Joulun odotetuimmat paketit

Meillä taitaa joulun odotetuimmat lahjat olla tavallaan nämä Operaatio joulun lapseen tehdyt laatikkolahjat. Ainakin näitä me lasten kanssa pohditaan vuoden mittaan ja hissukseen ostetaan aleista tavaraa, tai jos muutoin sattuu eteen, mitä kovasti haluaa lahjan saajalle. 

Ja tänäkin vuonna ollaan varattu aika keskusvarastolle paketteja tarkastamaan koululaisten kanssa, sekä buukattu mummo taaperon ja leikki-ikäisen kanssa kotiin.

Koululaiset odottaa niin innolla näitä tarkastusvuoroja. Kivaa, kun äidin "harrastukset" on lapsistakin mukavia. Ensimmäisen paketin laitoin matkaan vuonna 2016, ja keskusvarastolle pääsin mukaan vuonna 2019.

Viime vuonna tehtiin viisi pakettia, ja sama tänä vuonna. Neljä tytölle ja yksi pojalle. Pojan paketti on pikkukoululaisen ikäiselle, mutta muutoin jokaisen lapsen "oma" paketti on hänen ikäiselleen.

Pikkukylien Tokmannit on usein parhaita aleaittoja. Meidän kaupungin Tokmannin alehinnat on usein kaupunkihinnoissa, mutta pienempien paikkakuntien Tokmanneilta tulee useammin vastaan alepoistoja hyvään hintaan. Esimerkiksi pipoista ollaan tänä vuonna maksettu alle 2€ kappaleelta, ja samoin paidat taisivat olla 3€ luokkaa.

Tänä vuonna ommeltiin taas hiusdonitseja. Koululaiset ompeli muutamat, minä parinkymmenen donitsin satsin. Ekstrakappaleet viedään keskusvarastolle. Tyttöjen paketteihin ompelin myös kangaskassit. Ne tosin unohtuivat osasta kuvista, kun eivät kaikilla olleetkaan vielä laatikoissa.

Keskusvarasto tosiaan ottaa myös vastaan kaikkea yksittäistäkin laatikkoihin menevää uutta tavaraa. Niillä sitten täydennetään mahdollisia tyhjempiä laatikoita. 

Kurkkaa myös meidän edellisten vuosien lahjat tästä. Suomesta paketit toimitetaan Romaniaan, Moldovaan ja Ukrainaan. Lisätietoa Operaatio Joulun Lapsesta täältä.

Viiden äiti

Tämä titteli "viiden äiti" on vähän sellainen, joka välillä unohtuu. En ole tainnut ihan sisäistää sitä, että saan olla äiti jo viidelle lapselle!

Meidän nuorimmainen täytti hiljattain neljä kuukautta. Vauvavuosikliseitä, mutta silti niin todellisia ajatuksia: tuntuu kuin hän olisi ollut meillä aina. Ei sitä oikein osaa ajatella, että ihan tovi sitten hän ei vielä ollut syntynytkään. 

Nyt, pikkuhiljaa elämä viiden äitinä on jo vähän tasoittunut. Ainahan uusi vauva mullistaa elämää, jokainen perheenjäsen hakee vähän paikkaansa kun kokonaisuus muuttuu. Samalla itse sitä muistelee ja pohdiskelee, miten tämä homma eli elämä taas toimikaan vauva sylissä. Ja onhan siinä alussa oikeasti tosi paljon myös kropalla toipumista ja palautumista synnytyksestä ja raskaudesta. Ja vielä alun mielenmyllerrykset ja muut. Että hattua nostan taas koko meidän poppoolle!

Vauvalla alkaa olla jo tietynlaista rytmiä, mikä sujuvoittaa puuhia isompien kanssa. Ja mainittakoon, että koululaisista on kyllä myös tosi iso apu vauvan kanssa! Vaikka nyt minulla on enemmän lapsia kuin ennen, niin ekaa kertaa minulla on myös noin isot apulaiset. Ja vieläpä innokkaat sellaiset. Onkin ollut todella liikuttavaa seurata, kuinka isommat hoivaavat vauvaa sydämensä kyllyydestä. On aika onnellista, kuinka monta syliä vauvalle on olemassa.

Päivät menevät kyllä hurjaa kyytiä. Aika usein huomaan toivovani, että päivässä olisi enemmän tunteja kaikelle. Voikin sanoa, että aika ihanan täyttä on elämä tällä hetkellä. Vähän jo melkein haikea olo, kun tietää tämän vauvavuoden menevän niin lennokkaasti. Onneksi saadaan silti arjessa pysähtyä ja nauttia vauvasta. 

Kotikoulupuuhatkin ovat koko ajan kasvaneet paremmin osaksi arkea, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Kaiketi sitä siinäkin kehittyy, niinkuin yleensäkin asioissa, joihin käyttää aikaa. Itselläni haastetta on välilllä siinä, etten yritä tehdä niin montaa asiaa yhtä aikaa. Eli rauhoittumisessa. 

Mutta on kyllä arjen rikkaus, kun on monen ikäisiä lapsia ja heidän kanssa saa vielä viettää aikaa. Ymmärrän sinällään äitejä, jotka väsähtävät kotona "pelkkien" pikkuisten kanssa, niin ihania kuin ovatkin. Kun kotona on monenikäisiä, ei kyllä elämästä puutu haasteita tai sisältöä eikä juttelevaa seuraakaan.

Viisilapsinen perhe on kaiketi yhteiskuntamme mittareilla suuri perhe. "Suuressa" perheessä riittää kyllä myös hommaa, vaikka koti meillä ei suurensuuri olekaan. Onneksi on tekijöitäkin, kun jokainen tekee osuutensa kotitöistä ikätasonsa mukaan. Esimerkiksi kaksivuotiaskin tyhjentää tiskikonetta, vie vaatteensa paikoilleen, siivoaa leluja ja mielellään pesisi vähän väliä suihkepullon kanssa peilejä. Jää sitä hommaa silti aika paljon äidillekin. 

On hassua ajatella, kuinka silloin ensimmäisen, ja vielä toisenkin lapsen kanssa oli suuri tarve päästä kotoa, hakea virikkeitä kerhoista ja muista menoista. Niitä ei jotenkin kaipaa enää samalla tapaa, vähempi riittää täyttämään sen tarpeen. Ja toki jos nykyään juoksentelisi yhtä paljon, ei kodin pyöritys olisi niin sujuvaa. 

Tällaisia loppusyksyn kuulumisia tältä erää. Joulua kohti mennään. Me odotetaan jo, että päästään tänäkin vuonna Operaatio joulun lapsen keskusvarastolle paketteja tarkastamaan. Loppuvuodelle luvassa vielä myös yksi koululaisten leiri, sekä muutama kiva kotikoulumeno. Oppimisen tavoitteitakin listasin näitä vuoden viimeisiä kuukausia varten jo ylös, niin helpompi keskittyä olennaiseen. Hyvä mieli! Taivaan Isän siunausta ja kosketusta sinunkin loppuvuoteen!

Syntyi suihkussa - kotisynnytyskertomus

Tätä viidettä palleroista odotellessa viimeiset viikot tuntuivat kyllä todella pitkiltä. Tämän kesän helteet eivät olleet vielä alkaneet, mutta aika oli muutoin, viimeisten raskausviikkojen tapaan, todella pysähtynyttä. Lasten kanssa keksittiin paljon pientä puuhastelua päivien täytteeksi, kun hekin jo kovasti odottivat vauvaa saapuvaksi. Sadesäillä tulikin pidettyä jos jonkinlaista kuvispajaa kotona.

Pikkuveli syntyi täsmällisesti lasketun ajan päivänään. Kirjoitin synnytyskertomuksen talteen jo ensimmäisen vuorokauden sisällä, ja hyvä niin. Synnytyksen hormonit taisi vielä jyllätä kehossa, mieli oli kirkas ja kaiken muisti hyvin. Nyt on taas vähän se tuttu pikkuvauva-arjen hösellys, niin tuskin saisin enää niin järkevää sepustusta kasaan 😅.

Illalla kuuden maissa synnytys alkoi. Edellisenä yönä oli ollut jo napakoita supistuksia, niin tiesin että lähiaikoina tapahtuu. Ihana, jännittävän odottava olo! Päivällä tuli limatulppaa ja harvakseltaan supistuksia, jotka vaativat jo hengittelyä ja heilumista.

Huvitti, kun on se aika erilaista kuulostella synnytyksen alkua arjessa lasten kanssa, kuin vaikkapa ensimmäistä odotellessa 😄 Pyykkejä laittelin ja tein muitakin kotihommia supistusten välissä, lasten kanssa puuhailtiin. 

Viideltä tuntui, että nyt haluan olla rauhassa. Mieli oli kääntymässä synnytyskuplaan. Mies oli jo tullut kotiin, joten siirryin yläkertaan omaan rauhaan lukemaan kirjaa. Hengittelemään supistuksia. Keskittymään muuhun kuin odottamiseen. 

Kuudelta totesin, että tästä se taitaa lähteä, synnytys on alkanut. Koska lapset olivat hereillä ja olen herkkä keskittymisestä, kuuntelin kuulokkeilla musiikkia. Sain niillä luotua oman, rauhallisen tilan. Ylistyslauluja ja virsiä. Ekat laulut meni itkuksi, kun oli niin jännitys/pelko. Sen kun sai alta pois niin olin valmis hommiin. Tästä se lähtee. Oli hyvä keskittyä musiikkiin, lantion pyörittämiseen ja hengittelyyn. Alussa pystyi laulamaankin, se oli tosi ihanaa. Juuri mitä olin toivonutkin ennalta. 

Jossain vaiheessa siirryin suihkun puolelle. Välillä istuskelin kylmän saunan lauteilla huilimassa, kun lauteiden istumakorkeus tuntui hyvältä. 

Mies laitteli ammetta valmiiksi, johon en tälläkään kertaa tosin sitten mennyt. Hengittelyt avautumisvaiheessa sujuivat tosi hyvin, musiikki auttoi yllättävän paljon keskittymiseen, ja nimenomaan luureista kuunneltuna. Mies sanoikin synnytyksen jälkeen, että vain hengasin koko avautumisvaiheen 😏🤣. Vaikka tein kyllä kovasti töitä, että pysyin rentona kovien supistusten keskellä. 

Kätilö tuli vähän ennen iltayhdeksää, muutaman kerran kuunteli vauvan sydänääniä. Olin itse seisaallaan ja heiluin samalla. Mies oli saanut lapset nukkumaan jossain välissä. Olin jo niin pitkällä synnytyksessä, etten pystynyt sanomaan heille hyviä öitä, vaikka olin hetkeä aiemmin ajatellut niin. Oli tarve heilua supistustenkin välissä. 

Aika paljon olin pystyssä seisten, se oli jotenkin tosi hyvä. Välillä jalat väsyi niin, että menin kontilleen ja suihkuttelin alaselkää suihkulla. Vähän joka välissä join antioksidanttijuomaa ja pissasin suihkussa, että sai rakkoa tyhjäksi ja vauvalle tilaa edetä. Ihan lopussa halusin myös yhden pussisoseen, kun tuntui että on niin väsynyt jo, että tarvitsee energiaa. Otin myös c+mg muutaman kerran kohdun jaksamiseksi. 

Sitten alkoikin ponnistus, suihkussa olin edelleen. Lapsivedet läsähtivät lattialle. Aluksi olin seisten mutta lopulta jakkaraan nojaten, ja ihan viimeiseksi kyykyssä toinen polvi ylhäällä. Ponnistus oli minulle taas tälläkin kertaa se rankin osuus, sekä se epätoivon hetki synnytyksessä.

Monta pientä rukousta lähetin taivaan Isälle sen keskellä, että auttaa jaksamaan ❤️🙏 Tuntui, ettei hommasta selviä. Siinä kohtaa halusin miehen lähelle, muuten olinkin viihtynyt synnytyksen ajan yksin, suihkuverhon suojissa. Vauva seilasi edestakaisin, teki tilaa syntyä. Minusta lähti jo ääntäkin, oli niin intensiivistä. Aina äänenpidon väleissä sain kuitenkin itseni rennoksi ja hengittelin. 

Sitten vauvan pää syntyi. Vauva alkoi itkemään siinä kohtaa, ennenkuin oli edes kokonaan syntynyt. Se itkun tärinä tuntui tosi erikoiselta. Ja sitten vauva olikin jo syntynyt ja olin vaan niin onnellinen 😍. Istukkaa hetki odoteltiin, oli se jo irronnut, mutta mulla oli taas kankku niin jumissa etten meinannut saada sitä tulemaan. Sitten suihkuun ja omaan sänkyyn. Olipa autuas olo kun kaikki oli ohi ja meni niin hyvin 😍🙏.

Köllöteltiin sängyssä ja ihmeteltiin vauvan kanssa toisiamme ❤️. Kätilö hieroi jalkojani, mies paistoi minulle koitoksen kunniaksi pakastepitsan. Istukka taisi olla kiinni 1,5h, jonka jälkeen mies leikkasi napanuoran.

Lapset nukkui syntymän ajan, aamulla sitten heräsivät ja tulivat onnellisina ihmettelemään pikkuista veikkaa ❤️❤️🙏. Olin ja olen niin kiitollinen kaikesta 🥰. Kunnia Jumalalle elämän ihmeestä ja hyvästä synnytyskokemuksesta🩷🩷

Ihana viides vauva

Kesäkuun loppupuolella saatiin meidän perheeseen viides lapsi. Oltiin vauvaa jo kovasti odotettukin tyttöjen, siskojen kanssa. 

Yhtenä yönä vauva sitten syntyi, ja siskoja odotti herätessä pikkuinen vauvaveli. Aika ihana oli taas hetki, kun lapset kömpivät sängyistänsä ja tulivat ihastelemaan vauvaa. 

Synnytys meni hyvin. Kerron siitäkin jossain vaiheessa lisää. Nyt täällä ollaan ihanassa vauvakuplassa ja nautitaan kesän lämmöstä ja vapaudesta 🤗. 

Mutta aikamoista, että meillä on nyt viisi lasta! Ei sitä ole oikein sisäistänytkään vielä. Jo raskausaikana se melkein nauratti, että voiko olla, että saadaan vielä viideskin lapsi. Yksikään lapsi kun ei ole itsestäänselvyys 🙏❤️. 

Lasten Raamis: Gideon

Syksyn mittaan ollaan lasten raamiksessa kavereiden kanssa käyty Vanhaa testamenttia läpi. Keväällä aloitettiin, päästiin silloin punaisen meren ylitykseen saakka. Syksyllä jatkettiin sitten siitä eteenpäin. Erämaavaellus, Jerikon valloitus, Gideon, Ruut ja Noomi. Vielä varmaan ainakin Hanna&Samuel ehditään yhdessä käydä raamiksena. 

Joulusta onkin sitten hyvä hypätä taas Jeesuksen elämään, opetuksiin, ristikuolemaan ja ylösnousemiseen. Eli ilosanomaan, koko uskon ytimeen!

Tässä meidän raamishetkeä lokakuulta, Gideonin parista, tuomarien aikakaudelta. Löydät Gideonin tarinan Raamatusta, Vanhasta testamentista, Tuomarien kirjan luvuista 6-8. Itselleni Gideonista eniten muistui mieleen villat, joiden kastetta ja kuivuutta Gideon pyysi merkiksi Jumalalta.

Israelilaiset olivat taas omaksuneet epäjumalanpalvonnan, ja olivat vaikeuksissa valintojensa seurausten kanssa. Jumalan siunaus oli ollut heidän yllään, mutta he olivat luopuneet siitä omilla teoillaan. Nyt muut kansat ahdistivat heitä, ja hävittivät sadonkin suoraan pelloilta. Ja niinhän se on, kun meillä ihmisillä on tarpeeksi kurjaa, yleensä viimeistään silloin huudetaan Jumalan puoleen, että missä olet, auta meitä. Voi, kunpa muistettaisiin Jumala myös yltäkylläisyyden keskelläkin ja haluttaisiin elää hänen suunnitelmiensa mukaan ❤️🙏.

Jumala kuuli israelilaisten huudot. Gideon jatkaakin Jumalan teemaa siitä, kuinka hänellä on tarkoitus meille jokaiselle! Gideon vastaa Jumalalle, että "minäkö? Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on vähäisin Manassessa, ja minä olen nuorin isäni perheessä." Jumala vastaakin, "koska minä olen sinun kanssasi". Silloin ei ole väliä, vaikka yhteiskunnan tai muiden ihmisten silmissä ei olisikaan suuri tai pätevöitynyt 🙌. Jumala on luvannut olla meidän kanssamme. Aika ihanaa.

Jumala valitsi Gideonille sotaväen. Hänellä oli aluksi liikaa väkeä, Herra tiesi, että se helposti ylpistäisi ihmiset kuvittelemaan vapauden alistajista olevan omaa saavutusta. Siispä kotiin lähetettiin ensiksi pelokkaat, ja sen jälkeen vielä karsinta jatkui joella. Kolmestakymmenestäkahdestatuhannesta jäi Gideonin joukkoihin 300. Riittävästi Jumalan tarkoituksiin 😄❤️.

Vapaus vainoajista saatiin soofar-torvien, ruukkujen ja tulisoihtujen avuin. Aika hurja hetki varmasti, kun kaikki 300 puhalsivat torviin ja särkivät saviruukut. Nähdäänköjän me taivaassa tämäkin tapahtuma "filmiltä"? 😄.

Askarteluina meillä oli Gideonin soihdut, lisäksi värityskuva ja omilla enkuksi sanasokkeloa (josta ei kuvaa😎)