6x kivaa lautapeliä 4-5-vuotiaalle

Meillä tykätään lautapeleistä, ja samaa ilosanomaa levitetään myös lapsille. Onkin ihanaa, kun neljävuotiaan kanssa voi pelata jo vähän monimutkaisempiakin pelejä. Kurkkaa tästä pelivinkkejä leikki-ikäisen kanssa pelailuun!

Kaikkia postauksen pelejä voi pelata kahdestaan sekä useammalla pelaajalla. Osa lautapeleistä on sellaisia, joissa peli voitetaan yhdessä, eikä siis kilpailla toisia vastaan. Ihan virkistävää välillä, kun toisinaan pelaaminen kirvoittaa lapsissa suuria tunteita ja äänialoja :D

Lautapelien testaajalla on ikää 4 vuotta ja 9 kuukautta. Bonuspelaajana osassa peleistä on ollut mukana myös taapero, ikää 2 vuotta ja 8 kuukautta. Pelit onnistuivat tuolta vajaa kolmevuotiaalta avustetusti.

Peruspelit, kuten Kimblet ja Muuttuvat labyrintit olen tarkoituksella rajannut listasta pois, koska olen halunnut lasten kanssa kokeilla pelejä, jotka ovat meille uusia. Kaikki kokeilemamme pelit eivät tähän postaukseen päässeet, ainoastaan sellaiset, joita pelaa mielellään uudestaankin. Ja vielä jäi testaamattakin paljon pelejä, joten voi olla, että jossain vaiheessa tulee kakkososa lautapeleistä.

Kaikki tämän postauksen peleistä on lainattu kirjastosta. Kannattaa kurkata oman kirjaston valikoimat. Pari eteen osunutta peliä on ollut sellaisia, että muutama osa on puuttunut. Onneksi ne on ollut korvattavissa kotoa löytyvillä esineillä. Suosittelen pelaamaan kirjaston pelejä aikuisten valvonnassa, tai ainakin pelaamisen lopuksi tarkistamaan, että kaikki osat löytyvät edelleen.

Halli klack! -pelin laatat ovat hauskoja, kun niitä saa nopeastikin ladottua päällekkäin. 

Halli klack!

Ikäsuositus 4+, peliaika max 10min

Tämä oli yksi lemppareista. Iso plussa helpoista säännöistä, joiden sisäistäminen oli nopeaa kaikille pelaajille. Magneettilaattoja kerätään noppien osoittamien tuntomerkkien mukaan, eniten saanut voittaa. Nopeuspeli, joka on nopeasti pelattu.

Neljävuotiaalle mukava, kaksivuotiaalta onnistuu mukautetuin säännöin (ei nopeuspelinä vaan  että hänellä oli oma vuoro).

Yhtä juhlaa: Kadonnutta sankaria etsimässä

Ikäsuositus 4+, peliaika n. 15min

Pelikartalla seikkaillaan etsimässä juhliin tarvittavia asioita. Juhlat ovat mummolassa, ja takaisin mummolaan on ehdittävä ennen kuin ilta koittaa. Tässä pelissä ei kilpailla toisia vastaan, vaan yhdessä. Perusmukava peli, ei mullistava, mutta kivaa yhteistä ajanvietettä ilman toisia vastaan kilpailemista.

Yhtä juhlaa! -peli on vähän saman tyylinen kuin Afrikan tähti, tosin tämä on tiimipeli.

Puudelit -pelin lähtötilanne

Puudelit

Ikäsuositus 5+, peliaika max 15min

Tässä pelissä on joukko koiria, joiden etupuoli ja takapuoli on osattava yhdistää toisiinsa. Pakasta nostetaan koiran etupuoli, jolle sitten sitä takapuolta etsitään eri näköisten koirien joukosta. Nopein oikein veikannut saa kortin. Ihan hauska pikkupeli.

Timanttiponit: Pilvien pinoamispeli

Ikäsuositus 4+, peliaika n. 15min

Tämä oli testattavista peleistä yksi neljävuotiaan suosikeista. Yksi syy voi olla ponit ja pinkit timantit ;) Timanttiponeissa tarkoitus on rakentaa ponilinnaa yhdessä, kerätä timantteja ja olla tiputtamatta linnan osia. Tässä pelissä voitetaan ja hävitään yhdessä.

Timanttiponit -lautapelin ulkonäkö vetosi kovasti neljävuotiaaseen :) 

Carcassonne junior näyttää mukavan samantyyliseltä kuin "oikea" Carcassonne :)

Carcassonne junior 

Ikäsuositus 4+, peliaika n. 20min

Tämä junior on hyvin yksinkertaistettu versio alkuperäisestä Carcassonnesta. Tässä rakennetaan karttaa, tai käytännössä vaan teitä. Kun jokin tie valmistuu, se kenen värejä tiessä on, saa laittaa oman pelinappulansa tielle. Ensimmäisenä nappulansa pelannut voittaa.

Neljävuotiaan kanssa tämä onnistui mainiosti, ja säännöt oli helppo sisäistää. Muutaman pelin jälkeen alkoi onnistua myös taktikointi, se että ei annakaan vastapelaajalle pisteitä.

Tosi kiva peli, lainataan varmasti uudestaankin! Ja jossain kohtaa voisi rohkaistua kokeilemaan oikeaakin Carcassonnea isomman kanssa, vaikkapa helpotetuin säännöin.

Monza

Ikäsuositus 5+, peliaika n. 15min

Monzassa ajellaan autoilla kilparadalla. Joka kerta heitetään kuutta värinoppaa, joiden mukaan edetään, jos edessä on vastaavien värien ruutuja. Tässä pystyy myös välillä taktikoimaan, kun vähän miettii, missä järjestyksessä minkäkin värinopan käyttää vuorollaan. Jos malttaa miettiä, eikä vain hutki ;)

Nopeiten maaliin päässyt voittaa. Tämä oli tosi kiva, ollaan pelattu monet kerrat tätä!

Monzassa autot ajavat kilpaa toistensa kanssa.

Minkälaisia lautapelejä teillä pelaillaan lasten kanssa?

Kurkkaa myös:

Potkupyörä 4-5-vuotiaalle?

Toiminnallisia kirjainharjoituksia 4-6-vuotiaille

Hävettääkö lasten julkiset kiukkukohtaukset?

Tule mukaan myös Instagramiin, sinne pääset tästä!

Kirjainkivaa 4-6-vuotiaille - Varhaiskasvatusta kotona

Neljävuotias on tiedonjanoisessa iässä. Hauskaa seurata, miten oppimisen halu on niin suuri!

Kirjaimet ovat tulleet tutuiksi, ja tällä hetkellä eniten kiinnostaa, mitä kirjaimilla voi tehdä, ja miten niistä muodostuu sanoja. Äiti miten kirjoitetaan se ja se, kuuluu usein kyselevä ääni lastenhuoneesta.

Kirjainleikkejä ja -puuhaa on varmasti olemassa valtavasti erilaisia. Kokosin tähän muutaman puuhan, jotka ovat meillä neljävuotiaalle mielekkäitä. Ikähaitari neljästä kuuteen siksi, koska paljoltihan nämä puuhat riippuvat lapsen mielenkiinnon heräämisestä.

Jokapäiväisestä puuhasta ei ole meillä kyse, vaan näitä tehdään kun siltä tuntuu :)

Kirjainmuovailut. Nämä taisivat olla ensimmäisiä kirjainleikkejä, joilla aloitettiin. Muovailuvahasta muovaillaan kirjaimia mallin mukaan. Tämä on neljävuotiaalle mieluista edelleen, ja nyt muovaillaan jo omaa nimeä ja muita sanoja. Samantyyppistä voi harrastaa myös esimerkiksi hiekkaan piirtämällä, napeilla, tai muilla pienillä asioilla.

Itsetehdyt tehtävät. Paperille kirjoitetaan jokin sanoja, ja viereen piirretään kuva sanasta. Lapsi kirjoittaa itse sanan viereen, mallintamalla. Kuva on tässä se oleellinen asia, koska siitä lapsi tietää, mitä kirjoittaa, eikä hänen tarvitse kysellä koko ajan aikuiselta.

Tämä sopii ehkä eniten silloin, jos kirjaimet ovat jo jonkun verran tuttuja. Koska en ole mikään piirtelijä, koitan aina keksiä sanoja, jotka on helppo piirtää (esim. aurinko, talo, tähti, kukka, puu jne).

Leikki alkukirjaimen ja tavaran yhdistämisestä. Tämä on kiva ja helppo toteuttaa. Etsikää lapsen kanssa erilaisia pikkutavaroita ympäri kotia. Tehkää aakkoset pienille paperilapuille. Lapsen tehtävä on viedä pikkutavara oikean kirjaimen luokse, tavaran alkukirjaimen mukaan. Meillä aakkoset saatiin kätevästi aakkospelistä (katso postauksen kuvat).

Tässä yhdistellään alkukirjainta ja tavaraa yhteen. 

Vihko, jossa on perheenjäsenten ja sukulaisten nimiä kirjoitettuna. Tämä on syntynyt lapsen omasta tarpeesta. Hän puuhailee paljon piirtäen ja askarrellen, ja tykkää kirjoitella läheisten nimiä tekeleisiinsä. Kun kirjaimet ovat jo tuttuja ja sanojen alkuäänteet vähän hanskassa, onnistuu lapselta etsiä haluttu nimi vihkosta, ja mallintaa se omaan käyttöönsä. Säästää paljon niitä äiti miten kirjoitetaan -hetkiä! Samalla lapsi oppii.

Iso ja pieni kirjain -muistipeli. Tätä ollaan aika vähän vielä kokeiltu, mutta ihan mukavaa vaihtelua. Pelin kortit voi tehdä itse kartongista, vaikka yhdessä lapsen kanssa.

Magneettikirjainleikit. Näillä voi tehdä yllättävän paljon kaikenlaista. Kirjoittaa sanoja mallista, vaihtaa alkukirjaimia ja miettiä eroja tai vaikka muodostaa aakkosletkaa.

Kirjainjumppa. Vaatii kartonkia tai paperia. Leikkaa kartongista sen kokoisia paloja, johon lapsi mahtuu jalalla astumaan. Piirrä yksi kirjain palaa kohti. Sijoittele paperit lattialle harvakseltaan. Peli menee niin, että aikuinen sanoo kirjaimen, ja lapsi juoksee kirjaimen luo. Toki roolejakin voi vaihtaa, niin lapsi pääsee sanelemaan.

Jos haluaa tehdä pelistä vielä monimuotoisemma, voi käyttää eri värisiä kartonkeja, ja leikata niitä eri muotoihin (esim. neliö, kolmio, ympyrä jne) tai tehdä numeroita ja kirjaimia sekaisin. Näin voi harjoitella myös niitä muotoja, tai vaikkapa pitempien sanallisten ohjeiden kuuntelua (tyyliin "vhreä kolmio jossa nelonen")

Lisäksi samaa peliä voi varioida myös kärpäslätkällä pelaten, eli kirjaimia lätkitään kärpäslätkällä. Tällöin kirjainlappuset asetetaan lähekkäimmin. Tätä ei itse asiassa olla vielä kotona kokeiltu, mutta töissä ollessa tämä oli hitti eskarien keskuudessa :)

Minkälaisesta puuhailusta teillä neljävuotiaat innostuvat? Saa jakaa kivat pelivinkit!

Kurkkaa myös

Tunteiden sanoittaminen kuvien avulla

Varhaiskasvatus ei ole rakettitiedettä

Lasten julkiset kiukkukohtaukset

Tule mukaan arkeen Instagramissa! Löydät meidät täältä.

Pienet tytötkin osaa tapella! Sisarussuhteen kehitys 4- ja 2-vuotiaina

"Se oli mun! Toi otti sen multa! Äiti, sisko puri mua! Typerä kakkapökäle! Mä tulen ja nipistän!" Kuulostaako tutulta? Meillä toisinaan tyttöjen leikit ovat vastaavanlaista rakkauden hekumaa.

Lapsillamme on sujunut alusta asti yhteiselo mukavasti. Esikoinen ei taantunut mihinkään suuntaan vauvan synnyttyä, vaan oli hellä ja huolehtiva isosisko. Varmaan yksi syy on ollut sekin, että vauva oli perustyytyväinen, eikä kaapannut äitiä kokonaan itselleen, vaan äidistä riitti edelleen esikoisellekin. Äidin ja esikoisen yhteisiä hetkiä vaalittiin. Ja toki siihen liittyy moni muukin asiat, luonne-erot ja muut.

Kun kuopus lähenteli vuoden ikää, oli kiinnostus siskon leikkeihin kova. Välillä hän pääsikin jo statistin rooliin isosiskon leikeissä. Siitä lähtien he ovat leikkineet yhä enemmän ja enemmän yhdessä.

Isosisko on edelleen paras ja ihailtu. Nykyään yhteiset leikit ovat ihania. Kun molemmat osaavat puhua, on leikkeihin tullut enemmän vuoropuheluja, seikkailuja ja toimintaa. Molemmilla on selkeät mielipiteet asioista leikkiessään.

Tikkurilan kirjaston uusi leikkipaikka on mieluinen :)

Toisinaan niinkin selkeät, että riitaa tulee. Välillä taas leikki saattaa onnistua parikin tuntia ilman nahinointia. Silloin jättäydyn taustalle omiin puuhiini ja kuuntelen leikin kulkua. Se on niin ihanaa kuultavaa, nämä lasten yhteiset seikkailuleikit, joiden jälkeen leluja löytyy joka nurkasta ja kaikki paikat ovat hyrskynmyrskyn. Mutta on se sen arvoista, pitkäkestoinen leikki.

Mutta ai että, silloin kun riidellään, niin silloin riidellään todella. Pienetkin tytöt osaavat sen taidon, ja riidat saattavat eskaloitua nopeastikin tappeluiksi. Ja yhtä lailla kaksivuotiaskin osaa olla kiusankappale, se ei ole vain isompien osaama taito.

Kuka sanoi mitä, kuka teki väärin, kuka ei alistunut toisen tahtoon, kuka otti toiselta. Nämä ovat usein ne lähtötilanteet. Koska nämä pikkutaimet vasta opettelevat sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä, välillä esiin otetaan hampaat, nipistyssormet ja sisko on kakkapökäle -jutut. Silloin kun lapsen omat sanat eivät ole riittäneet asian selvittämiseen ja tunteiden sanoittamiseen.

Tavallisia sisarusten välisiä nahinointeja siis. Tietenkin näitä tilanteita sitten setvitään aikuisten voimin. Miksi teit noin, tuntuisiko sinusta kivalta jos sinulle tehtäisiin noin, miltä nimittely tuntuu ja niin edelleen.

Ja sitten he katoavat taas leikin pyörteisiin. Välillä tuntuu, että juuri selvitetty ja sovittu tilanne toistuu heti uudestaan. Koska sitähän se on, opettelua. Leikki on lapsen työtä, ja leikin kautta voi oppia niin paljon. Möys siitä, missä omat rajat kulkevat, ja minkälainen käytös toista kohtaan on sallittua.

Joka päivä useaan kertaan tulee mieleen ajatus siitä, kuinka onnekas on, kun saa läheltä katsoa pienten ihmisten kasvua.

(Toisin sanoen siis suurin osa ajasta ei ole tappelemista :D )

Ootkos kurkannut jo nämä?

Olet lapsesi turvasatama

Ihanat kotiäitivuodet

Kaksivuotiaan unihulinat

Instagramista meidät löytää nimimerkin @iloelolaura takaa!

Vanhempi, olet lapsesi turvasatama. Uudessa neuvolassa neljävuotistarkastuksessa.

Neljävuotisneuvola. Yhtenä maanantaiaamuna kello kahdeksaksi lompsimme kilometrin matkan lähimpään neuvolaamme, ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Odotin mielenkiinnolla kohtaamista uudessa neuvolassa, lapsi ei niinkään.

Olin valmistellut lasta ajatukseen neljävuotisneuvolasta. Jotkut ihmiset hyötyvät prosessointiajasta, ja osaavat suhtautua tulevaan avoimemmin, kun asiaa on voinut pureskella jo ennalta mielessään.

Luin netistä neuvolaoppaasta käynnin sisältöä: näöntarkastus, hyppiminen, yhdellä jalalla seisominen, neljävuotistehtävät yksin terveydenhoitajan kanssa, ja mitähän muuta. Ja lisäksi tietysti perusjuttuja, kuten kuulumiset, paino ja pituus ja muut.

Sain hyvin selväsanaisen palautteen puhuessamme neljävuotistehtävistä: "äiti, ethän jätä minua yksin siellä?". Kerroin, että ne yleensä tehdään terveydenhoitajan kanssa kahdestaan, ja että se voi olla ihan mukavaakin. "Ei." Noo, jos se tuntuu pahalta, niin voin tulla mukaan. Sovittiin, että katsotaan sitten myöhemmin sitä. 

Ei se neuvola, vaan se siellä oleva uusi ihminen. Me ollaan osa neuvoloista jätetty välistä, siitä löytyy lisää täältä ja täältä. Neuvolapalvelut kun ovat vapaaehtoisia. On siellä kuitenkin aika tasaisesti silti käyty, kun lapsia on kaksi ja lisäksi oli raskausneuvolatkin kuopusta odottaessa, ja keskenmenneessä raskaudessakin ehdittiin neuvolassa käymään. Mulla kun on aina koko konkkaronkka mukana paikalla. 

Ei siis kyse ole siitä, että neuvola olisi meille niin vieras laitos, että se siksi jännittäisi. Edelllisessä kotikaupungissamme meillä myös oli aivan ihana neuvolaterveydenhoitaja, josta tykkäsin ja lapsetkin tykkäsivät kovasti. Silloin harvoin kun kävimme, oli neuvolaan kuitenkin mukava mennä.

Neuvolapäivä ja lapsen turvallisuudentunne

No, neuvolapäivä sitten koitti. Meitä tultiin hakemaan käytävältä, ja samaan hengenvetoon lapselle ehdotettiin, josko hän menisi heti alkuun tekemään ne tehtävät kaksin työntekijän kanssa. Katson lastani ja mietin, ettei mikään paras aloitus. Emme siis olleet käyneet koko paikassa ennen, tai nähneet työntekijöitä.

Sain instagramissa viestejä, kuinka aika monella on neuvola toteutettu juuri näin, että ensin jännittävä osuus. Joillakin oli onneksi toisinkin perin, että ensin oltiin tilanne juteltu mukavaksi ja rennoksi, jolloin hitaammin lämpiävä lapsikin saattaisi ehtiä tunnelmaan mukaan. 

Tiedän, että lapset ovat erilaisia, ja joku lapsi voisi singota itsensä huoneeseen onnesta soikeana kaksin ihan uppo-oudonkin aikuisen kanssa. Kaikki eivät kuitenkaan ole sellaisia, ja se on ihan yhtä lailla ok.

Ja jotkut lapsethan voivat päiväkodissa olla tottuneet siihen, että aikuinen vaihtuu tiuhaan tahtiin, kun on sijaisia ja muiden ryhmien aikuisia ympärillä pyörimässä. Kaikille päiväkotilapsillekaan se ei kuitenkaan ole luottamusta herättävä asia. Ja miksi oikeastaan tuntemattomien ihmisten pitäisikään herättää luottamusta ennen tutustumista? Onko se ihannoitavaa reippautta? Ja onhan siinäkin valtava ero, oletko vaikka yhdeksänvuotias vai vasta neljä. 

Noh. Lastani tarkkaillen ehdotin, että jos aloitellaan ensin muilla jutuilla, niin kohta ne tehtävät voisivat onnistuakin. Kuitenkin niillä tehtävillä sitten aloitettiin, enkä sitten lähtenyt jankkaamaan asiasta enempää. Myös minä ja taapero jäimme huoneeseen. Ei kauhistunutta lasta jätetä vieraan kanssa, kun ei ole pakko. 

Olen lapsen vanhempi, on minun vastuullani pitää kiinni lapsen rajoista ja vaalia sitä turvallisuudentunnetta. Ei se ole neuvolatyöntekijän vastuulla, eikä voisikaan olla, kun ei hän lasta tunne ja tiedä, miten juuri kyseinen lapsi mihinkin reagoi.

Taitojen kartoitus, hinnalla millä hyvänsä?

On tärkeää tietää, mitä lapsi osaa. Onko hänen kehityksensä ikätasoista, millaisia taitoja löytyy jo, mitä vielä harjoitellaan. On kuitenkin eroja, miten taitoihin liittyvän testauksen toteuttaa. Ja toisaalta, aika usein lapsen vanhemmatkin ovat perillä lapsen taidoista.

Jännitys ei yleensä takaa niitä parhaita tuloksia. Voi tulla rimakauhu edes aloittaa koko hommaa. Neuvolan testeissä kuitenkin on tarkoitus nähdä ne oikeat taidot, niin miksi asiaa ei toteuteta siten, että lapsen aito potentiaali tulisi näkyviin? Ei pitäisi olla ajasta ainakaan kiinni. Meilläkin oli kaikkiaan kahdelle lapselle varattu aikaa peräkkäin yhteensä yli kaksi tuntia, josta käytimme sitten vain kolme varttia (neljävuotis- ja kaksivuotistarkastukset).

Yhtään en ollut yllättynyt, kun lapsi kieltäytyi osasta asioista. Mitäpä siinä sitten tekisi? Rohkaista ja tsempata voi, ja näyttää itse asenteellaan esimerkkiä. Sekään ei aina tuota tulosta.  Jos lapselta alkaisi tivaamaan tai pakottaisi, niin tilanne todennäköisesti menisi vain möykkyisemmäksi.

Onko se sen arvoista, onko yksittäinen neuvolatilanne niin tärkeä? Omalta kohdaltani vastaan, että ei ole. Se ei ole niin tärkeää. Annan itse enemmän painoarvoa havainnoinnille arjessa.

Eikä tässä ole kyse myöskään tottelemattomuudesta. Että hui, onpa siinä tottelematon lapsi, tuollaisia ne ovat, kun niitä ei laiteta päiväkotiin kasvamaan ja tapoja oppimaan! Ei sentään, lasten luonteiden erot eivät ole tottelemattomuutta. 

Tällaisessa asiassa on mielestäni tärkeää edetä lapsen ehdoilla. Toki kaikissa asioissa se ei mene niin, sillä vanhemmilla on vastuu päättää ja asettaa rajat, ei lapsilla. Kuitenkin lapsi osaa käyttäytymisellään kertoa myös siitä, missä hänen turvallisuudentunteen rajat menevät. Sen rajan asettaa lapsi, ei aikuinen.

Verikokeen otto tai muu ehkä inhottava, mutta tarpeellinen toimenpide ei ole mielestäni verrattavissa kyseiseen tilanteeseen, sillä niissä lapselta ei vaadita yksinoloa tai taitojen esittelyä. 

Neuvolan jälkeen lapsi oma-aloitteisesti kertoi, että ei se ollutkaan niin jännittävää kuin hän luuli. Näin ollen olen tyytyväinen, vaikka alku ei näyttänytkään lupaavalta. 

Ja lapsi oli iloinen. Lapsen rajoja ei ylitetty, lapsi koki olonsa turvalliseksi myös epämiellyttävässä tilanteessa, koska häntä kuunneltiin. Uskon sen vahvistavan lapsen tunnetta siitä, että vanhemmat pitävät hänen puoliaan, että hänen tunteillaan on väliä. Ehkä näin vältimme kurjan kokemuksen, eikä ainakaan traumoja syntynyt?

Mikä tämän tekstin pointti on? Se on vertaistuki sinulle vanhempi, jonka lapsi ei ollut yhteistyökykyinen oikealla hetkellä. Se on yläfemma sinulle, joka pidit lapsen puolia. Tai sitten ihan vain kertomus siitä, että lapset ovat erilaisia ja siksi tarvitaan myös joustavia toimintatapoja ja tilannetajua.

Tule mukaan myös Instagramiin tästä, sillä sieltä löytyy arkea laajemmin :)

Mitä lahjaksi 4-vuotiaalle?

Tässä kuussa häämöttää esikoisen 4-vuotissyntymäpäivä. Arvata saattaa, että lapsi on sitä jo odottanut. Oman lapsen syntymäpäivät on niin iloisen haikeat aina. Ylpeys, ilo ja haikeus kulkevat kaikki rinta rinnan, kun miettii oman lapsen kasvua.

Lähiviikkoina päästään lapsen kanssa suunnittelemaan synttäreiden tarjottavia. Aika upeaa, kun lapsi on jo sen ikäinen, että haluaa itse olla mukana tekemässä päätöksiä. 

Kolme pientä porsasta -peli Leikkien / Sylvanian Families -puumaja Lelufantti / Helmet ja kuvakortit Iloinen Heppu / Peppi-mekko Martinex / Frozen-paperinuket Pinterest / Puinen meikkisetti Leikkikauppa / Ariel-legot Kärkkäinen / Puinen rakentelusarja Iloinen Heppu

Lahjapähkäilyä

Minusta on myös kiva pohtia, mitä sitä itse antaisi lapselle syntymäpäivälahjaksi. Olen miettinyt asiaa viikkokaupalla (en kuitenkaan stressaten), enkä ole ihan varmaksi päättänyt vieläkään. Paljon mahdollisuuksia, neljävuotias on jo niin kiinnostunut monenlaisista leikeistä ja tekemisistä.

Sitä äitinä tietenkin haluaisi antaa omalle lapselleen lahjan, josta lapsi huokailisi vielä pitkänkin ajan päästä, että "vau miten ihana". Lapsen lahjatoiveita on kysytty jo pitkän aikaa, mutta mitään selvää ei ole tullut. Olen myös kysynyt, haluaako hän lelukaupasta itse valita lahjan jonka syntymäpäivänään saa, vai meidän valitseman. Isin ja äidin valitsema on kuulemma parempi vaihtoehto.

Vaikka eri lahjavaihtoehtoja on hauska pyöritellä päässään, ei se silti ole helpoin tehtävä. Mistä olisi lapselle iloa vielä pitkänkin ajan päästä? Mikä innostaisi häntä aina vaan uusiin leikkeihin? Tässä siis vinkkejä muillekin pähkäilijöille, että mistä 4-vuotias voisi pitää. Saatanpa kaivaa nämä omat vinkkini esille myös jouluna, sillä syntymäpäiviä varten emme itse hanki kovin montaa pakettia.

Lahja neljävuotiaalle?

Ainakin teoriassa olen päätynyt kuvassa olevaan Sylvanian Families -sarjan puumajaan. Sitä kun löytyy käytettynäkin, ja jemmakaapista löytyy myös samaan sarjaan kirpparilta ostettu kenguruperhe. Kävimme lapsen kanssa yhtenä päivänä lelukaupassa ihailemassa leluvalikoimaa. Ihme kyllä, lapsi olisi halunnut vain ja ainoastaan kolmikerroksisen Sylvanian Families -kerrossängyn, eikä tavanomaista "mä haluun tän ja tän ja tän" -kertosäettä kuultu sinä päivänä. Voi olla siis, että se sänky päätyy samaan pakettiin.

Myös muut kuvasssa olevat asiat ovat sellaisia, joista tiedän lapsen tällä hetkellä innostuvan. Peppi-mekkoja hän on ihastellut kaupassa aina välillä, ja paperinukkeja olen ajatellut hänelle jostain etsiä ja laminoida. Prinsessoja, tietenkin, jos lapselta kysytään. Ja kysytäänhän häneltä tällaisissa asioissa.

Puinen meikkisetti on aika hauska ajatus. Neljävuotias on hyvin kiinnostunut meikkaamisesta, koruista ja muusta. Oikeita meikkejä hän ei tule saamaan vielä hyvin pitkään aikaan, tuskinpa edes niitä lasten versioita (tai etenkään niitä. Eivät ehkä ole laadukkaimpia).

Meillä on hyvin vähän vielä mitään pikkulegoja, mutta lapsi on niistä selvästi jo kiinnostunut. Selailtiin Lego-valikoimaa, ja etenkin prinsessalegot ilahduttivat lasta kovasti. Ovat kuulemma "tyttöjen leluja". Noita prinsessalegoja löytyykin 4+ -ikäisille.

Pelit ja muut rakentelut ovat myös meillä ahkerasti aktiviteetteina. Olen kirppareilta metsästänyt meille kasan Geomageja, joilla lapset ovat tykänneet rakennella. Myös tuollainen ruuveja ja muttereita sisältävä pakkaus voisi olla mielekästä näprättävää. Ja etenkin, kun paketissa näkyy myös vaaleanpunaisia osia. Lapsuus on lyhyt aika olla pieni ja elää sitä vaaleanpunaista unelmaa. Aika harvoin se jatkuu koko iän, joten nauttikoon nyt.

Kolme pientä porsasta -peli ja Helmet ja kuvakortit ovat molemmat päättelyä vaativia pelejä. Aivosolujen hierontaa. Neljävuotias on jo mukavaa peliseuraa, mutta paljon on iloa myös tällaisista peleistä ja pähkäilyistä, joita hän voi tehdä itsekseenkin.

"Äiti, nyt mä tiedän mitä haluan synttärilahjaksi! Haluan jotain, mitä sinä ja isi annatte mulle.", tuumi hän.

Eihän isot lapset nuku enää päiväunia!

"Äiti, eihän näin isot lapset nuku enää päiväunia", totesi esikoiseni eräänä päivänä menneellä viikolla. Miten niin ei, tiedustelin neljävuotiaalta. "Pienet vaan nukkuu", sain vastaukseksi. Kuka sinulle niin on sanonut? Hiljaisuus. Kulta, kyllä isotkin lapset välillä nukkuu päiväunia. Sitten kun olet viisivuotias, ei sun enää tarvitse nukkua. "Mutta äiti, mä tarvitsen päiväunia! Mä en halua olla viisi, jos en saa nukkua päiväunia!"

Tällainen keskustelu käytiin tuon vajaan nelivuotiaan kanssa. Ilmeisesti siis joku kerhossa oli maininnut, että noin isot lapset eivät enää nuku päiväsaikaan. Ja yksi kerhopäivistähän on iltapäivällä, joten ehkä oletus on, että kerhoikäiset lapset eivät enää nuku?

Tai ainakaan kotioloissa, päiväkodissahan toiset lapset kaipaavat unta vielä eskarissakin. Päiväkotiarki useimmiten poikkeaa kuormittavuudellaan kotiarjesta.  Viiden vuoden etappia heitin lapselle siksi, koska lähiaikoina hän on paljon pohdiskellut, mikä on sopiva ikä millekin asialle. Tokikaan en osaa ennustaa tilannetta vuoden päähän.

Neljävuotiaamme tosiaan nukkuu vielä päiväunia. Ei joka päivä, mutta useita kertoja viikossa. Saa nähdä nyt kun kerhoarki on alkanut, että lisääntyykö tarve päiväunille. Lapsella on nyt neljä kerhopäivää takana, ja niiden jälkeen hän on ollut aika poikki. Aamupäivän kerhon jälkeen unet tulevat tarpeeseen, iltapäivän kerhon perään ei tietenkään ole unia luvassa kuin vasta sitten yöunet.

Liian vanha nukkumaan päiväunia?

En tunne kovin montaa kotihoidossa olevaa neljävuotiasta, joka edelleen nukkuisi päiväunia. Toisaalta, en ylipäätänsä tunne kovin montaa kotona olevaa nelivuotiasta. Lapsemme nukkuu öisin 11-12 tuntia. Vau, leikki-ikäisen unentarvehan täyttyy jo siitä, miksi siis päikkärit? Lapsi kuitenkin selvästi vielä tarvitsee unia, ei joka päivä, mutta useimpina päivinä.

Sen huomaa siitä, että häntä uuvuttaa, pinna kiristyy helpommin, hän hermostuu nopeasti, saattaa harmistua ja itkeskellä tavallista herkemmin, kiukustuu nollasta sataan hetkessä ja niin edelleen. Väsähtämisen merkkejä. Joskus hän myös itse kertoo, että haluaa päikkäreille, väsyttää. Tällaisina päivinä hän myös nukahtaa nopeasti päiväunille.

Silloin kun hän ei vaikuta väsyneeltä, ei ole päikkäripäivä, etenkin jos edellisenä päivänä hän on nukkunut. Muutaman kerran olen lukenut häntä väärin, eikä uni olekaan tullut. Silloin hetki huilataan, ja sitten pääsee hiljaisiin leikkeihin. Mistään pakkomakuutuksesta ei ole kyse.

Päiväunien vaikutus yöuniin

Neljävuotias on ihan mestari nukkumaan päiväunia. Meillä kuopus herää päiväunilta omaan tahtiin, esikoinen kaipaa yleensä herättelyä. Kello kolme on meillä takaraja, sen jälkeen ei enää nukuta, vaan herätellään. Siksi, ettei yöunille käyminen viivästyisi. Ja jos kuopus heräilee aikaisemmin, herätän myös esikoisen samaan aikaan.

Niinä päivinä kun nelivuotias nukkuu päiväunet, hänen uniajakseen tulee suunnilleen tunti. Joskus vähän vähemmän, joskus enemmän. Laitan yleensä kuopuksen ensimmäisenä unta hakemaan, onhan hän pienempi, sitten vasta leikki-ikäisen. Tuplarattailla liikenteessä ollessamme käyvät käytännön syistä yhtä aikaa.

Päiväunipäivinä kahdeksaan mennessä lapset ovat sängyssä valmiina hakemaan yöunta. Silloin kun neljävuotias ei ole nukkunut päikkäreitä, molemmat lapset ovat sängyssä jo yleensä ennen puoli kahdeksaa. Nukkuvat siitä sitten seitsemään, puoli kahdeksaan tai kahdeksaan.

Leikki-ikäisen unentarve on noin 10-13 tuntia vuorokaudessa. Lapsi nukkuu yönsä hyvin, eikä meillä onneksi ole univaikeuksia ollut sen jälkeen, kun suolisto-ongelmat taaperoikäisenä saatiin kuriin. Hän herää aamulla virkeänä, paitsi silloin, jos pikkusisko on hänet äänillään herättänyt, eikä ole saanut herätä omaan tahtiin. No joo, minäkään en herää hymy huulilla, jos minut on karjuttu hereille.

Mitä tapahtuu silloin, kun on liian monta päivää ilman päiväunia?

Joskus reissussa, kyläillessä ja muina arjesta poikkeavina päivinä mennään menojen ja tekemisten mukaan, ja neljävuotiaalta jätetään suosiolla päiväunet väliin. Kannattaako? No se on vähän siinä ja siinä. Jännittävinä päivinä päiväunille voi olla vaikeampi asettua, eikä toisaalta toista aina raaskikaan laittaa. 

Ei se yksi päivä vielä mitään, mutta jos on useampi päivä, tai jos lisäksi vaikka yöunille asettuminenkin viivästyy (niinkuin usein reissussa, koska käyvät kierroksilla), kostautuu se yöllä. Silloin yöllä itkeskellään ja puhutaan unissaan. Ei siis kovin levollista ja syvää unta lapsella tai meillä aikuisillakaan.

Useamman päivän reissuilla koitan sumplia myös isommalle lapselle päiväunet, edes pienet sellaiset. Hän onkin nyt iän myötä oppinut nukahtamaan päikkäreille myös kainaloon. Silittelyä otsasta niin, että silmät on pakko laittaa kiinni, sekä rauhallinen, raskas hengitys itselle. Toimii! Tämä ei tosiaankaan toiminut hänelle taaperoikäisenä, mutta on aika ihanaa nyt.

Joskus nolottaa kertoa

En tiedä, miksi joskus ehkä melkein nolottaa kertoa, että kyllä, meidän neljävuotias nukkuu edelleen päiväunia. Ehkä pelkään jonkun ajattelevan sen perusteella minun olevan höösäävä vanhempi, joka pitää neljävuotiasta vauvana. Tai jotain vastaavaa. 

Tulee tarve selittää, että se ihan oikeasti tarvitsee unosiaan, vaikka teidän lapsi ei niitä tarvitsisikaan. Ja että kaikilla on kivempaa, jos lapsi saa tarpeeksi unta. Ja että yliväsynyt lapsi ei nuku aamulla pitempään, vaan päinvastoin herää entistä aikaisemmin, ja sitä en todellakaan halua, hui.

Hermoja hivelevä ratkaisu

Ja joillakin voi olla niinkin, että lapsi kyllä tarvitsisi vielä päiväunet, mutta nukuttaminen tai nukahtaminen on vaikeaa, ja päiväunet ovat siksi jääneet. En itsekään erityisemmin pidä nukuttamisesta. Meillä nukutaan päikkärit rattaissa, ilman nukuttamista. Sekin vaati aluksi totuttelua. Jotkut unikonsultit tosin ohjeistavat, että kaikki unet olisi hyvä nukkua sängyssä. Olen tästä hieman eri mieltä, sillä hyvät ja riittävän pitkät päiväunet voi kyllä nukkua rattaissakin, neljävuotiaanakin. 

Tämä on ollut toimiva ratkaisu meillä, sillä ajattelen, ettei lähes mikään revi hermoja niin hyvin, kuin riehuvan taaperon tai isomman lapsen nukuttaminen. Rattaissa kun on ne vyöt, ja ajan kanssa se on myös lapselle merkki rauhoittumisesta. 

Kaikki eivät päiväunia tuossa iässä enää tarvitse, mutta osa tarvitsee. Uni on tärkeää, se on edellytys kaikelle oppimiselle ja aivojen toimimiselle.

Miten teillä nukutaan? Minkä ikäisenä teillä on jätetty päikkärit pois?

Ollaan myös Instagramissa, tuuhan mukaan tästä!