Kotikoulukuulumisia ja ajatuksia lähiaikojen kotikoulu-uutisoinneista

Pitkästä aikaa taas palaillaan tämän aiheen pariin. Meillä lapset ovat olleet kohta kolme vuotta kotiopetuksessa. Tämä on yksi monista lempiaiheistani, joten kiva vähän kirjoitella ajatuksia ylös.

Taustana sen verran, että perheessämme kotikoulupäätös on ollut monen tekijän summa. Mutta motiiveina mm. laskea lasten kuormitustasoa, viettää heidän kanssaan aikaa, ottaa vastuuta siitä, että oppimista tapahtuu, panostaa lasten sisarussuhteisiin. Suomessahan esimerkiksi Pisa-tulokset ovat aika huolestuttavasti laskusuuntaisia, ja osaltamme emme halua olla tukemassa tätä kehityssuuntaa. 

Ja koska tämä kotikouluaihe on ollut aika negatiivisen valon alla somessa ja muualla, niin valotanpa vielä muutaman asian arjestamme. Me olemme perheenä saaneet uusia kavereita kotikoulun ansiosta. Lapsilla on useampi harrastus, näemme kaveriperheitä, järjestämme puistotreffejä, kotikoulupiiriä, näemme sukulaisia, käymme museoissa ja retkillä joko perheenä tai yhdessä muiden perheiden kanssa. Perhe on meille tärkeä ja panostamme lapsiin. Kotikoulu ei muutenkaan ole sellainen, että se onnistuisi ilman, että näkee vaivaa ja panostaa siihen.

Mutta asiaan. Ensimmäinen lukukausi kotikoulussa oli itselle melkoista ajatustyötä siitä, miten hallita kokonaisuuksia ja tasapainotella sopivan koulutyömäärän kanssa. Se lukukausi olikin sitten hurjan tuottelias, ja päästiinkin kesälomalle sitten jo toista kuukautta ennen muita koulutyön kanssa pakertaneita. Seuraava kouluvuosi oli jo vähän helpompi, kun enemmän saatiin jo hommasta kiinni. Niinhän sitä usein kehittyy asiassa, jota tekee enemmän.

Viime lukuvuosi meillä oli samaan aikaan myös vauvavuosi meneillään. Blogitekstien tuotteliaisuudesta voi huomata (heh), että aika on mennyt johonkin muuhun, kuin blogin päivittämiseen. Mutta hyvin saatiin taas koulutyö tehdyksi, vaikka etenkin se vauvavuoden alkupuolisko aika tiivistä olikin. Ja olihan meillä apujakin, harrastukset täydensivät opintoja, isovanhemmat auttoivat käsitöissä ja niin edelleen. 

Tänä lukuvuosi pyörähti käyntiin aika mukavasti. Tuttuun tapaan elokuussa pohdin kovasti, olisiko jo aika siirtyä tavalliseen kouluun. Näin olen siis joka vuosi pähkäillyt, elokuu herättää ajatuksia aina jonkin verran. Mutta kaikkia osapuolia kuultuamme, oli perheellemme tällä hetkellä edelleen paras vaihtoehto jatkaa kotiopintoja. Mehän emme tosiaan ole tehneet mitään pidemmän ajan päätöksiä, koska tilanteet voivat muuttua lasten kasvaessa. 

Elokuussa hiottiin meidän jo aiemmin muodostuneita opiskelurutiineja entisestään, jotta arkipäivät olisivat sujuvampia. Tavallaan opiskelut kyllä tuntuvat helpottavan, kun lapset kasvavat ja heille alkaa kehittyä jo koko ajan paremmat opiskelutaidot ja oma motivaatio tekemiseensä. 

Meidän kunnassamme on kotioppijoiden valvonta sujunut hyvin. Ollaan tavattu tutkivia opettajia ja osoitettu opiskeluissa edistymistä. Lisäksi meillä on myös sähköinen portfolio, jota täytämme lasten kanssa sitä mukaa kun opinnot etenevät. Ja esimerkiksi viime keväänä tehtiin myös testejä, joilla varmennettiin opittua.

Entä sitten uutisointien jatkuvalta tuntuva kohkaaminen kotikoulusta? No, se tuntuu vähän rajulta kieltämättä, kun muistetaan kotikoululaisia olevan vain se 0,2% kaikista peruskoululaisista Suomessa. Luulenpa, että suurin uhka ei kyllä tule tästä pienestä kotioppijoiden porukasta. Toki määrä on kasvanut vuosittain, mutta syy sille taitaa kuitenkin löytyä enemmänkin sieltä koulumaailmasta. Suuret luokkakoot, työrauhan puute, koulukiusaaminen, keskittymisvaikeudet, opettajien uupuminen kohtuuttoman kuormansa alle, ne heikentyneet Pisa-tulokset, oppilaiden luokalta seuraavalle pääseminen vaillinaisilla taidoilla tai jopa ilman suomen kielen taitoa, terveysongelmat (esim homeiset koulurakennukset) ja paljon vielä muutakin voi olla syynä perheiden päätökselle panostaa kotiopetukseen.

Ja se radikalisoituminen. En tiedä, missä mittakaavassa asiasta puhutaan, kotikouluperheitä kun on muutenkin vähän, ja suurin osa meistä on ihan tavallisia perheitä. Lisäksi kotikoulutilastoihin lasketaan myös lapset, jotka ovat kouluissa, joilla ei ole opetuslupaa. Eli kotikoululaisten määrä on oikeasti vielä paljon pienempi. 

Opetusluvan saaminen ei ole ihan helppo juttu, koska luvan epäämiseksi on lähivuosina riittänyt se, että paikallisesti ei nähdä tarvetta yksityiskoululle, sillä syntyvyys ei ole nousussa. Käsittääkseni uusia opetuslupia ei ole annettu sitten vuoden 2019 (jatkolupia kylläkin). Opetusluvattomia, eli ns. kotikoulu-statuksella toimivia kouluja tiedän olevan muutaman kristillisen koulun, ja ilmeisesti myös tällaisia islam-kouluja on olemassa. Mahdollisesti muitakin?

Katsoin vastikään MOT-ohjelmaa, jossa aiheena oli kotikoulu. Siinä käytiin läpi esimerkiksi Ahvenanmaan tilannetta. Aiemminhan uutisoitiin siellä olevan paljon äärioikeistolaisia kotikouluperheitä. Ohjelmassa Ahvenmaan asiantuntijat kuitenkin kritisoivat supoa huonosta lähteiden käytöstä, sillä heillä on kyllä kotikouluperheitä ja äärioikeistoa, mutta ei äärioikeistolaisia kotikouluperheitä. 

Itse olen sitä mieltä, että radikalisoitua voi ihan tavallisessakin koulussa. Tokikin en millään tavalla kannusta lasten eristämistä maailmasta, mutta eihän kotikoulu itsessään vielä millään tavalla tarkoita eristämistä. Ulkomailta on saatavissa ihan hyvää dataa, joka osoittaa kotikoulussa olevan paljon hyvää ja hyödyllistä.

Kannatan kuitenkin ajatusta, että kotikouluvanhemmille tulisi olla kielikoe. Olemme kuitenkin Suomessa, ja tarkoitus on kotoutua Suomeen. Suomen kielen osaaminen on todella olennainen osa tätä. Muutoin en kannata ns. kelpoisuusvaatimuksia, sillä omien lasten opettaminen on hyvin erilaista, kun koittaa hallita isoa koululuokallista saman ikäisiä lapsia.

Tässä tällä kertaa mieleen tulevia ajatuksia. Saa kysellä! Mielellään sitä kirjoittelisi enemmänkin, mutta useimmiten tuntuu, että ei ole sen kummempaa sanottavaa. Arki rullaa ja elämä on hyvää :)

Joulun odotetuimmat paketit

Meillä taitaa joulun odotetuimmat lahjat olla tavallaan nämä Operaatio joulun lapseen tehdyt laatikkolahjat. Ainakin näitä me lasten kanssa pohditaan vuoden mittaan ja hissukseen ostetaan aleista tavaraa, tai jos muutoin sattuu eteen, mitä kovasti haluaa lahjan saajalle. 

Ja tänäkin vuonna ollaan varattu aika keskusvarastolle paketteja tarkastamaan koululaisten kanssa, sekä buukattu mummo taaperon ja leikki-ikäisen kanssa kotiin.

Koululaiset odottaa niin innolla näitä tarkastusvuoroja. Kivaa, kun äidin "harrastukset" on lapsistakin mukavia. Ensimmäisen paketin laitoin matkaan vuonna 2016, ja keskusvarastolle pääsin mukaan vuonna 2019.

Viime vuonna tehtiin viisi pakettia, ja sama tänä vuonna. Neljä tytölle ja yksi pojalle. Pojan paketti on pikkukoululaisen ikäiselle, mutta muutoin jokaisen lapsen "oma" paketti on hänen ikäiselleen.

Pikkukylien Tokmannit on usein parhaita aleaittoja. Meidän kaupungin Tokmannin alehinnat on usein kaupunkihinnoissa, mutta pienempien paikkakuntien Tokmanneilta tulee useammin vastaan alepoistoja hyvään hintaan. Esimerkiksi pipoista ollaan tänä vuonna maksettu alle 2€ kappaleelta, ja samoin paidat taisivat olla 3€ luokkaa.

Tänä vuonna ommeltiin taas hiusdonitseja. Koululaiset ompeli muutamat, minä parinkymmenen donitsin satsin. Ekstrakappaleet viedään keskusvarastolle. Tyttöjen paketteihin ompelin myös kangaskassit. Ne tosin unohtuivat osasta kuvista, kun eivät kaikilla olleetkaan vielä laatikoissa.

Keskusvarasto tosiaan ottaa myös vastaan kaikkea yksittäistäkin laatikkoihin menevää uutta tavaraa. Niillä sitten täydennetään mahdollisia tyhjempiä laatikoita. 

Kurkkaa myös meidän edellisten vuosien lahjat tästä. Suomesta paketit toimitetaan Romaniaan, Moldovaan ja Ukrainaan. Lisätietoa Operaatio Joulun Lapsesta täältä.

Viiden äiti

Tämä titteli "viiden äiti" on vähän sellainen, joka välillä unohtuu. En ole tainnut ihan sisäistää sitä, että saan olla äiti jo viidelle lapselle!

Meidän nuorimmainen täytti hiljattain neljä kuukautta. Vauvavuosikliseitä, mutta silti niin todellisia ajatuksia: tuntuu kuin hän olisi ollut meillä aina. Ei sitä oikein osaa ajatella, että ihan tovi sitten hän ei vielä ollut syntynytkään. 

Nyt, pikkuhiljaa elämä viiden äitinä on jo vähän tasoittunut. Ainahan uusi vauva mullistaa elämää, jokainen perheenjäsen hakee vähän paikkaansa kun kokonaisuus muuttuu. Samalla itse sitä muistelee ja pohdiskelee, miten tämä homma eli elämä taas toimikaan vauva sylissä. Ja onhan siinä alussa oikeasti tosi paljon myös kropalla toipumista ja palautumista synnytyksestä ja raskaudesta. Ja vielä alun mielenmyllerrykset ja muut. Että hattua nostan taas koko meidän poppoolle!

Vauvalla alkaa olla jo tietynlaista rytmiä, mikä sujuvoittaa puuhia isompien kanssa. Ja mainittakoon, että koululaisista on kyllä myös tosi iso apu vauvan kanssa! Vaikka nyt minulla on enemmän lapsia kuin ennen, niin ekaa kertaa minulla on myös noin isot apulaiset. Ja vieläpä innokkaat sellaiset. Onkin ollut todella liikuttavaa seurata, kuinka isommat hoivaavat vauvaa sydämensä kyllyydestä. On aika onnellista, kuinka monta syliä vauvalle on olemassa.

Päivät menevät kyllä hurjaa kyytiä. Aika usein huomaan toivovani, että päivässä olisi enemmän tunteja kaikelle. Voikin sanoa, että aika ihanan täyttä on elämä tällä hetkellä. Vähän jo melkein haikea olo, kun tietää tämän vauvavuoden menevän niin lennokkaasti. Onneksi saadaan silti arjessa pysähtyä ja nauttia vauvasta. 

Kotikoulupuuhatkin ovat koko ajan kasvaneet paremmin osaksi arkea, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Kaiketi sitä siinäkin kehittyy, niinkuin yleensäkin asioissa, joihin käyttää aikaa. Itselläni haastetta on välilllä siinä, etten yritä tehdä niin montaa asiaa yhtä aikaa. Eli rauhoittumisessa. 

Mutta on kyllä arjen rikkaus, kun on monen ikäisiä lapsia ja heidän kanssa saa vielä viettää aikaa. Ymmärrän sinällään äitejä, jotka väsähtävät kotona "pelkkien" pikkuisten kanssa, niin ihania kuin ovatkin. Kun kotona on monenikäisiä, ei kyllä elämästä puutu haasteita tai sisältöä eikä juttelevaa seuraakaan.

Viisilapsinen perhe on kaiketi yhteiskuntamme mittareilla suuri perhe. "Suuressa" perheessä riittää kyllä myös hommaa, vaikka koti meillä ei suurensuuri olekaan. Onneksi on tekijöitäkin, kun jokainen tekee osuutensa kotitöistä ikätasonsa mukaan. Esimerkiksi kaksivuotiaskin tyhjentää tiskikonetta, vie vaatteensa paikoilleen, siivoaa leluja ja mielellään pesisi vähän väliä suihkepullon kanssa peilejä. Jää sitä hommaa silti aika paljon äidillekin. 

On hassua ajatella, kuinka silloin ensimmäisen, ja vielä toisenkin lapsen kanssa oli suuri tarve päästä kotoa, hakea virikkeitä kerhoista ja muista menoista. Niitä ei jotenkin kaipaa enää samalla tapaa, vähempi riittää täyttämään sen tarpeen. Ja toki jos nykyään juoksentelisi yhtä paljon, ei kodin pyöritys olisi niin sujuvaa. 

Tällaisia loppusyksyn kuulumisia tältä erää. Joulua kohti mennään. Me odotetaan jo, että päästään tänäkin vuonna Operaatio joulun lapsen keskusvarastolle paketteja tarkastamaan. Loppuvuodelle luvassa vielä myös yksi koululaisten leiri, sekä muutama kiva kotikoulumeno. Oppimisen tavoitteitakin listasin näitä vuoden viimeisiä kuukausia varten jo ylös, niin helpompi keskittyä olennaiseen. Hyvä mieli! Taivaan Isän siunausta ja kosketusta sinunkin loppuvuoteen!

Syntyi suihkussa - kotisynnytyskertomus

Tätä viidettä palleroista odotellessa viimeiset viikot tuntuivat kyllä todella pitkiltä. Tämän kesän helteet eivät olleet vielä alkaneet, mutta aika oli muutoin, viimeisten raskausviikkojen tapaan, todella pysähtynyttä. Lasten kanssa keksittiin paljon pientä puuhastelua päivien täytteeksi, kun hekin jo kovasti odottivat vauvaa saapuvaksi. Sadesäillä tulikin pidettyä jos jonkinlaista kuvispajaa kotona.

Pikkuveli syntyi täsmällisesti lasketun ajan päivänään. Kirjoitin synnytyskertomuksen talteen jo ensimmäisen vuorokauden sisällä, ja hyvä niin. Synnytyksen hormonit taisi vielä jyllätä kehossa, mieli oli kirkas ja kaiken muisti hyvin. Nyt on taas vähän se tuttu pikkuvauva-arjen hösellys, niin tuskin saisin enää niin järkevää sepustusta kasaan 😅.

Illalla kuuden maissa synnytys alkoi. Edellisenä yönä oli ollut jo napakoita supistuksia, niin tiesin että lähiaikoina tapahtuu. Ihana, jännittävän odottava olo! Päivällä tuli limatulppaa ja harvakseltaan supistuksia, jotka vaativat jo hengittelyä ja heilumista.

Huvitti, kun on se aika erilaista kuulostella synnytyksen alkua arjessa lasten kanssa, kuin vaikkapa ensimmäistä odotellessa 😄 Pyykkejä laittelin ja tein muitakin kotihommia supistusten välissä, lasten kanssa puuhailtiin. 

Viideltä tuntui, että nyt haluan olla rauhassa. Mieli oli kääntymässä synnytyskuplaan. Mies oli jo tullut kotiin, joten siirryin yläkertaan omaan rauhaan lukemaan kirjaa. Hengittelemään supistuksia. Keskittymään muuhun kuin odottamiseen. 

Kuudelta totesin, että tästä se taitaa lähteä, synnytys on alkanut. Koska lapset olivat hereillä ja olen herkkä keskittymisestä, kuuntelin kuulokkeilla musiikkia. Sain niillä luotua oman, rauhallisen tilan. Ylistyslauluja ja virsiä. Ekat laulut meni itkuksi, kun oli niin jännitys/pelko. Sen kun sai alta pois niin olin valmis hommiin. Tästä se lähtee. Oli hyvä keskittyä musiikkiin, lantion pyörittämiseen ja hengittelyyn. Alussa pystyi laulamaankin, se oli tosi ihanaa. Juuri mitä olin toivonutkin ennalta. 

Jossain vaiheessa siirryin suihkun puolelle. Välillä istuskelin kylmän saunan lauteilla huilimassa, kun lauteiden istumakorkeus tuntui hyvältä. 

Mies laitteli ammetta valmiiksi, johon en tälläkään kertaa tosin sitten mennyt. Hengittelyt avautumisvaiheessa sujuivat tosi hyvin, musiikki auttoi yllättävän paljon keskittymiseen, ja nimenomaan luureista kuunneltuna. Mies sanoikin synnytyksen jälkeen, että vain hengasin koko avautumisvaiheen 😏🤣. Vaikka tein kyllä kovasti töitä, että pysyin rentona kovien supistusten keskellä. 

Kätilö tuli vähän ennen iltayhdeksää, muutaman kerran kuunteli vauvan sydänääniä. Olin itse seisaallaan ja heiluin samalla. Mies oli saanut lapset nukkumaan jossain välissä. Olin jo niin pitkällä synnytyksessä, etten pystynyt sanomaan heille hyviä öitä, vaikka olin hetkeä aiemmin ajatellut niin. Oli tarve heilua supistustenkin välissä. 

Aika paljon olin pystyssä seisten, se oli jotenkin tosi hyvä. Välillä jalat väsyi niin, että menin kontilleen ja suihkuttelin alaselkää suihkulla. Vähän joka välissä join antioksidanttijuomaa ja pissasin suihkussa, että sai rakkoa tyhjäksi ja vauvalle tilaa edetä. Ihan lopussa halusin myös yhden pussisoseen, kun tuntui että on niin väsynyt jo, että tarvitsee energiaa. Otin myös c+mg muutaman kerran kohdun jaksamiseksi. 

Sitten alkoikin ponnistus, suihkussa olin edelleen. Lapsivedet läsähtivät lattialle. Aluksi olin seisten mutta lopulta jakkaraan nojaten, ja ihan viimeiseksi kyykyssä toinen polvi ylhäällä. Ponnistus oli minulle taas tälläkin kertaa se rankin osuus, sekä se epätoivon hetki synnytyksessä.

Monta pientä rukousta lähetin taivaan Isälle sen keskellä, että auttaa jaksamaan ❤️🙏 Tuntui, ettei hommasta selviä. Siinä kohtaa halusin miehen lähelle, muuten olinkin viihtynyt synnytyksen ajan yksin, suihkuverhon suojissa. Vauva seilasi edestakaisin, teki tilaa syntyä. Minusta lähti jo ääntäkin, oli niin intensiivistä. Aina äänenpidon väleissä sain kuitenkin itseni rennoksi ja hengittelin. 

Sitten vauvan pää syntyi. Vauva alkoi itkemään siinä kohtaa, ennenkuin oli edes kokonaan syntynyt. Se itkun tärinä tuntui tosi erikoiselta. Ja sitten vauva olikin jo syntynyt ja olin vaan niin onnellinen 😍. Istukkaa hetki odoteltiin, oli se jo irronnut, mutta mulla oli taas kankku niin jumissa etten meinannut saada sitä tulemaan. Sitten suihkuun ja omaan sänkyyn. Olipa autuas olo kun kaikki oli ohi ja meni niin hyvin 😍🙏.

Köllöteltiin sängyssä ja ihmeteltiin vauvan kanssa toisiamme ❤️. Kätilö hieroi jalkojani, mies paistoi minulle koitoksen kunniaksi pakastepitsan. Istukka taisi olla kiinni 1,5h, jonka jälkeen mies leikkasi napanuoran.

Lapset nukkui syntymän ajan, aamulla sitten heräsivät ja tulivat onnellisina ihmettelemään pikkuista veikkaa ❤️❤️🙏. Olin ja olen niin kiitollinen kaikesta 🥰. Kunnia Jumalalle elämän ihmeestä ja hyvästä synnytyskokemuksesta🩷🩷

Ihana viides vauva

Kesäkuun loppupuolella saatiin meidän perheeseen viides lapsi. Oltiin vauvaa jo kovasti odotettukin tyttöjen, siskojen kanssa. 

Yhtenä yönä vauva sitten syntyi, ja siskoja odotti herätessä pikkuinen vauvaveli. Aika ihana oli taas hetki, kun lapset kömpivät sängyistänsä ja tulivat ihastelemaan vauvaa. 

Synnytys meni hyvin. Kerron siitäkin jossain vaiheessa lisää. Nyt täällä ollaan ihanassa vauvakuplassa ja nautitaan kesän lämmöstä ja vapaudesta 🤗. 

Mutta aikamoista, että meillä on nyt viisi lasta! Ei sitä ole oikein sisäistänytkään vielä. Jo raskausaikana se melkein nauratti, että voiko olla, että saadaan vielä viideskin lapsi. Yksikään lapsi kun ei ole itsestäänselvyys 🙏❤️. 

Lasten Raamis: Gideon

Syksyn mittaan ollaan lasten raamiksessa kavereiden kanssa käyty Vanhaa testamenttia läpi. Keväällä aloitettiin, päästiin silloin punaisen meren ylitykseen saakka. Syksyllä jatkettiin sitten siitä eteenpäin. Erämaavaellus, Jerikon valloitus, Gideon, Ruut ja Noomi. Vielä varmaan ainakin Hanna&Samuel ehditään yhdessä käydä raamiksena. 

Joulusta onkin sitten hyvä hypätä taas Jeesuksen elämään, opetuksiin, ristikuolemaan ja ylösnousemiseen. Eli ilosanomaan, koko uskon ytimeen!

Tässä meidän raamishetkeä lokakuulta, Gideonin parista, tuomarien aikakaudelta. Löydät Gideonin tarinan Raamatusta, Vanhasta testamentista, Tuomarien kirjan luvuista 6-8. Itselleni Gideonista eniten muistui mieleen villat, joiden kastetta ja kuivuutta Gideon pyysi merkiksi Jumalalta.

Israelilaiset olivat taas omaksuneet epäjumalanpalvonnan, ja olivat vaikeuksissa valintojensa seurausten kanssa. Jumalan siunaus oli ollut heidän yllään, mutta he olivat luopuneet siitä omilla teoillaan. Nyt muut kansat ahdistivat heitä, ja hävittivät sadonkin suoraan pelloilta. Ja niinhän se on, kun meillä ihmisillä on tarpeeksi kurjaa, yleensä viimeistään silloin huudetaan Jumalan puoleen, että missä olet, auta meitä. Voi, kunpa muistettaisiin Jumala myös yltäkylläisyyden keskelläkin ja haluttaisiin elää hänen suunnitelmiensa mukaan ❤️🙏.

Jumala kuuli israelilaisten huudot. Gideon jatkaakin Jumalan teemaa siitä, kuinka hänellä on tarkoitus meille jokaiselle! Gideon vastaa Jumalalle, että "minäkö? Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on vähäisin Manassessa, ja minä olen nuorin isäni perheessä." Jumala vastaakin, "koska minä olen sinun kanssasi". Silloin ei ole väliä, vaikka yhteiskunnan tai muiden ihmisten silmissä ei olisikaan suuri tai pätevöitynyt 🙌. Jumala on luvannut olla meidän kanssamme. Aika ihanaa.

Jumala valitsi Gideonille sotaväen. Hänellä oli aluksi liikaa väkeä, Herra tiesi, että se helposti ylpistäisi ihmiset kuvittelemaan vapauden alistajista olevan omaa saavutusta. Siispä kotiin lähetettiin ensiksi pelokkaat, ja sen jälkeen vielä karsinta jatkui joella. Kolmestakymmenestäkahdestatuhannesta jäi Gideonin joukkoihin 300. Riittävästi Jumalan tarkoituksiin 😄❤️.

Vapaus vainoajista saatiin soofar-torvien, ruukkujen ja tulisoihtujen avuin. Aika hurja hetki varmasti, kun kaikki 300 puhalsivat torviin ja särkivät saviruukut. Nähdäänköjän me taivaassa tämäkin tapahtuma "filmiltä"? 😄.

Askarteluina meillä oli Gideonin soihdut, lisäksi värityskuva ja omilla enkuksi sanasokkeloa (josta ei kuvaa😎)

Äiti neljälle - kohtaamisia muiden kanssa

 

On hassua, kuinka ihmisten kanssa kohdatessa kuulee neljän lapsen perheen olevan suuri perhe. Itsestä se ei tietenkään ole vielä suuri, useinhan varmaan juuri se oma määrä lapsia tuntuu luonnolliselta ja "tavallisen" kokoiselta. Mutta lukumääränähän neljä on vielä lukujen pienimmästä päästä. Ei siis suuri luku ollenkaan. 

Välillä on kyllä tosi hyvän mielen kohtaamisia. Yleensä ne ovat eläkeikäisten kanssa. He ihailevat lapsia ja heidän lukumäärää. Monet oman ikäluokkani edustajat enemmän ihmettelevät, tai toteavat, etteivät itse jaksaisi. Joitakin naurattaa, kun kaikki neljä ovat tyttöjä. 

Olen myös käynyt useamman vanhemman ihmisen kanssa antoisia keskusteluja siitä, kuinka he nyt elämänsä ehtoopuolella ovat miettineet, että kunpa olisivat saaneet tai "tehneet" enemmän lapsia silloin nuorempana. Tarina tuntuu aika usein menevän niin, että arki tuntui silloin niin kiireiseltä, muut asiat tärkeämmältä kuin lasten saaminen. Niin, työelämä ja yhteiskunnan ajattelema tuotteliaisuushan ne tuntuvat olevan arvoja, jotka puskevat meitä ihmisiä eteenpäin tässä elämässä. Joskus ihan huomaamattammekin. 

Mielelläni aina kerron kysyjille ja ihmettelijöille, että arki neljän kanssa on ehdottomasti mielekkäämpää, kuin arki yhden tai kahden kanssa. Elämä tuntui rankemmalta silloin, kun lapsia oli vähemmän. Silloin, kun vanhemmuus ja käsien täynnä oleminen oli itselle vielä uudempaa, se itsessään sai monen asian tuntumaan rankemmalta, kun siihen ei ollut vielä tottunut. Neljä on jo sillä lailla hyvä, että elämä on aika monipuolista. 

Tavallisen arjen mielekkyys on kyllä kasvanut ihan hurjasti noista vanhemmuuteni ensimmäisistä vuosista! Heh, luulen, että meidän kotikoulu- yms ratkaisut kyllä kertovat osaltaan myös sitä tarinaa. Itsestä tuntuu, että vasta pikkuhiljaa sitä on pääsemässä koko vanhemmuudesta kiinni, on tavallaan vasta päästy hyvään alkuun ;)

Ja niin, kauhistelijoille puolestaan vastaan, että ollaan ehkä päästy vasta puoliväliin lapsimäärän kanssa. Vaikka oikeasti se ei omissä käsissämme olekaan. Taivaan Isän haltuun!

Jos tänä jouluna tekisittekin lasten kanssa joulupaketin Moldovaan, Ukrainaan tai Romaniaan?

Operaatio Joulun Lapsi -keräyksen alku lähenee, vaikka itse täällä olenkin vielä ihan kesäfiiliksissä. Jotenkin tuntuu, että sitten kun syksy kunnolla alkaa, se eteneekin sitten ihan ryminällä. Katsotaan, käykö nytkin niin. Syksyllä jotenkin on paljon kaikkea kivaa aina meillä kalentereissa, talveksi sitten taas hiljenee. 

Tämä keräys on yksi meidän syksyn "kivoista jutuista". Me ollaan lasten kanssa osallistuttu keräykseen jo monta vuotta. 2016 taisi olla meidän ensimmäinen vuosi. Tästä on tullut kiva perinne yhdessä lasten kanssa. Jos aikataulut vaan natsaa, käyn isompien lasten kanssa vapaaehtoisena myös pakettien keskusvarastolla tarkastamassa paketteja. Muutamana vuotena ollaankin siellä jo käyty. 

Operaatio Joulun Lapsen keräys alkaa 1.10.2024, jolloin pääsee palautuspisteiltä hakemaan tyhjiä laatikoita, joihin lahjat pakataan. Palautuspisteet näet täältä, joskin otsikkona näkyy vielä olevan viime vuosi. Aika usein samoissa paikoissa on seuraavinakin vuosina, sivu päivittyy kyllä jossain vaiheessa. 

Valmiiden lahjojen palautusviikko on tänä vuonna 18.-24.11.2024, jolloin voit palauttaa täytetyn paketin palautuspisteelle. Lahjoihin voi ja kannattaakin aloitella tavaroiden keräämistä jo nyt, niin voi sen tehdä ihan rauhassa, ennenkuin muut joulukiireet jo painavat päälle. Pakettien sisällöstä löydät täältä.

Ylläoleva kuva on meidän viime vuoden paketeista. Viime vuonna kerättiin ahkerasti paketteihin sopivia tavaroita alennuksista pitkin vuotta. Tänä vuonna ei olla oltu ihan niin ahkeria tai ehtiväisiä asian suhteen, mutta on meillä jonkun verran jo alennuksista hyvää tavaraa hankittuna.  Useampi paketti meiltä kuitenkin on tänäkin vuonna lähdössä. Näitä on niin kiva tehdäkin! Etenkin, kun nämä paketit oikeasti menevät perille ja tuottavat ihan äärettömän suurta iloa saajalleen. Me seuraataan ihan kärppänä aina instagramista Joulun lapsi -keräyksen etenemistä!

Surua elämässä - Rakkaan isäni kuolema

Elokuu oli meillä surullinen kuukausi. Tai no, oikeastaan koko kesää varjosti suru isäni tilanteesta. Tiesimme, että hänen lähtönsä aika lähenee. Vietimme isän kanssa mahdollisimman paljon aikaa ja hoidimme isää vitamiinein, eteerisin öljyin ja yrtein, saaden isän vointia ja oloa paremmaksi. Kiitos siskolleni, joka pääsi käymään isäni luona lähes päivittäin, vaikka he suurperheenä elävätkin vauvavuotta. 

Lapset saivat nähdä ukkia, he ovat aina olleet ukille tärkeitä, ukki on tykännyt heitä hemmotella. Isäni ehti nähdä kymmenen lastenlasta ja elää kahdeksankymppiseksi saakka. Olen isäni elämästä hyvin kiitollinen. 

Hän sai todella laajan ja vakavan aivoinfarktin ollessani yhdeksänvuotias, ja jo silloin hänen elämänsä jatkuminen oli hiuskarvan varassa. Ja kuitenkin saimme pitää hänet vielä 26 vuotta sen jälkeen! Vaikka isäni ei palautunutkaan siitä enää työelämään tai saanut puhekykyään takaisin, olisi elämä ilman isää ollut kuitenkin hyvin erilaista. Saimme isän pitää kuitenkin, elossa, meidän kanssamme. Saimme yhteisiä vuosia, ja nyt viimeiset vuodet saimme olla pitämässä isästä huolta. Niin kuin elämä on tarkoitettukin, pitää läheisistä huolta, olla toisiamme varten. 

Elämä on arvokasta. Kesän aikana, ja nyt, kun isäni on kuollut, on tullut paljon mietittyä elämää, sen arvoa ja tätä yhteiskuntaa. Yhteiskuntamme on erittäin vääristynyt, arvottaen tuotteliaisuutta, hyviä veronmaksajia ja muuta. Vammaiset lapset abortoidaan, vanhukset unohdetaan laitoksiin. 

Alla oleva tekstin kirjoitin päivänä, jolloin isäni kuoli.

Elämässä ilo ja suru vuorottelevat. Tänään oli tarjolla surua. Meidän niin rakas isä ja lasten ukki poistui tästä maailmasta. Niin suuri suru ja ihan uskomaton olo, että isä ei ole enää täällä! Ja samalla kiitollisuus siitä, kuinka Jumala vastasi rukouksiin kuolemankin hetkellä.

Eilen vietettiin päivää isän luona, oltiin junaretkellä ukin luona. Isä jaksoi ihastella lasten puuhia ja silitellä yksivuotiasta❤️. Saatiin vielä rukoilla isän puolesta ja suukottaa otsalle. Kertoa, että rakastetaan. Isällä oli pitkälle edennyt maksasyöpä, kaiken elämässä kokemansa hurjien asioiden päälle. 

Saatiin isän synttäreitä juhlia 20.7, ihan tovi sitten ❤️❤️. Sitä jännitettiin kesä, saadaanko synttärit. Onneksi saatiin, ja vielä ekstrapäiviäkin ❤️ saatiin juhlia elettyä, yhteistä elämää.  Muistella ja iloita 🥰 Oli ihanat ja kauniit juhlat ❤️

Tänään saatiin puhelu, nyt taitaa isällä olla viimeiset hetket käsillä. Tavallaan ihan yhtäkkiä. Sisko soitti isän luota videopuhelua, lapset sai jokainen sanoa vielä heipat ukille ❤️😭. Me lähdettiin ajamaan isän luo, muttei enää ehditty. Isä kuoli kun oltiin matkalla. Josta päästään siihen rukousvastaukseen ❤️ Isä kuoli levollisesti ja kivuitta, rakkaiden keskellä. Nukahtaen. Niinkuin oltiin rukoiltu ❤️. Sisko perheineen sai olla paikalla, siunaamassa isää. Ukin vanhin lapsenlapsi valitsi Pyhän Hengen johdatuksessa Cory Asburyn kauniin Reckless love -nimisen kappaleen, jonka aikana isä hengitti viimeisen kerran. Isällä sai olla kaunis kuolema. Kiitos Jeesus siitä! 

Kiitos isä rakas kaikesta ❤️❤️. Taivaassa me tavataan! Kiitollisena, mutta niin isossa surussa ❤️😭. "Meidän ihana rakas ukki. Ukki antaa meille taivaassakin Kindereitä" ~3v ❤️❤️❤️😍🥰

Vapaasynnytys - Kiitollisuus viimeisimmästä synnytyksestä

Olen kyllä edelleen ollut niin kiitollinen viimeisimmän vauvan syntymästä. Kiitollinen toki olen jokaisesta lapsesta ja heidän onnistuneista synnytyksistään, mutta tuo viimeisin synnytys vajaan puolentoista vuoden takaa, se oli kyllä aivan upea tapahtuma.

Kyllä sitä vaan synnytys vaikuttaa moneen, sitä ei ole kiistäminen. Se ajatus oli koko vauvavuodenkin ajan läsnä. Hyvä synnytyskokemus voi myös oikeasti kantaa pitkälle. Postpartum-aikana, eli aika synnytyksen jälkeen, osaa olla tosi intensiivistä. Raskaushormonit ovat vaihtuneet imetys- yms pikkuvauvahormoneihin, imetyksen alku ja siihen mahdollisesti liittyvät kivut (itselläni ollut jokaisesta alussa n. pari viikkoa, ennen kuin rinnat taas tottuvat uuteen tehtäväänsä), riittämättömyys, jälkivuoto, imetysjumit, jälkisupistukset, perheen muut lapset ja muu. On siinä aluksi paljon aina kaikenlaista, kun vauva syntyy. 

Mutta kaikkea tätä kyllä kantoi tälläkin kertaa tuo ihana synnytys. Aina tuli niin syvä liikutus ja kiitollisuus, kun mietti tuota vauvan syntymää. Kiitollisuus kantaa.

Meidän neljäs vauvahan tosiaan syntyi suunnitellusti kotona, kuten kaksi edellistäkin. Tämä synnytys oli lisäksi myös ns vapaasynnytys, avustamaton kotisynnytys. Synnytyskertomuksen tästä kotisynnytyksestä pääset lukemaan täältä.

Vapaasynnytys oli pidemmän pohdinnan ja rukoilun tulos. Ei itsestäänselvä päätös, mutta meille sopiva. Apua synnytykseen olisimme tarvittaessa saaneet, ja jos synnytys olisi vaikkapa ollut pitempi, niin oltaisiin varmaan pohdittu lisäkäsien kutsumista mukaan. Ja tosiaan, sairaalaanhan aina pääsee myös.

Olen synnytyksestä kiitollisen nöyränä Taivaan Isälle. Että saatiin niin upea synnytys, sain synnyttää miehen kanssa kaksin kotona, rauhallisella mielellä, kehoa kuunnellen, Taivaan Isä mukaan toivottaen. Hyvä synnytys ei millään tapaa johdu pelkästään itsestä - olemme myös Jumalan käsissä (ja toki sairaalassa ollaan myös muiden ihmisten ja sairaalan protokollien käsissä, hyvässä ja pahassa). Jumalan kädet onneksi kantavat ja niihin voimme turvata, oli synnytyskin sitten millainen tahansa. Oli ihanaa ja itseä kantavaa, kun sai synnyttäessäkin huokaista Jumalan puoleen.

Vaikka en koe, että tuo upea synnytys oli omaa aikaansaannostani, haluan silti painottaa valmistautumisen tärkeyttä. Ettei kukaan vaikkapa lähtisi henkseleitä paukutellen synnyttelemään omassa kaikkivoipuudessaan, vaan ymmärtäisi oikeasti synnytystä ja kehon toimintaa. JA olisi nöyränä elämälle. 

Vaikka emme voi suunnitella synnytystä, voimme valmistautua, ja myös suunnitella, miten missäkin tilanteissa olisi hyvä toimia, mikä edesauttaa kehon ja mielen yhteistä synnytystyötä. Synnytys voi olla myös tosi upea kokemus. Hyvän synnytyskokemuksen toivominen ei ole itsekästä, se on koko perheen etu. Synnytyskokemuksen hyödyistä vauvalle puhumattakaan!

Lasten Raamis: Erämaavaellus

 

Syksyn raamikset ystävien kanssa korkattu 🤗. Jatkettiin siitä, mihin keväällä jäätiin, eli tällä kertaa oltiin erämaavaelluksella israelilaisten mukana ja maisteltiin makoisia tuliaisia Kanaaninmaan vakoiluretkeltä. 

Ja no, voi israelilaisia! Aika monta kertaa meni heillä kaikki ihan mönkään, kun unohtivat Jumalan siunaukset ja ihmeteot, ja vain napisivat ja kapinoivat. Meri oli jakautunut, mannaa satoi taivaasta, vettä tuli kalliosta, pilvi johdatti tiellä, ja mitähän kaikkea muuta. Niin silti. 

Ihmismieli on vähän sellainen, että aika nopsaa se unohtaa aiemmat asiat, niin hyvät kuin pahatkin. Unohtuu kiitollisuus siitä, miten paljon Jumala on jo tehnyt, sekä luotto siihen, että kyllä Jumala pitää huolen. 

Erämaavaellus on tavallaan hyvä esimerkki meille siitä, miten se meidän oma suunnitelma ei todellakaan ole aina se paras suunnitelma, vaan Jumalalla on parempaa luvassa. Maltetaan ja odotetaan, pysytään lähellä Jumalan sanaa, niin napinat ja muut ei silloin pääse myrkyttämään mieltä ❤️❤️.

Ekassa kuvassa tietenkin Kanaanin suuret rypäleet, yhtä terttua kantamaan tarvittiin kaksi miestä 🙌. Toisessa kuvassa israelilaisten telttoja, kolmannessa lisää Kanaanin herkkuja. Neljännessä kahdentoista sukukunnan edustajat sauvoineen, viidennessä Aaronin kukkiva sauva: Jumala osoitti napisijoille, että tämän miehen hän on valinnut johtamaan. Askarteluina kyseinen sauva 🤗.

Kotikouluterveisiä

Vuoden alusta otettiin kaksi isointa lasta kotikouluun, kokeiluluontoisesti. Ajatuksena lisätä perheen yhteistä aikaa, vähentää stressiä ja kiirettä, viettää rauhallista, tavallista arkea, sekä antaa sisaruksille enemmän yhteistä aikaa löytää yhteinen sävel. Toki ajatuksissa ja haaveissa oli jo silloin kotikoulu muutenkin, kuin vain kevään osalta. Se on tietyllä tapaa ollut haaveena jo useamman vuoden. 

Kevät kotikoulussa meni tosi kivasti. Vaikka toki myös moneen otteeseen pähkäilin, onko tämä oikea ratkaisu. Me oltiin kyllä vähän ylisuorittajia ja uutuudenjännittäjiä, ja tehtiin vähän tuhdisti ja nopeasti kaikkea. Nyt, kun hommasta tajuaa jo edes pikkuisen enemmän, voi kotikouluakin viedä enemmän omannäköisempään suuntaan. Sen kun ei ole tarkoitus olla samanlaista opiskelua, kuin koulussa. Me aloitettiin kesäloma jo toukokuun alussa, kaikki tavoitteet oltiin saatu täytetyksi silloin.

Ihana pitkä kesäloma me vietettiin koulujutuista. Vaikka oikeastihan elämä on täynnä oppimista, ja kyllä oppimista tapahtuu kesälläkin, vaikka ei kirjahommia tehtykään. Näitä kesän asioita kirjailinkin jo ylös vähän sitä mukaa. Kotikoulussa kun on juurikin se aikataulujen vapaus. 

Kotikoululaiselle asetetaan kunnan puolesta aina tutkiva opettaja. Tutkivalle opettajalle perhe kertoo opintojen etenemisestä. Meillä on kerätty aineistoa portfolioon, lisäksi on lasten tekemät kirjatehtävät. Myös instagramiin olemme laittaneet kuvia silloin tällöin, ja nyt kesällä otettiin käyttöön myös Trello-sovellus, johon ainekohtaisesti ollaan laitettu asioita&kuvia erilaisista tekemisistä. Eli esimerkiksi liikuntalajit, luetut kirjat, kuvistyöt, kässätyöt, museo/kirkko/muut vierailut. Mitä vaan!

Nyt kesän aikana ollaan vähän tutustuttu muihinkin kotikouluperheisiin, se tuntuu kyllä tosi hyvältä! Muutama perhe me tiedettiinkin jo ennestään. 

Lasten Raamis: Joosef Egyptissä

 

Meillä oli tuossa jokunen viikko sitten kavereiden luona raamiksessa aiheena Joosefin elämän alkupuoli. Värikäs takki, unet, veljien kateus ja orjaksi myyminen Egyptiin. Tänään oli meidän raamisvuoro, ja Joosefin seikkailu jatkui 🤗. Käänteitä ei kyllä puutu tästä tarinasta. 

Lapset jaksoivat hyvin olla mukana. Seitsemän lasta oli paikalla tälläkin kertaa, ikähaitarilla 0-8v.Tämän päivän raamista oltiin omien kanssa valmisteltu jo eilen, maalattu korujen pohjat kavereillekin ja väritetty faraon unet. Aamulla koululainen teki vankilan, minä ompelin viljasäkit vanhoista housuista ja lapset täyttivät säkit.

Mua puhuttelee tässä tarinassa etenkin kaksi asiaa. Se, että useamman kerran on mainittu: Jumala oli Joosefin kanssa. Niin orjana Potifarin talossa, kuin vankilassakin ❤️. Ei Jumala unohda meitä, oli meidän olosuhteet millaisia tahansa!.

Toinen, kun Joosef itkee, siitäkin kerrotaan useampaan kertaan. Joosef oli Egyptin hallitsija, faraosta seuraava. Veljien tapaaminen herätti hänessä paljon tunteita. Liikutus on mainittu. Ehkä myös ikävää, kiukkua, haikeutta, surua menetetyistä vuosista? Ja iloa jälleennäkemisestä.

Kuvassa 1 veljet ostamassa viljaa Joosefilta. 

Kuva 2: Potifarin talossa 

3: vankilassa faraon juomanlaskijan ja leipurin kanssa

kuva 4: faraon unet

Kuva 5: Joosef saa sormuksen, pellavavaatteet ja kultaketjun. Hänestä tulee Egyptin hallitsija. 

Kuva 6: viljavarastot 

kuva 7: Joosefin veljet ja isä. 

Kuva 8: Benjaminin säkistä löytynyt hopeamalja. 

Vikassa kuvassa askartelu, Joosefin kultaketjut 🤗.

Kantokopat Mailegin hiirivauvoille

Viime vuonna annettiin meidän tytöille joululahjaksi Mailegin pikkuiset hiiret. Hiirille tein jokaiselle pahvisalkkuun oman huoneen. Tuli aika ihanat. Näillä on nyt vuosi leikitty ahkerasti, joten saavat leikkiin jatkoa jouluna, vauvojen muodossa.

Kolmosvauvat, niin söpöt! Heillä oli mukanaan tuo rasia sänkynä, jossa triplamakuupussi. Pinterestistä selasin taas ideoita, mitä heille värkkäisi. Kantokopat tuli vastaan. Ohjetta ei ollut, mutta vaikuttivat mahdolliselta toteuttaa, joten sellaiset siis.

Ajattelin näihin menevän enemmän aikaa, säätämiseen ja sähläämiseen, mutta valmistuivatkin nopsaa. Ei siis mikään vaikea ompelus. Ensin pohja, ja siihen sitten seinämä. Kahvojen kanssa ei mennyt ihan nappiin, eivät tulleetkaan aivan haluttuun kohtaan, niin otin irti ja ompelin lopulta vain päälle. Ihan siistit kuitenkin silti, ei ole elämä aina niin justiinsa 🤗.

Kivat tuli,  lapset varmasti ilahtuvat! Viime vuoden hiirisalkut löytyvät täältä.

Meidän Operaatio Joulun Lapsi 2023 -paketit

Joulunlapsi-pakettien palautusviikko päättyi juuri. Vielä ehtii pakkaamaan virtuaalipaketin tai lähettämään paketin suoraan keskusvarastolle. Mekin vietiin omat pakettimme paikalliselle Viadia-kirpparille, josta sitten lähtevät taas eteenpäin keskusvarastolle. 

Tänä vuonna tehtiin oma ennätysmäärä paketteja,  seitsemän kappaletta. Kolme poikien pakettia, neljä tyttöjen. Meidän kolme isointa tekivät taas omat paketit, eli valitsivat tavarat pakettiinsa, jollekin ikätoverilleen. Ihana, kun tämä on heillekin tärkeä juttu.

Meille on vakiutunut tavaksi etsiä tavaroita paketteihin ympäri vuoden. Tarjouksia ja poistohyllyjä tulee katseltua kaupoilla sillä silmällä. Tällä tavoin myös kustannukset pysyvät omalle kukkarolle sopivina, ja saadaan tehtyä useampi paketti. Eli useampi lapsi saa ilon ❤️. Hyvää tavaraa saa usein halvalla, kun ostamisella ei ole kiire, vaan voi odotella löytöjä. 

Tarkoitus ei ole ostaa huonoa halvalla, siitäkin on kokemusta, ja vaikkapa tigerin halpiskyniä ei enää olla ostettu paketteihin, kun niistä on itsellä huonoja käyttökokemuksia. (Ne katkeilee niin paljon, että koko ajan joutuu terottamaan ja koko kynä kuluu sen takia liian nopeasti.) Sen sijaan esimerkiksi poistopenaaleita Lidlistä löysin juuri eurolla, ihan loistavia ovat. Kuten vaikkapa myös tokmannin lelu- ja vaatepoistot, sieltä löytyy hyvin kaikkea. Ei aina, mutta usein.

Tänä vuonna tein myös muutaman asian paketteihin itse. Ennen vauvan syntymää urakoin lasten kanssa ison kasan hiusdonitseja meidän jämäkankaista. Nyt ennen pakettien palautusta ompelin vielä parille pikkunukelle peitot ja tyynyt. Ajatuksena oli ommella myös pikkupussukoita tyttöjen paketteihin pinnejä ja hiusponskuja varten, mutta palautusviikko yllätti niin nopeasti, että ei sitten kaikelta elämältä ehdittykään. Jospa ensi vuodeksi sitten. 

Kasa hiusdonitseja jäi vielä keskusvarastollekin vietäväksi, kippaan ne sinne kun mennään pakettien tarkastusvuoroon. Keskusvarastolla kun tosiaan myös täydennetään paketteja, joista puuttuu jotain tarvittavaa, niin donitseja voi laittaa täytteeksi paketteihin. 

Lisätietoa Joulunlapsi-keräyksestä löydät täältä. Lahjat menevät Suomesta Ukrainaan, Romaniaan ja Moldovaan. Vähävaraiset, sodista ja luonnonkatastrofeista kärsivät lapset ovat lahjojen saajia.

Meidän edellisten vuosien paketteja:

Vuoden 2020 paketista löytyy myös hintapohdintaa. 

Tosin nykyään hinta on vielä matalampi.

2022, 2022, 2022

2021

2020 

2019

2018

2017

2016