Alkuvuosi on soljunut omalla painollaan tosi nopeasti eteenpäin. Arki on aika täyttä, hyvällä tavalla sellaista kuitenkin. Olen nauttinut lisääntyneestä valosta ja auringonpaisteesta, imenyt siitä itseeni energiaa pitkän talven vastapainoksi.
Nyt talvella lopetin taaperolta yöimetyksen. En ole varma, onko siitä kuukausi vai kohta jo kaksi, mutta tässä talvella kuitenkin.
Koko vauvavuosihan me nukuttiin vauvan kanssa tosi hyvin, kainaloikkain, mutta taaperoksi kasvaessa meillä yöt muuttuivat kovin levottomiksi.
Ensin tuli matkasänky makuuhuoneeseemme parisängyn viereen. Se rauhoitti välillä. Siitä asia eteni matkasängyn siirtymisellä lastenhuoneeseen, ja myös yöimetys jätettiin.
Yöt rauhoittuivat kyllä hurjasti, täytyy myöntää. Ajatuksena pitäisin eniten siitä, että nukuttaisiin taaperon kanssa kainaloikkain edelleen, mutta harmi kyllä se ei toiminut enää. Ja yöimetystäkin olisin voinut hyvin jatkaa vielä, mutta halusin muutosta öiden levottomuuteen. Olin kuitenkin ehtinyt mutustella siirtoa jo pitkään, ja toki tympääntynyt öihin jo kunnolla, niin asia ei tällä kertaa tuntunut niin haikealta kuin viimeksi.
Huonoja öitäkin meillä edelleen on, mutta onneksi enemmistö niitä parempia. Taapero on edelleen tarkka kuin kello, ollut vauvasta asti, ja poikkeamat rytmissä saavat hänet valvoskelemaan yöllä. Eli vaikkapa unien viivästyminen tai lyhyemmät päikkärit ovat totaalihirvitys, sillä silloin yöstä löytyy parin tunnin valvomispätkä. Näin oli jo ennen yöimetyksen lopettamista.
Rytmistä pidämme siis kiinni kynsin ja hampain, se kun takaa yleensä itsellekin hyvät yöunet. Joskus hän tosin herää päikkäreiltä aiemmin, sille taas en kovin voi mitään. Päikkäreille nukahtamisaika kuitenkin kun on aika vakio, koska hän nukahtaa autoon eskarireissulla.
Talvella meilläkin kävi kylässä se korona. Niinkuin monella muullakin. Eskarista tuotiin se tuliaisena, ja suuri osa eskariperheistä sairastikin sen muutaman jakson aikavälillä vuorotellen. Olinkin jo ehtinyt miettiä, eikö saada tautia ollenkaan, kun altistumisia tuntui olevan jatkuvasti.
Sairastettiin koronaflunssa tosiaan koko perheellä. Lapsilla se oli lievin, muutaman päivän kuumeilua, jolloin katsottiin poikkeuksellisen paljon lastenohjelmia ja juotiin hedelmämehuja. Sitten olivatkin kunnossa. Yötkin nukkuivat onneksi tavalliseen tapaan eli hyvin.
Meillä aikuisilla selvemmin huomasi, että kyseessä oli koronaflunssa "tavallisen" flunssan sijaan. Tuntui erilaiselta, ja etenkin päänsärky ja lihassäryt olivat itselläni poikkeuksellisen oloisia. Kuumetta ei tainnut olla kuin päivän verran. Niiden väistyessä tilalle tuli yskä, nuha ja väsymys. Väsymystä kestikin yhteensä pari viikkoa, vaikka itse sairastelu olikin muutamassa päivässä ohi.
Lisäksi sain jalkakipuja, liittynevät piikkiproteiinin suurempaan määrään kehossa. Magnesium&kalsiumkuuri on auttanut onneksi niihin. Onneksi koronaflunssakin on takana päin, mutta olin kyllä henkisesti varautunut rankempaan settiin. No, onneksi näin perin! Toki meillä oli koko flunssan ajan vitamiinit, Young Livingin eteeriset öljyt ja Ningxia-antioksidanttijuoma aktiivisesti käytössä, niilläkin on varmasti ollut oma vaikutuksensa kehon taistelutahtoon.
Viime viikolla lähetin taaperon kakkanäytteen eteenpäin, msas-analyysia varten. Ollaan noiden isompien lastenkin kanssa turvauduttu msas-analyysin tuomaan apuun, kun ovat olleet pienempiä. Taaperolla on muutama pieni terveyspulma, joihin kaipaamme helpotusta. Lievimpänä näistä on poskien raju helahtelu ruokailun ja imetyksen jälkeen, ja välillä hän itkeskelee öisin, ilmeisesti mahaoireita.
Pian kuulemme tästä lisää, kun tulokset tulevat. Edellisten kanssa on ollut lieviä puutostiloja, jotka ovat aiheuttaneet tuota jollekin ruoka-aineelle oireilua ja jotka ollaan sitten saatu hoidettua kuntoon. Katsotaan, mikä taaperolla on syynä!
