Kevät-kesän haaveita

Ihana kevät on herättänyt meidätkin talven tuomasta horroksesta! Ihan eri lailla sitä haluaakin taas mennä ja tehdä, ja vähän lisää vielä! Esikoinen kaipaa harva se päivä metsään, ja oma mieli laukkaa jo kesässä ja päivissä, jolloin voi olla aamusta iltaan ulkona, välillä syöden ja ehkä kavereita leikkipuistossa nähden? Voi ilo!

Kevään ja kesän haaveina meillä (no siis miulla) on ainakin:

Eläinpuistot, kotieläinpihat ja muut. Lapsen innostus ja eläinten ihastelu on vaan niin ihanaa. Ja hei hyödyllistä! Viime kesästä asti lapselle ovat kelvanneet myös porkkanat ja omenat, koska hei Ähtärin karhutkin söivät niitä!

Mahdollisimman monta piknik-eväsretki-asiaa. 

Ulkoilu. Enemmän. Ei liene vaikea toteuttaa :)

Itselle uudet kengät, mahdollisesti myös uusi ulkoilutakki. Jotta ulkoelot ei jäisi ainakaan välineistä kiinni.

Risteily. Kesään jotenkin kuuluu risteilyt, ah. Viime kesänä meillä risteilyn virkaa toimitti laivamatka auton kanssa Helsingistä Tallinnaan, josta ajeltiin sitten autolla kohti Riikaa. Tänä kesänä haluaisin myös ihan oikealle risteilylle Tukholmaan.

Sosiaalisoituminen. Kaikki kerhot ja muskarit jäävät taas tauolle kesäksi. Se on hassua, sillä aika harva perhe lomailee sitä kahta ja puolta kuukautta, minkä kaikki huvitukset ovat tauolla. Täytyy siis ahkerammin koittaa saada seuraa puistoihin ja muihin menoihin.

Hiekkalinna. Joka kesäksi tänne Lappeenrantaan rakennetaan isoja hiekkaveistoksia. Tänä vuonna hiekkalinnan koko on suuruusluokkaa "tavoitteena maailmanennätys", ja aiheena on erilaiset linnat. Ah, tykkään! Viime vuoden aihe ei napannut, joten siksikin odotan tätä nyt.

Telttailu. Miehen kanssa oli vähän puhetta, josko ostaisi suuremman teltan. Mahduttaisiin koko perhe paremmin telttaretkille. Viime kesänä tehtiin vain yksi telttaretki, josko tänä kesänä useampi.

Pääsisinköhän itse jo kevään tai kesän aikana juoksemaan? Vatsalihasten erkauma on ollut esteenä, ja tässä ollaan vain odoteltu että tilanne sallisi moisen. Ja vielä niin, ettei juoksu aiheuta sitä erkaumaa sitten, kuten minulla kävi esikoisen raskauden jälkeen kanssa.

Mökkeily. Ja kevyemmän mökkiruoan keksiminen! Musta tuntuu, etten vielä ole selvinnyt viime mökkikaudenkaan grilliruoista ja letuista...ehkä!

Pyöräily ympäriinsä. Vaatinee pyöräkärryn hankkimista, ja toki ensin niiden vertailua, jaiks! Saa kertoa vinkkejä hankintaa varten! Aiemmin selvittiin pelkällä pyöränistuimella, mutta siihen ei kahta mahdu :)

Minkälaisia haaveita ja aikomuksia muilta löytyy kevään ja kesän varalle? 

Mitä kuuluu vauvan vessahätäviestinnälle?

Vauva alkaa olla jo puolen vuoden ikäinen. Vaan mitä kuuluukaan vessahätäviestinnälle? Marraskuussa kirjoittelin ylös mietteitä vauvan vessajutuista.

Vauvan vessataival lähti tälläkin kertaa ihan hyvin liikkeelle vauvan syntyessä. Vauva teki alusta asti useat pissat pönttöön päivittäin, kunnes tuli joulu ja reissailtiin ympäriinsä joululoman merkeissä. Vauvallakin meni elämä sen verran sekaisin, että pottailut stoppasivat hetkeksi. 

Pikkuhiljaa vauva taas alkoi osoittamaan merkkejä asiasta. Mutta vain isin kanssa! Äidin kanssa vessalakko jatkui useamman kuukauden. Mur. Esikoisellakin oli jossain vaiheessa vauvavuotta tällainen vaihe, että isiä suosittiin selvästi. 

Nyt on onneksi taas äitikin kelvannut vessakaveriksi. Tällä hetkellä tämä vessahätäviestintä on enemmänkin vain jo vessarutiineja. Potalle mennään unien jälkeen, syönnin jälkeen yms. Välillä vauva saattaa myös alkaa yhtäkkiä tihrustamaan itkua, jolloin hän kertookin, että nyt olisi pissihätä. Silloin hän suorastaan ilahtuu, kun pääsee potalle. 

Päivässä pottaan asti ehtii useammat pissat. Joinakin päivinä kaikki tuotokset. Lähiaikoina myös kakkaaminen on alkanut sujumaan potalla. On ihanaa, kun vauva osaa jo istua itse, ja pottajutut ovat sen vuoksi helppo homma. Myös vauvan oma potta on helpottanut asiaa, potassa olevan vyön takia ei tarvitse olla pitämässä kiinni, meidän vauva kun selvästi arvostaa omaa tilaa potalla ollessaankin.

Kun esikoinen oli vauva, meille naureskeltiin hyväntahtoisesti, että vauvan pissatushommat ovat sellaisia, jotka onnistuvat vain esikoisen kanssa, ja ettei niitä sen jälkeen seuraavilla lapsilla enää jaksa vouhottaa kun ei aikaakaan ole samalla lailla. Tämä ei mielestäni ole kuitenkaan kovinkaan aikaa vievää hommaa, ja aivan mainiosti on onnistunut toisenkin lapsen kohdalla meidän perheessä :)

Jännä nähdä taas, muuttaako kiinteiden aloitus vauvan vessarytmiä jotenkin! 

Minkälaisia kokemuksia teillä on vauvan pottailuista? 

Raskaus- ja imetyshormonien vaikutus näköön

Ah nuo raskaus- ja imetyshormonit, jotka vaikuttavat vähän kaikkeen! 

Onko asiaa, mihin ne ei vaikuttaisi? Olin melkein jo unohtanut, että näkö on yksi näistä listaan kuuluvista hommista, joihin ihanan ihanat hormonit voivat vaikuttaa. Näkö voi heiketä ja parantuakin, ja sitten se voi myös palautua ennalleen, kun hormonit tasoittuvat, tai kun raskaus on päättynyt/imetys on päättynyt.

Muutokset näössä

Täällä on mainittu, että näkö muuttuisi raskausaikana helpoiten likinäköisyyden suuntaan, eli että miinuslasien käyttäjät tarvitsevat vahvemmat lasit, kun taas pluslasit omistavat saattaisivat tarvitakin vähemmän vahvuutta nyt.

Raskaus- ja imetysaika ei olekaan kuulemma optimaalisin aika hankkia uusia silmälaseja, mutta joskus voi olla vaan pakko! Entä jos on vaikka kymmenenkin vuotta aina vuorotellen raskaana tai imettää?

Lasikaupoille pakon sanelemana

Mulle itselleni kävi pieni vahinko silmälasien kanssa, joten pakko oli edessä itsellänikin. Ajattelin ennalta, että mulla varmaan on näkö huonontunut jonkun verran ennestään, kun edellisestä käynnistäkin oli vierähtänyt jo kuutisen vuotta. Mutta mitä vielä! Mun näkö oli parempi kuin vuosiin!  Ja vaikka tosiaan olenkin miinuslasien käyttäjä.

Tietenkin aina vähän mietityttää, että pomppaako näkö kohta taas entisiin lukemiin, mutta ei kai niitä uusia laseja kannata sellaisilla vahvuuksillakaan ottaa, jotka eivät ole sopivat sillä hetkellä! Eli aika näyttää, miten tässä käy, nyt kuitenkin olen tyytyväinen uusien lasien omistaja :)

Mites muut! Onko teillä hormonit vallanneet myös näkökykyä?

Tosielämän lelut

Meidän taaperolle ei selvästikään omat lelut riitä enää! Kun silmä välttää, niin tuon kaksi- ja puolivuotiaan ipanan nukkelapsoset valtaavat alaa kotona.

Tämä on jotenkin niin suloisen hauskaa ja hupsua. Koskaan ei voi tietää, että mistä noita lapsosia löytää. Ja hei, koskaan vessaan mennessä et voi tietää, kuka siellä potalla istuukaan jo valmiina!

Hauskuuttaa kyllä montaa mun hetkeä, vaikka se tosiaan ei ole lapsen tarkoitus, vaan leikki on se tarkoitus. Kai nuo tosielämän lelut ja leikit ovat parhaita, todentuntuisia.

Huvittavinta on se, että näistä tosielämän leluista luovutaan vain pitkin hampain, pakon edessä. Lapseni ei välttämättä hae näitä lapsiaan pois kun vasta silloin, jos tavaroille on muuta käyttöä luvassa. 

"Äiti nyt hiljempaa! Peppi yrittää nukkua!"

"Ei saa mennä sinne! Emma on pissillä! Laita ovi kiinni!!"

Minkälaisilla leikeillä teillä lapset hauskuuttaa vanhempia? 

Vauvavuosi kiinni vauvassa?

Kun vauva syntyy, alkaa aika tiheä symbioosi-elo vauvatyypin kanssa. Syntyy uusi tiimi, minä ja vauva. Isosisko ja mies toki tiimiin kuuluvat yhtä lailla, mutta vauvavuoden aikana ei ihan hirveän roimasti kulu aikaa, ettenkö olisi vauvan kanssa. Isosisko yökyläilee isovanhemmilla, ja ne ovatkin lapselle tosi tärkeitä ja kivoja vierailuja. Vauva taas ei näihin yökyläilyihin osallistu, vaan jää kotiin nukkumaan äidin kainaloon.  

Oma henkinen napanuorani riittää kyllä siihen, että käyn yksin kävelyllä tai kaupassa, jos mies on kotosalla lasten kanssa. Toki tämäkin vauvan nälkä-aikataulujen puitteissa, koska imetän. Ja toki myös päiväuniajat ovat välillä sitä tärkeää minä-aikaa. Sen enempää en ole tällä hetkellä kaivannut. Vauva kulkee jatkeena joka paikkaan, ja se tuntuu hyvältä minusta.

Esikoinen taisi olla vuoden ikäinen, kun olin ensimmäistä kertaa illan ja hänen nukkumaanmenoaikansa poissa kotoa, niinkin villisti kuin pitämässä synnytyskeskusteluiltaa (vauva kulkee näissäkin mukana nyt). Samoihin aikoihin olin myös ensimmäisen kerran kuusi-seitsemän tuntia päiväsaikaan poissa esikoistaaperon luota. Miksi vasta silloin? No, koska se ei minusta tuntunut hyvältä aiemmin, vaan ehkä enemmänkin jopa ahdisti.

Baby Merc yhdistelmävaunut saatu Preecolta

Kuten jokainen lapsi on erilainen, niin niin on jokainen äitikin. Omien tarpeiden kuunteleminen, koski se sitten omaa aikaa, hengähtämistä, henkistä napanuoraa tai jotain muuta, on tärkeää. 

En koe tarvetta olla vauvasta erossa vauvavuoden aikana. Silti en ole mitenkään lapseeni ripustautuva, lapseni kautta elävä tai mikään "superäiti"-ihminen, vaan ihan vaan äiti. Ja joku toinen taas haluaa välillä irrottautua vauvasymbioosista pitemmäksi hetkeksi. Hänkään ei ole superäiti tai lastaan laiminlyövä äiti, vaan ihan vaan äiti. Molemmat itseään, omia tarpeitaan kuuntelevia äitejä. Kumpikaan ei parempi tai huonompi kuin toinen.

Joskus itsestäni on tuntunut, kuin olisi joku paine siihen, että kuuluisi asiaan olla vauvasta erossa enemmän. Tehdä sitä ja tätä. Ehkä tämä paine on vain omien korvien välissä, mene ja tiedä :)

Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Minulla sen aika ei ole nyt, miksi olisi, jos se ei tunnu hyvältä? 

Onneksi saadaan tässäkin asiassa olla juuri sellaisia kuin ollaan!