas kokeilu olikin sitten jo menestys, ja neljännellä kerralla lähdettiin jo kauemmas kotoa pyörän kanssa. Hitaasti ja hyvin useilla pysähdyksillä, mutta kuitenkin.


Näköjään niitä apurenkaita ei oikeastikaan tarvita. Vau.







4 kommenttia:

  1. On kyllä totta että potkupyörällä ajon jälkeen lasten pyörään oppimisesta on tullut ihan piece of cake, just naapurissakin nelivuotias oppi tuosta vaan ajamaan. Ja meillä kaksi vanhinta myös nelivuotiaana oppivat, lähtivät kerrasta polkupyörällä ajamaan kun olivat ensin 2-vuotiaista lähtien potkutelleet joka paikkaan. Ja nyt kolmas potkutteluvaiheessa menee heidän perässään kun he ajavat pyörillä. =)

    Anna / Mustikkapasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään! Aika huimaa kyllä :) Mäkin ajattelin keväällä tutustuttaa kuopuksen potkupyörään :)

      Poista
  2. Voisin copy-pastella ottaa tämän postauksen itselleni! Meillä on aivan sama tarina takana. Olin ihan varma, että polkeminen on vasta ensi kesän juttu ja ostettiin siksi sellainen potkupyörä, josta saa aikanaan polkupyörän. No, lapsi vänkäsi ne polkimet siihen jo tänä kesänä ja päätettiin kokeilla. Saahan ne pois. Ensin näyttikin vähän siltä, että into lopahtaa, kun ei hän ihan heti lähtenytkään polkemaan, mutta itseasiassa näytin inspiraationa teidän tytön polkemista ja vähän lahjoin muumikekseillä niin into löytyi ja nyt on polkenut jo monta viikkoa kerhomatkat! Hämmästyttävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, vautsi! Onpa kiva, että teilläkin löytyi polkemisen taito! Huippua, että oli apua :D :)

      Poista