perjantai 5. kesäkuuta 2020

Äitiysrahat, jotka melkein jäivät saamatta ja helpotuksen huokaus

Talvella kun tein raskaustestiä, ajattelin, että maaginen kolmen vuoden ikäero tulevan vauvan ja edellisen lapsen kanssa ylittyisi juuri. Tokikaan se ei ollut ensimmäinen ajatukseni, mutta yksi ajatus kuitenkin siitä mietteiden rykelmästä.


Meillähän oli aiemmin tosiaan toiveissa se kahden vuoden ikäero, mutta sattuneesta syystä se ei sitten toteutunutkaan. Kaksi vuotta siksi, että se on vaikuttanut hyvältä esikoisen ja seuraavan kanssa.

Asiaa mietin jo syksyllä paljon ennen raskautumista. Kolmen vuoden ikäero, tai juurikin sen kolmen vuoden rajapyykin ylitys tarkoittaa minimiäitiysrahoille tippumista, kun en ole ollut tässä välissä töissä. Eli 28,94€ arkipäivältä.

Ennen rakenneultraa. Aamukahdeksaksi piti selviytyä Helsingin keskustaan, johon ultrat on keskitetty.


Se on aika hurja erotus edellisiin äitiysrahoihin, jotka on laskettu palkkatuloista. Vaikka sosiaalialalla palkat eivät nyt niin kovin huimia olekaan, niin silti. Kyllähän sitä ihmisen pitää syödä, asua ja kaikkea muuta. Rahaa nyt kuitenkin elämässä tarvitaan ja käytetään, halusi tai ei.

No, sen raskaustestin jälkeen naputtelin edelliset menkat raskauslaskuriin. Silmät meinasi pudota päästä, kun tuloksena oli laskettu aika kolme (3!!!) päivää ennen kuin taapero täyttää kolme. Ohoh. Kuumottava ajatus, että voiko olla!

Vau. Vaikka samallla oli toki myös ajatus, että menisikö tämäkin raskaus kesken. Tuota äitiysraha-asiaa ryhdyin uudestaan miettimään vasta lähempänä ultria.

Jännitti, mihin suuntaan laskettua aikaa heiteltäisiin ultrassa. Sehän voisi liikkua vielä mihin suuntaan vain, on noita aiemminkin muuteltu. Nt-ultrassa laskettua aikaa aikaistettiin viidellä päivällä. Pieni helpotuksen huokaus jo tässä kohtaa.

Odotin kuitenkin rakenneultraa, että vieläkö se päivä liikkuisi siitä. Vaikka yleensähän sitä ei montaa kertaa kovasti venkslata, kai. Rakenneultra oli tällä viikolla. Laskettuaika pysyi edellisen ultran mukaisessa. Vauvan arvioitu saapumisaika on siis kahdeksan päivää ennen kuin isompi täyttää kolme.


rv22 ja pallomaha. Joo, ei ole mahan koko pienin tässäKÄÄn raskaudessa :)


Varmistin vielä Kelaltakin, että riittäähän, että se laskettu aika on alle kolme vuotta, vai pitääkö vielä jännitellä, milloin vauva syntyy. Onneksi se on vain se laskettu aika, ei siis tarvitse jännittää asiaa. Edellistä kun piti odotella pitempi tovi syntyväksi, lasketun ajan jälkeen :D

154 päivän rajakin ylittyy juuri, eli seuraavassa neuvolassa saakin sitten sen raskaustodistuksen Kelaa varten. Pieniä etappeja, joista jokainen tuntuu merkitykselliseltä ja hyvältä. Muutenkun tämä raskaus tuntuu menevän kovin hitaasti, ihan kuin olisin ollut jo pari vuotta raskaana!

Aika ihanaa, kun pystyy jo ajatella tulevaa ja lokakuu sekä vauva tuntuu koko ajan konkreettisemmalta :) 


Kurkkaa edellinen raskauspostaus täältä.




Ajantasaisimmat raskauskuulumiset löytyvät Instagramin puolelta, tule sinne!

5 kommenttia:

  1. Ihanaa, että näin kävi! Vaikka tärkein asia on lapsi, niin kyllä tuo on ihan tärkeä juttu elämän helppouden kannalta.

    Myönnän harmitelleeni (hetken) sitä, että meidän pienemmän la meni viikolla yli esikoisen 3v synttäreistä. Varsinkin, kun oli tiedossa että todennäköisesti syntyy jo ennen laskettua. No, minulla oli kyse onneksi vain siitä saanko päivärahan 80%tulojen mukaan vai aiemman, hieman paremman palkan ja 100% mukaan. Ihan pieni jutti, mutta inhimillistä sitäkin oli miettiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja juurikin noin. Kyllä se raha helpottaa elämää.

      Uskon, että harmitti, saa harmittaa. Onneksi ero oli "vain" tuon verran, mutta rahaa se on sekin. Ihmisiä me ollaan, vaikka sitä on kiitollinen vauvasta, niin ei se tarkoita, etteikö vaikka tuollaisia käytännön asioita olisi soveliasta miettiä. Ne kuitenkin mahdollistaa elämän.

      Poista
  2. Meillä ihan sama. LA on 1 päivää ennen kuin esikoinen täyttää 3 :D

    VastaaPoista