Meillä tapahtui jouluyönä pienimuotoinen ihme.
Perheen nuorin vahvistus nukkui yhdeksän tuntia aivan yhtä soittoa. Sellaista ihmettä meillä ei ollut koskaan vielä tavattukaan!
Heräsin itse hiljaisuuteen. Oli outo olo. Hetken mietin, kunnes tunnistin olotilan ja osasin nimetä sen.
Virkeys! Sehän se oli, vanha tuttu.
Nauratti.
perjantai 30. joulukuuta 2016
Miehinen näkökulma
Lähiaikoina olen usein jutellut synnyttämisestä monien eri ihmisten kanssa. Niin tuttujen, kuin vähän tuntemattomienkin. Tuntuu, että aihe on koko ajan esillä, pompsahtaa aina jostain keskusteluihin.
Näiden monien keskustelujen kautta huomaan miettiväni usein ajatusta, jonka eräs mieshenkilö muutama kuukausi sitten sanoitti niin hienosti:
Naisten negatiiviset synnytyskokemukset ovat vähän sama juttu, kuin miesten inttikokemukset.
Niitä kerrotaan toisille, halusit kuulla tai et. Etenkin sellaisille, joilla se on kohta edessä.
Kauhistellaan, mässäillään tarinoilla, ja niillä yksityiskohdilla tietenkin.
Ymmärrät kunnolla vasta, kun olet itse kokenut sen.
Paljon kuullaan rankkoja, erikoisia, legendaarisen kamalia kokemuksia.
Suurta kommentointitulvaa ei aiheuta jonkun hyvä, ihana kokemus. Päinvastoin.
Heh, mun mielestä aika osuva vertaus. Ihan innostuin tuosta sen kuultuani. Negatiiviset synnytyskokemukset, nuo naisten omat inttitarinat.
Näiden monien keskustelujen kautta huomaan miettiväni usein ajatusta, jonka eräs mieshenkilö muutama kuukausi sitten sanoitti niin hienosti:
Naisten negatiiviset synnytyskokemukset ovat vähän sama juttu, kuin miesten inttikokemukset.
Niitä kerrotaan toisille, halusit kuulla tai et. Etenkin sellaisille, joilla se on kohta edessä.
Kauhistellaan, mässäillään tarinoilla, ja niillä yksityiskohdilla tietenkin.
Ymmärrät kunnolla vasta, kun olet itse kokenut sen.
Paljon kuullaan rankkoja, erikoisia, legendaarisen kamalia kokemuksia.
Suurta kommentointitulvaa ei aiheuta jonkun hyvä, ihana kokemus. Päinvastoin.
Heh, mun mielestä aika osuva vertaus. Ihan innostuin tuosta sen kuultuani. Negatiiviset synnytyskokemukset, nuo naisten omat inttitarinat.
tiistai 20. joulukuuta 2016
Taaperon joulun odotus
Vai olisko osuvampi "kuinka äiti odottaa taaperon joulua" ;)
On kyllä ihan huisia aikaa, kun on pieni lapsi, josta saa itsekin tekosyyn kaivaa oikeasti koristeet ja muut esille, vanha joulukalenteri, joululaulut. Ihan koko setti. Viime vuonna ei ollut vielä ihan niin kivaa, kun ei vauva niin joulusta perusta. Kai?
![]() |
| Joulun outfit kirpparilta |
Nyt sen sijaan on huippua seurata taaperon reaktioita ja fiilistelyä. Joulukalenteritallin esiin ottaminen saa aikaan taputukset ja iloista hihkuntaa.
Vuoden päästä on varmasti taas vielä hauskempaa tällä äidillä, kun ipanakin on taas jo yhden vuoden vanhempi ja taitavampi. Ehkä myös kaikesta tuosta hölpötyksestäkin saa jo enemmän selvää! :)
Äitiyden juhlintaa
Viikko sitten sain taas olla mukana ihanissa juhlissa, joissa juhlistettiin ja hemmoteltiin odottavaa äitiä. Ihana jouluinen tunnelma, kynttilät valaisivat iltaa.
Itselle illasta jäi ihan sykähdyttävä olo. Raskaus- ja synnytysaiheiset keskustelut, niissä vaan on jotain niin ihmeellistä. Tulee itselle taas melkoinen synnytyskuume, huh.
Onneksi ilta oli onnistunut myös muiden mielestä! :)
Seuraavia, ihania juhlia odotellessa!
Muutama leikki, hyvää ruokaa, äidin hemmottelua, lahjoja, synnytystanssia, ja ennen kaikkea paljon hyviä keskusteluja! Äitien viisautta. Kyllä naisissa on voimaa!
![]() |
| Synnytystanssin rekvisiittaa :) |
Onneksi ilta oli onnistunut myös muiden mielestä! :)
Seuraavia, ihania juhlia odotellessa!
perjantai 16. joulukuuta 2016
Terveisiä joulukorttipajasta
Joka vuosi se ajatus iskee tajuntaan jo viimeistään heinäkuussa. Tänä vuonna teen todella ajoissa joulukortit, eipähän tule sitten kiirettä ollenkaan, kun on monta kuukautta aiemmin valmiit kortit kädessä.
Ja eikun pinterestiä auki, minkäslaista sitä tänä vuonna. Noh, onhan tässä aikaa vielä. Ei löydy mitään, mitä haluaisi askarrella.
Aikaa menee. Marraskuu! Ei vitsi. No nyt kyllä. Äh. Öh. Joulukuu jo! Eikö ne kortit pitänyt olla valmiina jo aikapäiviä sitten :D
No, valmiita olivat kuitenkin useita päiviä ennen viimeistä lähettämispäivää ;) Toki lähettäminen jäi viime metreille, mutta siellä ovat!
Josko ensi vuonna sitten olisi ihan oikeasti ajoissa? Jää nähtäväksi!
Aikaa menee. Marraskuu! Ei vitsi. No nyt kyllä. Äh. Öh. Joulukuu jo! Eikö ne kortit pitänyt olla valmiina jo aikapäiviä sitten :D
No, valmiita olivat kuitenkin useita päiviä ennen viimeistä lähettämispäivää ;) Toki lähettäminen jäi viime metreille, mutta siellä ovat!
Josko ensi vuonna sitten olisi ihan oikeasti ajoissa? Jää nähtäväksi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
















