Pelottava Pikku Kakkonen -Lastenohjelmien ikärajoista

Lastenohjelmanoviisi

Olen aika uusi näissä lastenohjelmakuvioissa. Esikoinen on vasta 2,5-vuotias, joten meillä ei ole vielä kovin kauaa katseltu lastenohjelmia. Sen vuoksi itselläni ei olekaan vielä suurempaa kokemusta lastenohjelmien tooodella laajasta kirjosta. Lastenohjelmia meillä ei katsella aivan joka päivä, mutta useampi kerta viikossa kuitenkin.

Ikärajasuositukset katson aina tarkasti, ja niitä meillä noudatetaankin. Niitähän löytyykin lastenohjlemista vain kahta kastia, 7 tai S. Ne kun yleensä kertovat ainakin sen verran, että 7-merkkisessä on elementtejä, jotka ei välttämättä ole pienimmille sopivia. Mahdollisesti jänniä tai hurjia juttuja. Meillä katsellaan niitä S niinkuin sallittu-ohjelmia. Toisinaan lapsi katselee niitä itsekseen, kun minä puuhailen kotihommia, ja toisinaan niitä katsellaan yhdessä. 

On ehkä ollut naiivia itseltäni ajatella, että kaikki sallitut ohjelmat oikeasti sopivat kaikille, pienelle lapsellekin. Kaksivuotias on kuitenkin vielä niin kovin pieni loppujen lopuksi, vaikka se välillä itseltä unohtuukin. Ja onhan kaksivuotiaissakin erilaisia, joillekin kaikki voi sopia, mutta meillä on huomattu, että meidän tyypille kaikki eivät sovi.

Vuosi sitten

Hurjat ja kurjat jutut ohjelmissa

Eräänä päivänä oltiin katsomassa lapsosen kanssa aamun kesyjä ohjelmia, kun ohjelmissa olikin vuorossa pelottavaa vampyyrijahtia taskulamppujen kera. Lapsesta huomasi, että nyt on vähän liian jännää menoa. Möh. Vaihdettiin äkkiä toiselle kanavalle, josta kaikeksi onneksi tuli samaan aikaan ihan leppoisan oloinen ohjelma. Edellisen kerran, kun jotain vastaavaa oli, rupesi lapsoseni juttelemaan että "äiti minä pelkään pimeää!" Sitä on meillä välillä toisteltu sen jälkeen. Eiiiih.

Myös omat lapsuuden lempparit, ponit, eivät olleetkaan telkkarissa nykypäivänä yhtä kesyjä kuin silloin muinoin. Ulkonäön lisäksi myös niiden jutut olivat muuttuneet kovasti, eivätkä välttämättä parempaan suuntaan. 

Lasten ikilemppari Kaapo taas opetti lapselleni, että ruoasta voi myös sanoa esimerkiksi, että hyi yök! Voi Kaapo minkä teit! Sitä on meillä sen jälkeen toisteltu. En henkilökohtaisesti kaivannut yhtään noita "hyihyi hyiii hyiii"-juttuja, että kiitos vaan! 

Ehkä me katsotaan jatkossa vain superkesyjä jaksoja?

Ehkä me vaan tyydytään jatkossa valitsemaan Areenasta itse jotain varmasti, supervarmasti kesyjä juttuja, itseaiheutetut painajaiset lapsoselle ei nyt ollut se juttu, mikä on hakusessa. Olispa lastenohjelmien sisältö yhtä helppo tsekata kuin kirjojen!

Ja eeeeei, en minä ylireagoi (paitsi ehkä tuossa Kaapo-jutussa ;) ). Kyse kuitenkin lapsen tunne-elämästä. Maailmalta ei voi lasta sulkea, eikä tynnyrissä kasvattaa, mutta joiltakin asioilta voi onneksi suojella lasta, ainakin vielä tässä vaiheessa ja juurikin ikätason ja lapsen kykyjen mukaisesti.

Me varmaan katsotaan jatkossa vain Teletappeja ja "Nalle apina ankkaa" kunnes tyyppi täyttää viisi..

Mikä muilla on ajatus lastenohjelmien suhteen?

Pihi kirppismuija ja kestovaipat

Kas tässäpä romaani kestovaipoista. Meillä on yksi vaippaikä onnistuneesti kestoiltu, ja toista vaippaikää kestoillaan samoilla vermeillä. En ehkä sanoisi, että tiedän kovin paljoa kestovaippailusta, omaan vain kokemuksen näiden omien murujen kestovaippojen käytöstä ja meillä käytössä olevista vaipoista. 

Olen itse henkeen ja vereen kirppismuija, ja kaikki vaipat muutamaa ilmaiseksi saatua poikkeutta lukuunottamatta ovat kirpparilta. Ja kaiken lisäksi vielä niitä kirppareiden edullisempia vaippoja. Meillä ei siis ehkä ole ne kaikista kauneimmat, hifeimmät ja ihanimmat kuosit ja merkit käytössä, mutta ihan toimiva setti meiltä kuitenkin löytyy! 

Hauskasti nuo kirpputorien edullisimmat vaipat sattuvat usein olemaan tiettyä merkkiä, ja siksi meidän vaipat eivät ole mitään kovaa kuosihurjastelua. Juuri ne edullisemmat pikkukoossa ovat sattuneet olemaan valkoisia ImseVimsejä, välikoko toista valkoista ImseVimseä ja isommat vaipat puolestaan Myllymuksuja vihreinä ja violetteina, sekä yövaippoina Pilvi-vaippoja. Pilvi-vaipat ja Myllymuksut on kaikki ilmeisesti jonkun vuoden äitiyspakkauksessa olleita, siksi niitä niin edullisesti ihmiset myyvät turhina pois. Ei siis hirveän montaa erilaista vaippaa löydy meiltä. 

Kuinka monta vaippaa tarvitsee olla?

Kuvassa näkyy meidän vaippamääriä. Kaikki vaipat eivät suinkaan ole käytössä onneksi yhtä aikaa, vaan tuossa on kaikki mitä me omistetaan. Mutta käytännössä meillä on kaksi eri kokoa, ja isompia ImseVimsejä puolestaan käytetään molempien kokojen kanssa vähän limittäin (toisen koon loppupuolella, toisen alkupäässä).

Pikkuvauvan vaippoja meillä on tosi reilusti, mutta noita imuosia me laitetaan kaksi päällekkäin, niin imee paremmin. Kuivausrumpua meillä ei ole, jos olisi, niin vaippojahan ei tarvitsisi olla minimissään kuin yhden päivän tarpeiksi. Ja toki muutoinkin pesuväli vaikuttaa siihen, kuinka paljon vaippoja tarvitsee olla. Meillä pestään vaippoja kolmen päivän välein. Päivässä vaippoja menee se 5-10. 

Isompia kokoja on vähemmän, mutta meillä juuri sopivasti, kun lasta on kuitenkin käytetty potalla ja osa tuotoksista on alusta asti mennyt pottaan tai pönttöön.

Miten usein kestovaippaa vaihdetaan?

Riippuu, kuinka paljon vaipan sisään on laittanut imevää kangasta, imuja. Kotioloissa me laitetaan vähemmän, koska vaippaa kuitenkin tsekataan useammin, ja lasta viedään välillä potalle. Harrastuksissa, automatkoilla, kaupungilla ja muissa reissuissa ollessa vaippaa tulee vaihdettua vähän harvemmin, ja silloin me sinne torpataankin tuhdimpi imusetti, ja usein päällimmäiseksi semmoinen imukangas, joka ei tunnu ihoa vasten niin litsläts-märältä. 

Pissavälikin vaihtelee vauvasta riippuen. Vauva voi pissata vartin tai tunnin välein. Isommat vauvat ja taaperot todennäköisemmin pissaavat harvemmin kuin pikkuvauvat. Masuvaivaiset lapsoset taas pissaavat keskimäärin useammin kuin ilman vaivoja olevat yksilöt (oireilu lisää usein virtsaneritystä).

Miten ne kestovaippojen koot oikein menevät?

Riippuu niin vauvasta ja vaipastakin, eli sinällään helppoa vastausta ei ole. Me rikotaan noita vaippojen ohjeistuksen kilomääriä, pidetään noita pikkuvauvojen 3-6kg vaippoja vielä 7kg vauvalla, hyvin mahtuu. Isommatkin varmaan menisivät jo, mutta siirrytään niihin varmaan siinä kohtaa kun ikää alkaa olla 6-7kk ja mahaan menee muutakin kuin maitoa. Painoa silloin varmaan joku 8-9kg. Näin tehtiin esikoisenkin kanssa. Ollaan siis säästetty limaisin maitokakakan vaihe noihin pikku ImseVimseihin. 

Isommat vaipat meillä ovat "vain" koko S/M, eli 5-10kg. Niillä kuitenkin pärjättiin taaperon koko vaippakausi, vaikka tuo viitteellinen kilomäärä ylittyi niissäkin. Ei siis hommattu missään vaiheessa isompia vaippoja. Joillakin on vaippoja montaa eri kokoa, jotkut taas satsaavat yksiin vaippoihin, jotka menevät koko vaippaiän. Me ollaan varmaan siltä väliltä.

Kuinka paljon käytetyistä kestovaipoista kannattaa maksaa?

Vaihtelee tosi paljon merkin mukaan! Nimekkäämmät, ja joidenkin mielestä juuri ne paremmat kestovaipat saattaa maksaa vielä käytettynä hyväkuntoisina 10-25€ kipaleelta. Itse olen maksanut pikku ImseVimseistä 0,5€/kpl, tai edullisemmalla isomman nipun. Isommista vaipoista vain 0,5-2€ kipaleelta. Halpaa halpaa, etenkin kun ne kaikki ovat olleet uusia, käyttämättömiä. Vain pikkuiset ImseVimset ovat olleet käytettyjä, mutta erittäin hyväkuntoisia. Eli juu, olen metsästänyt juurikin niitä halpoja yksilöitä kirpparilta, mutta en silti mitään nukkavieruja kakkaraidoilla varustettuina. 

Mutta. Se on vienyt kyllä aika paljon aikaa, ennalta kun ei voi tietää, milloin niitä löytää ja mihin hintaan. Itse aloitin kestovaippoja kerryttämään kaappeihin jo himpun verran ennenkuin oli vauva edes tilauksessa. Näin ollen aikaa oli puolitoista vuotta vaippojen kalasteluun, heh.

Toki jos ei ihan yhtä kova pakkomielle ole asiaan, niin usein kyllä löytää hyviä vaippoja myös 4-5€ kipale, joka ei myöskään ole paha hinta.

Edullisimmat vaippalöydöt löytyykin usein juuri heiltä, jotka eivät kestoile, vaan ovat saaneet vaipan esimerkiksi juuri äitiyspakkauksesta. Toinen vaihtoehto ovat lapsiperheet, joilla vaippaikä on jo takana, ja haluavat epätoivoisesti vain vaipat pois nurkista pyörimästä. Heiltä saattaa ihan pikkurahalla saada koko vaippasatsin. 

Missä tilanteissa kestovaipat eivät toimi?

Monilta kuulee kahta juttua, milloin kestovaipat ei toimi. Vastasyntyneellä rimpulajalalla ja sitten yöllä. Meillä on toiminut kyllä niissäkin, tosin meidän vastasyntyneet eivät ole sitä pienintä mallia (3755g&3975g), mutta kyllä ne jalat on laihat rimpuliinat olleet heilläkin sen hetken aikaa. Ollaan kuitenkin nuo newborn ImseVimset saatu tarpeeksi tiukalle, etteivät ole jaloistakaan falskanneet. Toki vauvoissa ja vaippamerkeissä on eroja.

Ja ne yöt sitten. Yöksihän saa kestovaipan sisään tungettua vaikka miten tuhdin paketin, joka varmasti imee kyllä. Ghetto booty. Ja päälle me laitetaan vielä vauvalle siihen villahousut ja yökkärit. Ei ole fuskaillut, paitsi toki esikoisen kanssa muutaman kerran alussa, kun vasta harjoiteltiin asiaa. 

Milloin sitten käytetään kertakäyttövaippoja?

No eipä oikeastaan kovinkaan usein ole tarvetta ollut. Esikoisen kanssa muutoin käytettiin koko ajan kestoja, paitsi vauvavuoden aikana käytiin kahdella ulkomaanmatkalla, joissa meillä oli kertakäyttövaippoja mukana. Tosin, koska oli pesu- ja kuivausmahdollisuus, niin tottakai minä sitten tulin raahanneeksi myös muutaman kestovaipan mukaan, ja viikon Espanjan reissulta olikin sitten kotiin tuotavana melkein täysi paketti Muumivaippoja, hahhah. (Joita löytyy kaapista vieläkin muutama, hups. No ehkä ne tulee käytettyä tällä vauvalla..)

Nyt kun näitä lapsosia on kaksi, niin olen sen verran antanut periksi, että jos olen molempien lasten kanssa useamman päivän junareissulla, niin silloin mulla on myös niitä kertsejä sitten mukana. Ihan vain, koska mukaan ei saa otettua ihan järkyttävän suurta tavaramäärää, kun kuitenkin kahden lapsen ja yhden aikuisen tavarat pitää saada lastattua yksiin lastenvaunuihin. Eli silloin mulla on mukana kestovaippoja suunnilleen yhden päivän tarpeiksi, joita sitten pesen mahdollisuuksien mukaan, ja muutoin kertsejä.

Toiset käyttävät kestoja kotona, kertsejä muualla, toiset taas käyttävät sen pari kestovaippaa viikossa. Tyylejä siis on monia, ja jos haluaa kestoilla, voi aloittaa varovaisestikin myös kestovaipalla silloin tällöin.

Miksi kestovaipat ovat meidän mielestä niin kiva juttu?

Oi, löytyy tosi monta syytä! Ja tuolla "meidän mielestä" viittaan itseeni ja mieheeni, joka kans on ihan fani, oikeasti! Meillä mies pesee vaipat, ripustaa ne, hakee narulta ja laittaa valmiiksi paketeiksi kaappiin. ♥

Toki tietenkin, olenhan pihi kirppismuija, niin toki se raha on yksi juttu. Me ollaan pienemmistä vaipoista maksettu yhteensä noin 40€ (pikku ImseVimset käytettyjä, isommat ImseVimset käyttämättömiä), ja isommista sitten semmoinen 60€ yhteensä (kaikki isommat ovat uusia, käyttämättömiä. Lisäksi myös todella paljon ylimääräisiä imuja). Eli satku on mennyt vaippoihin. Mies on laskenut, että kun meillä vaippoja pestään kolmen päivän välein, niin se kustantaa 40€ vuodessa (sähkö 24€, pesuaineena meillä Ecover, 16€). Jos käyttäisi lisäksi kuivausrumpua, tulisi siitä vuodessa 54€ meillä lisää. Kestoilu tulisi siltikin edullisemmaksi. Ja toki kuivausrummun ansiosta vaippoja ei tarvitsisi olla kuin minimissään yhden päivän tarpeiksi.

Eli alkukustannus 100€, plus 40€ vuoteen. Ja nyt kun nuo samat vaipat ovat jo toisella kierroksella, niin huh, säästö onkin jo heti paljon isompi, kun alkuinvestointiin ei ole mennyt rahaa lainkaan, pelkkiin pesukuluihin vain. 

Vertailun vuoksi, kertakäyttövaippoihin  yhdellä lapsella menee kevyen googlailun perusteella 400-600€ vuodessa, riippuen vaippamerkistä ja vaipanvaihtovälistä. Keskimäärin vaippoja kai käytetään se 2-3v, eli 800-1800€ vaippoihin.

Jäte. Roskien vienti on ehdottamasti yksi inhottavimmista kotihommista! Ja lisäksi kertakäyttövaipat haisee omaan nenään ihan karsealle (juu, olen haistellut monia erilaisia) jo sellaisenaan, saati sitten märkä kertsivaippa, tai se kakka siinä vaipassa ja vaippa roskiksessa. Hyhhyh!

Lisäksi vaippoja löytyy kotoa aina, jos vain on muistanut pestä vaippapyykkiä. Ei tarvitse ravata kaupassa vaippatarjousten perässä. 

No ne niskakakat! Täällä kirjoittelinkin siitä, kuinka meillä ei kestovaipoilla ole koskaan tullut niskakkakkoja, mutta ne harvat kerrat kun ollaan kertiksiä käytetty, niin sillon niitä sitten on tullut, vaikka kuinka ollaan koitettu vaippa tiukalle laittaa. 

Kemikaalihommelit. Aika paljon kaikkea muovimatskua kertakäyttövaipoista löytyy. Itse olen aina sen iloisempi, mitä vähemmän kaikkea muovikamaa tarvitsee käytellä. 

Ihan varmasti pelastan maailman näillä! No ei vaan, hehheeh. En pelasta. Toki vähemmän jätettä syntyy, ihan kiva juttu, mutta ei ole itselläni se kovin motiivi kestoiluun kuitenkaan.

Vaippakausi on lyhyempi, ainakin todennäköisesti. Esikoinen oli kuiva 1v9kk iässä, saa nähdä milloin tämä toinen sitten. Keskimäärin kuivaksi opitaan suunnilleen 2-3 vuoden iässä.

Vauvan/taaperon pissakakkarytmin oppiminen. Kestoillessa on helpompi tarkkailla, milloin lapsi pissaa, ja näin ollen vaikka viedä se potalle tekemään. Vauvan vessajutuista olen kirjoitellutkin täällä.

Ärsyttävin juttu kestovaipoissa?

Maitokakka, limainen sellainen. Ehdottomasti. Edellisen käyttäjän maitokakka ei ollut niin limaista kuin nykyisen. Ja nykyinen kestovaipan käyttäjä on mallia all over the place, ja sitä limaista maitokakkaa onkin sitten vaipan täydeltä silloin kun sitä on. Esikoinen on lanseerannutkin termin "likaista kakkaa". Toiset nakkaa sellaisenaan pesuun/pesua odottamaan, toiset laittaa kakkavaipat likoamaan veteen. Me huuhdellaan käsisuihkulla kakat poies. Onneksi maitokakkavaihetta on aika lyhyt aika, kiinteemmän kakan satsit on helpompi homma!

Lue myös 

Vauvan vessähätäviestintä

Taaperon kuivaksioppiminen

Mainio maanantai - meidän päivä

Meidän maanantai. Ihana arkinen puuhailupäivä. Arkipäivisin meillä on aika vaihtelevaa ohjelmaa, viikonpäivästä riippuen. Enimmäkseen tapahtuu paljon ja kaikkea, mutta välillä otetaan lepoa ja vietetään lasten kanssa kotipäivää. Tervetuloa mukaan meidän maanantaipäivän fiiliksiin :)

6:45 Kuulen, kuinka mies lähtee juuri töihin. Nousen sängystä. Vauva kuitenkin huutelee sängyssä, joten käyn vielä imettämässä hänet ja menen itse heräilemään kuumaan suihkuun.

7:15 Esikoinen herää. Hän halajaa lastenohjelmien katseluun, joten tv2 auki hetkeksi. Samalla hän pukee päälle. Avaan tietokoneen ja ehdin viettää vartin verran someaikaa, ennenkuin vauva jo heräilee, normaalia aiemmin tänä aamuna. Vauvan aamupesut ja vaipanvaihto. Täytän pyykkikoneen.

8:00 Huomaan, että puhtaat kestovaipat ovat vähän vähissä. Vaatisi varmaankin vierailua kuivaushuoneeseen kellariin, jossa puhtaat vaipat roikkuvat, nyt jo kuivina. En ole meillä sinne koskaan vienyt tai sieltä pyykkejä tuonut, kun mies yleensä hoitaa homman. Mietiskelen, että missä välissä sinne menisi, kun ei ei viitsisi molempia tyttöjä sinne raahata, minuutin reissu venähtäisi muuten lähemmäs kymmeneksi minuutiksi.. Viesteilen samalla kaverin kanssa.

Käydään esikoisen kanssa puuronkeittoon ja syömään aamupalaa.

 Baby Merc -vaunut saatu Preecolta

8:30 Laitan esikoiselle saparot. Omat hiukseni ovat yhä märät, joten kuivaan ne ja meikkaan.

Imetän vauvan. Käydään valmistautumaan kerhoon lähtöön. Kerhossa on tänään valokuvauspäivä, ja ollaan miehen kanssa mietitty tyttöjen kuvausvaatteet jo valmiiksi. Samistelua, tietenkin. Miettiiköhän tytöt sitten kymmenen vuoden päästä, että noloa kun äiti puki aina tilaisuuden tullen samanlaisiin vaatteisiin..

9:05 Lähdetään kerhoon päin. Haen samalla alhaalta nopeasti muutaman vaipan, lapset odottavat ulkona sen aikaa. Skipataan tänään kerhon aamupala suosiolla, siksi ollaan vähän normaalia myöhemmin liikenteessä.

9:15 Kerhossa. Aluksi leikitään, sitten on yhteinen aamuhetki, hartaus. Vauva on nukahtanut kerhomatkalla, ja herääkin juuri sopivasti valokuvauksen alkaessa. Kuvauksessa kestää tovi, ja jäädään vielä juttelemaan tutun kerhokaverin kanssa ennen lähtöä. Imetän vauvaa esikoisen pukiessa ulkovaatteita. Kerhon jälkeen suunnataan kauppaan nopealle visiitille.

Kaupassa yhteisvastuukeräyksen setä kehuu minun ja tytön  huopikkaita.

11:45 Kotona. Kaupassa kestikin tovi. Vauva on vielä niin vauveli, että nukahtaa lähes aina liikkuviin vaunuihin, vaikkei olisikaan väsynyt, kuten nytkin kotimatkalla. Herää kuitenkin juuri kun saavutaan kotirappukäytävään.

Käyn nopeasti valmistelemaan lounasta, esikoisella ja itselläni on jo vähän liian kova nälkä. Silti vältymme onneksi molemminpuoliselta draamailulta. Syödään, vauva leikkii lattialla.

12:40 Isompi päiväunille. Imetän vauvaa. Siivoilen nopsaa vielä loput lounaan jäljet, jonka jälkeen leikitään vauvan kanssa.

13:15 Laitan myös vauvan päiväunille. Uni ei meinaakaan tulla heti, vaan hän kaipaisi lisää maitoa, joten imetän vähän lisää. Uni alkaa viedä voiton. Nautin hiljaisuudesta ja luen kirjaa hetken.

14:00 Esikoinen herää. Tänään on iltapäivälläkin ohjelmaa, meille on tulossa useampi leikkijä äiteineen kylään, facebookin paikallisen leikkitreffi-ryhmän kautta. Laitan vähän välipalaa esille.

14:30 Vauva herää. Kylässä neljä äitiä ja kuusi lasta. Otetaan vähän välipalaa, ja lapset menevät leikkeihinsä. Imetän vauvan. Me äidit jäädään tarinoimaan pöydän ääreen. Koitan tyrkyttää äideille lastenvaatteita, jotka eivät meillä mene jatkoon. Osasta pääsenkin eroon, jes!

16:45 Viimeiset leikkijät poistuvat. Mukava iltapäivä. Imetän vauvan ja laitan hänet unille. Ryhdyn valmistelemaan iltaruokaa.

17:00 Mies tulee töistä kaupan kautta kotiin. Syödään. Vauva herää. Koneeseen aamulla lastatut pyykit laitetaan vihdoin pyörimään. Keittiön siivousta. Imetän vauvan. 

18:30 Esikoinen puuhailee omia leikkejään, ovat Peppi-nuken kanssa välillä ravintolassa, välillä merenneitoja uimapukuineen. Jutellaan miehen kanssa ja samalla seuraillaan esikoisen leikkiä. Vauva hengailee mukana, kunnes meinaa jo uuvahtaa. En viitsi vielä laittaa yöunille, vaan vien hänet leikkimatolle, jossa hän innostuukin vielä leikkimään.

19:30 Esikoiselle iltapalaa ja  iltapesut. Iltakertomus ja iltahöpinät. Sängyssä hän on kahdeksalta. Mies laittaa myös vauvan valmiiksi nukkumaanmenoa varten. Vauva on nälkäinen, joten syötän vauvan sängyssä. Tytöt jäävät makuuhuoneeseen odottelemaan unta. 

20:15 Päivän hyörinät on ohi. Harvinaista kyllä, makuuhuone on ihan hiljainen, ei kuulu vauvan kujertelua, eikä esikoisen höpinöitä. Rankka päivä on ilmeisesti imenyt mehut tyypeistä.

Mies pelaa hetken pleikkaa, itse olen koneella.

21:15 Suunnittelen poistumista koneelta. Ilta jatkuu vielä sohvalla, aikomus miehen kanssa katsella Downshiftaajien uusia jaksoja ja syödä iltapalaa samalla. Ai niin ja ne pyykit on tietenkin koneessa märkinä vielä. Ajatuksen tasolla aina siintää aikainen nukkumaanmeno, mutta voi olla, että se on todellisuudessa siinä puolisen yksitoista, kun meillä aikuisetkin luovuttaa ja käy nukkumaan.

Tavallinen, onnellinen päivä. ♥

Koko perhe samassa makuuhuoneessa - nukkuuko kukaan?

Jokaisella perheellä taitaa olla ihan omanlaisensa nukkumisjärjestelyt, mitkä nyt kenenkin perheessä on toimiviksi todettu. Meillä nukkuu koko perhe samassa huoneessa. Sänkyä sängyn vieressä, ja eipä sinne makuuhuoneeseen paljoa muuta sitten mahdukaan. Pääsääntöisesti voisi sanoa, että kyllä meillä ihan hyvin nukutaan, vaikka aika monta tekijää samassa huoneessa nukkumisessa onkin.

Ollaan ajateltu, että sitten, kun meidän vauvakin on vähän isompi, niin tytöt pääsevät sitten yhdessä muuttamaan sänkyjensä kanssa toiseen makuuhuoneeseen. Ei olla raaskittu esikoista laittaa yksin nukkumaan toiseen huoneeseen, kun me muut tyypit nukutaan samassa huoneessa ja samassa sängyssäkin. Ja ehkä myös oma lehmä ojassa sen verran, että sitten sitä tarvitsisi juoksennella paljon kauemmas, jos esikoinen tarvitsee halia tai jotain henkistä tukea yöaikaan.

Miten ne nukkumishommat sitten käytännössä?

Ennen vauvan syntymää jo vähän pohdiskelin, että mitenhän me nukutaan sitten kaikki samassa huoneessa. Riippuisi niin paljon vauvasta, että minkälainen nukkuja hän olisi. Että kuka herättää öisin kenetkin, ja nukkuuko tosiaan kukaan. 

Meidän vauva on tähän 3,5kk ikään mennessä ollut kyllä tosi hyvä nukkuja. Ihanaaa! Siitä olen tosi iloinen ja kiitollinen. Hän herää syömään 2-4 kertaa yössä, ja jatkaa heti uniaan. Hänen heräämiset eivät juuri siis lisää omaa väsymystä, koska itsekin saan unen päästä kiinni heti.

Mutta voi esikoista. Viime vuoden puolella kirjoittelinkin täällä esikoisen villeistä öistä, kun hän herää itkemään jotain. Nämä itkeskelyt ovat jatkuneet yhäkin, ei onneksi joka yö, mutta välillä. Ja juu, niihin itkuihin meillä aikuiset herää, vauva onneksi ei. Välillä turhauttaa nuo yöitkeskelyt, kun oh boy sitä itsekin haluaisi nukkua. Mutta eiköhän tämäkin, yöhuutelut, ole vain vaihe, niinkuin pikkulapsiperheessä monet, monet muutkin jutut. Ja olen vähän kartoittanut tutuilta ja muilta, niin suurimmalla osalla samanikäisistä on aika lailla sama vaihe menossa. Huh, ei siis tosiaan mitään vakavaa, vaikka ei myöskään ihanin vaihe.

Ja onnellisin vaihe tässä lapsosten nukkumisessa on tällä hetkellä se, että molemmat käyvät yöunille siinä iltakasin paikkeilla. Hyvät yöt ja muut lirkutukset ja laulelut, ja sinne ne jäävät. Jos vauva on kylläinen, niin häntäkään ei erikseen tarvitse tissitainnutella, vaan molemmat nukahtavat omaan tahtiinsa. Pari päivää sitten kirjoittelinkin tässä, että mikä on tämä oman ajan yhtäkkinen määrä, ihan ihmeellistä!

Tästä vaiheesta siis nautitaan, kyllä! 

Arki-iloja vol. 2

Joskus arjen pienet asiat on ihan tosi ihania, ilostuttavia. Ihan aina ei itselläkään ole kaikki päivät niin hurjan ihania, ja silloin etenkin sitä repii iloa myös näistä pienistäkin jutuista. Näin esimerkiksi tänään.

Tänään arjen iloina on ollut

Vasta värjätyt pinkit harsot. Tuo väri jotenkin energisoi suorastaan.

Hyvä kirja, joka on ollut jo hetken aikaa kesken. Vaikka eteneminen on välillä hidasta, niin hyvä kirja on sellainen, että jo pelkkä ajatus sen lukemisesta sulostuttaa ja nostattaa arkea.

Lapsen ilo uusista pinneistä ja ponnareista. Saman lapsosen leikkien seuraaminen on myös välillä kuin paremmankin elokuvan juonessa perässäpysymistä.

Arkihamppari itselle kaupan eineshyllyn vegeburgerista omin lisäyksin. Tykkään. Selkeä arkihetken nostattaja.

Lasten ihanat vaatteet. Niitä vaan ihastelee kerta toisensa jälkeen.

Ensi viikolla oleva kerhokuvaus. Viime vuoden kerhokuvat oli iiiihania! 

Yhtenevät uniajat. Molemmat lapset nukkuu yleensä päikkärit yhtäaikaa, ja yöunillekin käydään melko samaan aikaan jo! Hohoo, mikä on tämä oman ajan yhtäkkinen määrä!

Uudet pirteät tiskirätit. Miksi käyttää tylsiä, kun voi käyttää ihania!

Pienempi tyyppi on ruennut viihtymään leikkimatolla välillä 30min-45min pätkiä! Vau!

Isomman lapsen ruokavalioon ollaan ajamassa nyt kanaa mukaan. Varovasti näyttäisi siltä, että saattaisi alkaa jo sopimaan :) 

Selvästi tällaisten listojen tekeminen kannattaa, kun oma päiväkin muuttui omasta mielestä tätä lukiessa paljon paremmaksi!

Arki-iloa vol. 1